Halloween - Don"t metal with evil (1984)

"Kokoontuvat he samhainina valvomaan elävien ja kuoleiden rajaa punaisten siipien kaupunkiin. Ilmestyy tuo joka heikot pelästyttää kuoliaaksi mutta seuraaville lupaa oikeudenmukaisuutta. Kujeita ja esityksiä saavat he valittavakseen. Pahan noidaksi paljastuu kun paholaisen kanssa saapuu ja eläviä varoittaa nousemasta asein heitä vastaan.
Paikkaan mieltyy, asettuu ja tuo asukkaille ahdistusen ja kiusan. Kirkkojen alta ei totuutta kerro vaan pelolla viihdyttää siellä missä peto taistelussa on. Hän nimen Allhallowseve ottaa ja kurpitsakasvojensa takana sieluaan piilottaa. Germaniasta nouseva kirjaimella pakanoiden juhlan helvetiksi muuttaa ja Jericon muurit murtaa."


Les prophecies de Rockstaramus sivu 2107, kappale 57 säe 65



Kuulen jo hätäisinpien lorauttelun spandexeihinsa kun he katsovat Halloweenin logoa. Kurpitsahan se siellä jöllöttää. Itse kovana Helloween fanina syyllistyin myös moiseen rahvauteen mutta ennen housujen vaihtoa päätin kuitenkin hieman tutkia kumpi on "moraalisesti" kurpitsa- logon laillinen haltija.

Saksalainen Helloween perustettiin vuonna 1982 ja ensinmäinen julkaisu jossa KURPITSA on mukana logossa tapahtui vuonna 1985 ilmestyneillä "Helloween"- ep:lla ja "Walls of jerico"- puristeella. Toki bändi oli vuotta aikaisemmin esittäytynyt Noise recordsin "Death metal"- kokoelmalla, mutta kurpitsaa en siltä bongannut.

Amerikkalainen Halloween perustettiin vuonna 1983. Juipit hillottivat ensimmäisen julkaisunsa vuonna 1984 (vaikka wiki väittää 1985) jossa heti oli saatu kurpitsa väännetyksi O:n HallOween logoon. Moraalinen logon haltija löytyi mutta kyllähän maailmaan kurpitsoja mahtuu. Ainakin yhdet joka mantereelle.

Tämä ameriikan ihme on minulle aivan uusi löytö. YouTubessa tötterehtäessäni törmäsin tähän vallan mielenkiintoiseen Detroitilaiseen heavy metalli horror showta pyörittävään porukkaan, joka iski tällä tänään esiteltävänä olevalla debyytillään aikana, jolloin elettiin metallin takomisessa kiihkeintä jaksoa sitten pimeän rauta-ajan.

Vuonna 1984 Los Angelesissa glam- metalli, San Fransiscon (Bay area) trash- genre ja euroopan heavy- ja NWOBHM- tyyli takasivat että maailma eli mielenkiintoista aikaa musiikin runsaudensarven raskaan, nopean ja meikatun purskahtelun vaikutuksesta humaltuneena.
Mutta yritettiin sitä muuallakin. Halloween tulee Detroitista, Michiganin osavaltiosta jossa vahvistimien volyyminapit kääntyvät vain kolmoselle, nahka on mustaa ja kana kärventyy. Detroit ei minulle ensimmäisenä tuo mieleen rockin rytkettä vaan ennemminkin soulin keimailun, rennon kävelyn, autoteollisuuden ja Detroit red wingsin. Musiikillisena keskuksena se on kuitenkin ollut merkittävä, ei pelkästään Motown recordsin ansioista vaan sieltä ovat lähteneet särvintä etsimään sellaiset nimet kuin Alice Cooper, Ted Nugent, Iggy Pop ja Madonna vain muutamia pelimanneja mainitakseni. Ja onhan Kiss vääntänyt ikivihreän klassikko biisin joka kertoo äijästä joka jölkytti Detroitissa auton alle vaikka piti mennä rock- konserttiin.

