House of Lords on aikakautensa rockylipapin (Gene Simmons) keksintöä. Wikipediaa mukaillen bändi on saanut alkutahtinsa 1987. Bändin esikoisalbumi julkaistiin vuonna 1988.
Itselläni ei ole aivan varmaa mielikuvaa, kuinka kyseinen albumi löysi levyhyllyyni, mutta oletan sen tapahtuneen heavyn ostovimmassa, silloin riitti, että levyn kannessa oli pitkätukkaisia rokkareita.
1.Shoot; Ampuu itsensä käyntiin loistokkaasti ja häpeilemättä. Kuten aikakauden orkesterille tyypillisesti kuuluu, alkaa levy suurella ja mahtipontisella synteettisellä introlla, jossa on kaivettu esille 80-luvun loppupuolen jylhimmät soundit. Biisi toimii ja kulkee, mutta ei aivan saavuta sitä vaatimustasoa, jolla päästään klassikko-osastolle. Aina tämän kuitenkin aamupuuron ja paikallislehden välimaastossa menisi.
2. Chains of Love; Biisin rankka aloitus antaa odottaa perinteistä ja tummanpuhuvaa kokonaisuutta, mutta kertsi sinkouttaa sellaista melodia koukkua korville, että punastuttaa. Kertsin tyylikkäästi toteutetut synätaustat tukevat kokonaisuutta näppärästi. Soolo lähtee, niin kuin sen tulee lähteäkin, vokalistin karjaistessa korkealta ja kovaa lyö kitaristi sormet tulille.
3. Can´t find my way home; Tämä on niitä biisejä, joita jokaisen itseensä arvostavan hard rock muusikon tuli tehdä. Paljon akustista kitaraa nätiä laulua kunnes nostetaan kytkin ylös ja suunnataan kohti villimpää äänimaailmaa. Alun mietiskelevän tunnelmoiva osuus toimi mielestäni hyvin ja loppukin jytää, mutta miksi hemmetissä nämä täytyi yhdistää ja yrittää tehdä biisistä zeppeliniä.??
4. Heart on the line; Tässä biisissä yritetään rokata, mutta kokonaisuus tunkkainen. Sen vielä ymmärtää, että kun bändillä on isoja hittejä, niin väliin laitetaan täytetavaraa. Mutta tällä bändillä kun niitä hittejä ei ole!! Aina tämä kuitenkin apulannan voittaa...
5. Laydown stay down; Todennäköisesti bändi tehnyt tämän biisin radioita ajatellen. Biisiin yritetty tehdä sellainen koukuttava kertosäe, mutta mielestäni kokonaisuus painuu hiukan väkisin yrittämiseksi. Ei biisi huono ole, mutta aivan kaikkea ei ole saatu irti.
6. Sahara; Levyn nimi biisi. Tässä biisissä sopivasti melodiaa ja kokonaisuus mahtipontinen. Laulujen melodioissa sellaista kivaa laskevuutta. Levyn parhaita biisejä, ellei jopa paras!!
7. It ain`t love; Biisi alkaa todella hyvin... ainesta kunnon hard rock ballaadiksi olisi, mutta jotenkin kertosäe juuttu biisin nimen hokemiseen. Soolokin sopii kuvioon ja soolon jälkeiset iskut, mutta kokonaisuus keskinkertainen ja yliturvallinen..
8.Remember my name; Tässähän oikein varteenotettava kasari slovari mukavilla melodioilla. Nyt kertsi toimii ja kokonaisuus toimii. Mitenkäs soolo? Ja hitto sehän menee korkealta kauniisti, nyt sanon KIITOS! bändille tästä biisistä!!
9. American Babylon; Tämä biisi esittelee hiukan bändin raskaampaa osastoa. Ihan jees biisi, mutta se onkin pahaenteistä. Siis ei suuremmin sytyttävä.
10 Kiss of fire (fanivideo); Ei hemmetti.. Tämähän meinaa alkaa muistuttaa speed jazzia. Ja saakelin poran äänet taustalla. Hmm. Kumpi oli ensim. Gilbert & pora vai House of Lords??? Loppupeleissä tämä onkin kohtalainen hard rock tapporalli, mutta sellaisella c- luokan asteikoilla. Parhaaseen A-ryhmään on vielä paljon matkaa!!