Halloween lähti hötkyilemättä tekemään omaa musiikillista jalanjälkeään MCM recordsin suosiollisella avustuksella nimillä jotka eivät ole tulleet suurelle yleisölle (minulle) vastaan. En ainakaan muista tunnustavani/ tiedostavani ennen tätä musikantteja jotka kirjoitetaan muotoon:

• Brian Thomas: laulelo
• Rick Craig: kaikki mahdolliset kitaroinnit
• George Neal: b- ass
• Bill Whyte: rumpulot

Miksi sitten minun ja Halloweenin "Don"t metal with evil"- teoksen tiet eivät kohdanneet 80- luvun puolivälissä vaan vasta reilut 25 vuotta myöhemmin?
Olinko liian ylpeä? Kohtasiko katseemme mutta itsekeskeisyydessäni hymyilin ulos vain elitismiäni. Vai olisiko niin että Halloween hävisi massaan? Oliko se edes siellä? Eikö hammasrautani miellyttäneet? Oliko niissä pullaa? Aiheuttiko fundamentalistinen puperteettini vaikeuksia ymmärtää ja huomioida ympäröivän maailman tarjoamat mahdollisuudet niin taiteen, tieteen kuin humanistisen empatian tasolla jos minä- kuvani rakentui ja kehittyi Tommy Leen ollessa auktoriteetin ja "ihmisen kohtaaminen arjessa"- roolimallien huippu? Ajatelkaapa omalle kohdallenne.


1. "Busted" Virtaviivainen kimpoilu josta tuoksahtaa Mötley cruen ja W.A.S.Pin debyyttien soundimaailma voimallisesti. Homma rullaa topakasti eikä moittia voi kuin Thomasin "Busteeed" kakomista kertosäkeessä. Muuten biisissä ajanhengen mukaista tuoksua hienosti tykitettynä jöötinä.

2 ."Scared to death" Soittopuoli kulkee laadukkaasti mutta vokaalit tulevat laiskanlaisesti eikä biisi tunnu pääsevän maaliinsa missään vaiheessa. Ajatuksen asteella hyvä, käytännössä kelvollinen muljautus. Eniten pelotti ajatus että kertosäettä ei tulekkaan vaikka sitä pohjustettiin pienen rangaistuksen verran.

3. "Justice for all" Tekisi mieleni verrata biisiä nuoreen mieheen joka koettaa päästä lätinöihin tytsyjen kanssa suomalaislähiöiden kuumissa öissä. Oi, sitä malttamattomuutta ja kiihkoa. Oi, sitä vastakkaisen sukupuolen pintapuolista biologian tuntemusta. Oi, sitä "melkein pääsyn" ristiriitaista riemua. Jos voimaballaadi saa tuekseen tuplabasaarimaton ei biisi voi olla silloin...

4." Trick or treat" 90% amerikkalaisista kersoista esittää tuon kysymyksen 31.10. Eikö tuo pitäisi jo kieltää lailla? Ylipainoiset ainakin pitäisi saada kontrollin alle ja laihemmille hammastarkastukset. Tai sitten karkin tilalle Pekka Puska- kirjallisuutta ja kovia intervalli- treenejä. Ne eivät lihota. Biisissä ainesta kuin nuoressa Seppo Rädyssä mutta se viimeinen hittiesanssi jää uupumaan. Ja kun sitä ei ole, se lihottaa. Biisin videosta bändin esikuvien bongaaminen käy ajankulusta.

5. "The wicked witch" Jälleen laulumelodioita terävöittämällä olisi päästy onnistuneempaan lopputulokseen. Ei huono muttei loistavakaan. Ei hyvä eli kelvollinen. Ajatusta on mutta toteuttaminen ontuu kuin bambi mönkijän alle jäätyään.

6. "Don"t metal with evil" Jos tähän kibaleeseen olisin törmännyt mielen ollessa vielä selkeä ja neitseellinen heavyn hapatuksista, olisin todennäköisesti kussut villikuminan tuoksuista ureaa pitkin kotikyläni raitteja. Teoksessa on elementtejä jotka olisivat VARMASTI tehonneet silloin voimallisestikkin. Nyt se on hyvä. Hyvä kuin aamukahvi ilman kiirettä. Hyvä kuin tuoppi ilman kärpäsiä. Hyvä kuin o- rengas ilman pukamia.

7."What a nice place" Salty dog- coveri, jonka video pistää haukkomaan. Biisi Halloweenin tulkitsemana kelvollinen mutta Twisted sister- imitaatio tekemisessä haiskahtaa. Toimii jos ei ajattele ja pystyy katsomaan vain lattioita. Tunnenko myötähäpeää?

8."She"s a teazer" Levyn ehjintä työstämistä joka on Halloweenia parhaimmillaan. Intensiteettia alusta loppuun eikä kokonaisuutta hajoita mikään eikä kukaan. Ei hitti mutta vuosikerran 1984 valioita.

9."Tales from the crypt" Tässä biisissä pyöritään klassikko- aineksista tehdyn kuuman puuron ympärillä. Alun riffistä noussut tyytyväinen hymy ei laske vasta kuin biisin loputtua. Tyytyväinen olen mutten tyydytetty vielä tällä vedolla. Kuin hiomaton timantti orangin nivusissa.

10."Fight the beast" Tiukkuutta haetaan levyn finaalille ja siinä onnistutankin osittain mutta se tappamisen meininki jää koteloon. Elementit on mutta jotakin jää uupumaan. Tarttuvampaa melodiaa vokaalilinjoille? Iskuja jakamaan biisiä ja tekemään nyansseja? Joku ehkä sai mutta minä en. Coitus kuitenkin koettiin.

Mitä sitten tapahtui tämän levyn jälkimainingeissa.
Bändin tuotoksiin, tekosiin ja aikeisiin voi tarkemmin tutustua täällä.

Halloweenin "Don"t metal with evil" on ensi kuulemalta lupuksia herättävä järisyttävällä energiallaan. Kuuntelu kertojen lisääntyessä heikkoudet alkavat Thomasin valjujen laulumelodioiden ja joidenkin biisien köyhien sovitusten muodossa puskea korville. Joka tapauksessa Halloweenin debyytti jättää kokonaisuudestaan positiivisen kokonaiskuvan joka takaa sen että Puukoski köyhtyy jos Halloweenin tuotoksia kohdalle sattuu.
Palikat ovat pääpiirteittäin kohdallaan tällä albumilla mutta vituttavana faktana on todettava että bändin tekeminen ravasi liikaa Mötley cruen, W.A.S.Pin ym. suurten virittämien juoksunarujen mukaan. Juoksunaruihin ei ole keksitty vielä tänäkään päivänä ohituskaistaa joten Halloween oli tuomittu jäämään koppiin paikallisia grungeilijoita vahtimaan. Tärkeä homma sekin.
Joka tapauksessa energisyydestä ja hyvästä meiningistä 7,12 / 10 pistettä ja mursun pääkallo persoonallisuutta tekemään.

HAPPY HALLOWEEN te kaikki unohdetut!

Karl S. Puukoski

ps.
Bändin juoksunaru yltää kuitenkin Saksan maalle vielä näinäkin vuosina joten mistään Detroitin kylä- bändistä ei voida puhua.

Kasarium osa 3

MULKKU

Pike mulkaisi Masaa hillitysti mutta ymmärrettävästi samalla kun känniset lauloivat sivupöydässä parhaansa tehden AC/DC:n "Love hungry mania". Masa tilasi Pikeltä illan kolmannen oluensa tökeröllä flirtillä kuorrutettuna. Heidän kemiansa eivät kohdanneet vähääkään. Pikellä kävi työstä olla ammattimainen Masaa palvellessaan.
Pike oli baarinpitäjä joka sai asiakkaansa viihtymään. Hänen olemuksensa huokui lämpöä ja aitoa inhimillisyyttä. Väitettiin, että lähemmäs 40 ikävuodesta huolimatta hän oli yhä koskematon. Urbaani legenda joka eli vahvana. Miehet se villitsi ja yrittäjiä riitti Piken pöksyihin illasta toiseen ja Masa oli heistä sitkeinpiä.

Masa oli karkea ja lipevä mulkku. Ihminen ja peto. Neljä vuotta aikaisemmin autokolarin seurauksena sairauseläkkeelle jäänyt juoppo, jonka elämäntapa lähenteli hidasta itsemurhaa. Lääkkeet ja viina olivat ruhjoneet Masalta luonnon ja käytöksen. Perhe ja työpaikka oli hävitetty, tottakai. Mutta se mikä erotti Masan muista kaltaisistaan oli tyyli. Vaikka kynnettiin syvällä niin ulkokuori pidettiin silti mahdollisuuksien mukaan neuroottisen virheettömänä. Tuo neuroosi piti Masan vielä vaivoin ihmisrotuun kuuluvana.

Piken- baarin nurkassa jukebox huokaili Alice Cooperin "Hell is living without you- slovaria. Ulkona vuoden 1989 elokuu oli saanut vieraakseen idästä saapuneet rankkasateet jotka ilmoittivat ikkunapeltiin tulemisestaan. Katossa roikkuvat TV:t sylkivät rauhan sanomaa Moskovan Peace Festivaaleilta. Bon Jovi oli lopettanut Bruce Springsteen- henkisen kattauksensa ja Dirty Club poltti juuri Lusnik- stadionia liekkimerellään. "Pink meat" kertoi rautaesiripun takana eläneille että väri oli lihalla sama niin idässä kuin lännessäkin.
Masa oli myös murtamassa muuria. Ei markkinataloudelle vaan omalle sisäiselle eläimelleen. Pike oli vain paljon vaikeampi kaadettava kuin kommunismi. Jukebox vaihtoi tuskaa tuntematta Alicesta Exciterin "Break down the wallsiin"...

Mutta tänä iltana oltaisiin tultu joko/ tai - tilanteeseen. Masa puristi povariaan. Se oli siellä odottavana ja vakaana. Viimeinen keino. Masa ei halunnut että tilanne menisi siihen pisteeseen että hän joutuisi käyttämään sitä asioidensa edistämiseen. Nyt ei pyydetty enää kahville. Sitä oli jo yritetty. Jopa lähes selvistäpäin. Masan mieli nosti aivokuoreen enää karsitut tarpeet ja alkukantaisimmat halut.

Masa katsoi Pikeä puoliksi juodun tuopin läpi. Vaahdon muodostama brysselinhuntu kiemurteli Piken vartalolla kuin valkaistu kettupuuhka. Masalla oli eroottista silmää. Sumea lasi. Sumeat silmät. Mieli kuvitteli ja eli todeksi.
Jukebox lämmitti tunnelmaa W.a.s.pin "Sleeping in the firella". Masa olisi halunnut olla Piken kanssa kahden tässä baarissa, tai missä vain. Hän puristi taas vaivihkaa povariaan. Se antoi Masalle uskoa päämääräänsä pääsemiseksi. Ilta eteni ja ahdistus pysyi povarissa...

Masa tumppasi punaraita norttinsa tuhkakuppiin jossa tumpeilla alkoi olla ahdasta. Oli aika toimia. Hän antaisi vielä Pikelle mahdollisuuden. Vislaus kuin koulutetulle beaglelle ei toiminut. Käskevä konahdus herätti Piken huomion muttei saanut häntä baaritiskin Masan puoleiseen päähän. Masa hermostui mutta hillitsi itsensä, mikä oli yllättävää. Hän aukaisi takkinsa vetoketjun. Mietti hetken. Mietti ajan joka kuluu tuopin viemiseen huulille, neljässä aataminomenan nousussa ja laskussa sekä vajuneen tuopin saattamiseen takaisin baaritiskille 3,5 cm lähtökohdastaan vasemmalle. Hän mietti kuin riivattu samalla katsellen kuinka Pike hauskutti ja nauratti baaritiskin vastakkaisen puolen nuoria miehiä. Masa katsoi tuota iloa. Tuijotti muttei tuntenut sitä. Hän ymmärsi ulkopuolisuutensa. Ymmärsi tämän näytelmän esiripun raskauden toiveidensa ja todellisuuden välissä.
Masa kätteli epätoivoaan. Hän sai hetken hengittää ilman sekavuuden vankilaa ja sen hän käytti viisaasti kävelyyn luovuttaneiden kelloa soittamaan. Heartin "Alone" liisi baarissa läpi tunteiden myrskyn, paksun tupakansavun ja puheensorinan. Yksinäisyyden tunnetta oli ilmassa enemmän kuin happea.

Kusetti. Masa selvitti oluensa ahnaasti loppuun ja horjahteli vessaan. Illan aikana lipitetyt litrat purkaantuivata runneltuun pönttöön ja nurkan hämähäkille.
Pönttöön jäänyt vaahto odotti vaputtavaa huuhtelua. Turhaan.
Joku oli pistänyt soimaan Skid Rown " I remember youn". Masa katsoi vessan peilistä itseään ja haroi viisipiikkisillään hieman ylipitkiä mutta puhtaita hiuksiaan. Peilistä katsoi takaisin vanha tuttu. Mulkku, josta ei pitänyt selvinpäin mutta jonka kanssa kännissä pärjäsi.
Masa huomasi povarinsa edelleen pullottavan. Sen aiheuttama paine ei ollut hellittänyt. Hän nappasi sieltä halvalle paperille painetun lehden. Lehti oli vuoden 1980 tammikuun " Tussusektori". Lehti oli pienipainoksinen hardcore- pornon erikoislehti jota lukivat ja tilasivat vain vihkiytyneimmät.
Masa käänsi suoraan keskiaukeamalle. Pike avautui lehdensivuilla estottomasti. Ne paljastivat että vajaat kymmenen vuotta aikaisemmin Pike oli ollut pienirintainen ja ison vellirepun omaava "sotanorsu", jota eri ammattiryhmistä mukaan kutsutut herrat työstivät antaumuksella. Naisen elämä oli löytänyt uuden suunnan eikä nykyisyys paljastanut mitään Piken synkästä menneisyydestä. Masa kai tunsi sääliä Pikeä kohtaan koska päätti säästää naisen häpeältä ja omilta tarpeiltaan. Mulkulta löytyi inhimillisyyttä. Viimeinen silmäys peiliin kertoi kaiken olevan kunnossa. Vielä yksi tässä baarissa ja sitten muihin maisemiin.

Baaritiskillä Pike oli saanut viihdytettyä nuoret miehet hurmokseen ilakoinnista päätellen. Masa asettui tutulle jakkaralleen. Nosti oikean etusormensa pystyyn tilaamisen merkiksi ja kutsui Pikeä. Pike oli selin häneen, kasvot avoinna nuorille miehille. Pike sanoi jotain heille joka aiheutti naurun hörähdyksen ja katseen kohdistumiseen Masaan. Masa koetti tilata janoisena mutta Pike vain kommentoi tilannetta nuorille miehille niin että ryhmä koki tarpeelliseksi osoittaa Masalle että hauskuus revitään hänestä.

Masan sormi laskeutui. Jano koki kurin. Kämmenet sivelivät pari kertaa farkkujen sivusaumoja. Cinderellan "Nobody"s fool" kuulosti kovemmalta kuin koskaan. Viha sykki. Ymmärrys ja sääli työnnettiin lankkua pitkin hulluuden mereen. Selväpäisyyden vierailuaika oli ohi.

Masa sipaisi hiuksiaan. Nuolaisi suupieliään ja nousi. Paha tarttui suitsista kellojen soidessa. Metallican "For whom the bells tolls" käynnisti liikkeen. Hän käveli nuorten miesten luo baaritiskin toiselle nurkalle ja nosti Tussusektorin no:1 /1980 keskiaukeaman heidän eteensä tiskille kuin näyttelyeläimen. Masan kävellessä pois hän kuuli naurunremakan. Kovimman ja armottomimman tänä iltana. Pike tunsi kuinka menneisyydenhaamut saapuivat baariin täyttäen kaikki asiakaspaikat. Pike ja Masa katsoivat toisiaan. Molemmilla oli asiaa katseessaan. Hyvästi riesa. Hyvästi huuruinen himo. Poistuessaan Masa kuunteli Queenin "Scandalin" beatin ruoskintaa hyräillen. Mulkku kun oli.

Masa käveli kadulle jossa sade määräsi ohjelmasta. Hän hoippui torilla olevan linja-autopysäkin antamaan suojaan. Vesi oli jo tullut läpi ja horkka kopeloi kylmillä sivelyillä vaikka ilma oli lämmin. Hän kaivoi taskustaan lompakon. Valuutasta vapaassa lompakossa oli vain yksi valokuva. Kuvalle tipahteli pisaroita. Sade pauhasi ja oli tunteeton. Masa taittoi lompakon ja viskasi sen harmaan roskakorin nieluun. Tuo kurja sipaisi hiuksiaan taakse ja lähti toikkaroimaan kohti baareja. Etsimään jotakin kun vielä oli aikaa. Masa katsoi lompakosta poimimaansa kuvaa. Terhi näytti hyvältä. Vaaleus teki Terhistä silmiä hivelevän ja haluttavan. Masa muisteli heidän yhdessä tekemiään retkiä joista viimeisintä hän ei muistanut. Terhin pahin puute oli liian pieni moottori. Se tahtoi jäädä kovemmalla aallokolla kyntämään. Ensi kevät voisi olla paras aika myydä Terhi.

Masa oli mulkku jonka henki haisi ensikertaa mädälle. Miehen ympärillä varjot olivat lisääntyneet. Ohi ajaneessa ruskeassa Toyota corollassa soi Hanoi rocksin "Dead by x-mas". Jouluun oli liian pitkä aika. JATKUU...
Karl S. Puukoski "Kasarium", osa 3

"Kasarium" osa1 "Kasarium" osa2