Joskus satunnaisista levysostoista voi löytyä jotain pieniä ja hienoja hetkiä. Tämän lätyn parhaat hetket ovat mielestäni biisit Sahara, Remember my name ja ehkä kiss of fire..? Kokonaisuus kuitenkin kaukana hard rokin klassikoista ja parhaasta b- ryhmästä, joten pisteet 6,5/10 mr.taca tucaon
Itselläni ei ole aivan varmaa mielikuvaa, kuinka kyseinen albumi löysi levyhyllyyni, mutta oletan sen tapahtuneen heavyn ostovimmassa, silloin riitti, että levyn kannessa oli pitkätukkaisia rokkareita.
1.Shoot; Ampuu itsensä käyntiin loistokkaasti ja häpeilemättä. Kuten aikakauden orkesterille tyypillisesti kuuluu, alkaa levy suurella ja mahtipontisella synteettisellä introlla, jossa on kaivettu esille 80-luvun loppupuolen jylhimmät soundit. Biisi toimii ja kulkee, mutta ei aivan saavuta sitä vaatimustasoa, jolla päästään klassikko-osastolle. Aina tämän kuitenkin aamupuuron ja paikallislehden välimaastossa menisi.
2. Chains of Love; Biisin rankka aloitus antaa odottaa perinteistä ja tummanpuhuvaa kokonaisuutta, mutta kertsi sinkouttaa sellaista melodia koukkua korville, että punastuttaa. Kertsin tyylikkäästi toteutetut synätaustat tukevat kokonaisuutta näppärästi. Soolo lähtee, niin kuin sen tulee lähteäkin, vokalistin karjaistessa korkealta ja kovaa lyö kitaristi sormet tulille.
3. Can´t find my way home; Tämä on niitä biisejä, joita jokaisen itseensä arvostavan hard rock muusikon tuli tehdä. Paljon akustista kitaraa nätiä laulua kunnes nostetaan kytkin ylös ja suunnataan kohti villimpää äänimaailmaa. Alun mietiskelevän tunnelmoiva osuus toimi mielestäni hyvin ja loppukin jytää, mutta miksi hemmetissä nämä täytyi yhdistää ja yrittää tehdä biisistä zeppeliniä.??
4. Heart on the line; Tässä biisissä yritetään rokata, mutta kokonaisuus tunkkainen. Sen vielä ymmärtää, että kun bändillä on isoja hittejä, niin väliin laitetaan täytetavaraa. Mutta tällä bändillä kun niitä hittejä ei ole!! Aina tämä kuitenkin apulannan voittaa...
5. Laydown stay down; Todennäköisesti bändi tehnyt tämän biisin radioita ajatellen. Biisiin yritetty tehdä sellainen koukuttava kertosäe, mutta mielestäni kokonaisuus painuu hiukan väkisin yrittämiseksi. Ei biisi huono ole, mutta aivan kaikkea ei ole saatu irti.
6. Sahara; Levyn nimi biisi. Tässä biisissä sopivasti melodiaa ja kokonaisuus mahtipontinen. Laulujen melodioissa sellaista kivaa laskevuutta. Levyn parhaita biisejä, ellei jopa paras!!
7. It ain`t love; Biisi alkaa todella hyvin... ainesta kunnon hard rock ballaadiksi olisi, mutta jotenkin kertosäe juuttu biisin nimen hokemiseen. Soolokin sopii kuvioon ja soolon jälkeiset iskut, mutta kokonaisuus keskinkertainen ja yliturvallinen..
8.Remember my name; Tässähän oikein varteenotettava kasari slovari mukavilla melodioilla. Nyt kertsi toimii ja kokonaisuus toimii. Mitenkäs soolo? Ja hitto sehän menee korkealta kauniisti, nyt sanon KIITOS! bändille tästä biisistä!!
9. American Babylon; Tämä biisi esittelee hiukan bändin raskaampaa osastoa. Ihan jees biisi, mutta se onkin pahaenteistä. Siis ei suuremmin sytyttävä.
10 Kiss of fire (fanivideo); Ei hemmetti.. Tämähän meinaa alkaa muistuttaa speed jazzia. Ja saakelin poran äänet taustalla. Hmm. Kumpi oli ensim. Gilbert & pora vai House of Lords??? Loppupeleissä tämä onkin kohtalainen hard rock tapporalli, mutta sellaisella c- luokan asteikoilla. Parhaaseen A-ryhmään on vielä paljon matkaa!!
Joskus satunnaisista levysostoista voi löytyä jotain pieniä ja hienoja hetkiä. Tämän lätyn parhaat hetket ovat mielestäni biisit Sahara, Remember my name ja ehkä kiss of fire..? Kokonaisuus kuitenkin kaukana hard rokin klassikoista ja parhaasta b- ryhmästä, joten pisteet 6,5/10 mr.taca tucaon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti