Queensrÿche - Warning (1984)

Vuosi 1984 istun metsäpirtintiellä erään kaverini luona, vinyylisoittimen alkaessa luoda (Krokuksen soundien jälkeen) jotain uutta ja ihmeellistä korvilleni. Voin muistaa, kuinka nuori pellavapäinen herra yritti etsiä biiseistä basson sointilinjoja, siinä kuitenkin heikosti onnistuen. Kyseessä oli Queensryche orkesterin tuore Warning albumi.

Nuoruus on kasvun aikaa ja sen saivat nuoren pellavapäisen herran hiuksetkin huomata. Kotitalon alakerran parturikampaaja jäi nuolemaan näppejään, kun 1-2 kk välein tapahtuvaa hiusten lyhennystä ei enää tapahtunutkaan. Hiukset saivat hulmuta tuulessa luomuna ja noudattaa painovoiman lakia, kasvaen alaspäin. Heavyrokkari oli syntynyt.

Luulen, että suurin osa tämänkin sivuston lukijoista on törmännyt Queensrychen tuotantoon, mutta mikä on kyseisen orkesterin polku menestysalbumeilleen? Uran alussa on varmasti ollut monta ns. liukasta kiveä joille astua. Polun ensimmäinen askel on vuodelta 1982 yhtyeen nimeä kantava ep. josta esimerkkinä allaoleva linkki.
Queen Of Reich

Mutta liukastellaanpa yhtyeen kiviaskelmalla #2.

1. Warning : Hitsi miten hienot bassarit biisissä on. Ei mitään läts läts tai naps naps napsutusta minuutista toiseen vaan ryhdikästä ja vaihtelevaa rytmiikkaa. Kertsin pelti-iskut rytmittävät sanottavaa hyvin ja vokalisti on suorastaan upea tulkinnoissaan. Väliosan bassot nami, namia. Soolo ei aivan ammu biisiä lentoon. 9/10

2. En Force: eli suomennettuna en osaa, (kuunnelkaa nyt kertsissä!!) Hienoa laukkakomppia ja taas rumpali tykittää bassarilla mielekästä ja tarttuvaa tuplabassaria. Tämän biisin laulumelodiasta olen aina pitänyt... 9,5/10 on pakko antaa, kun ihokarvat nousevat pystyyn.

3. Deliverance: Levyn tylsintä soittoa ja tulkintaa. Melodiarakenteissa ei aivan onnistuta ja biisi hiukan raskasta kuultavaa. 6,5/10

4. No Sanctuary: Taas päästään korvanamin äärelle. Hienoa tunnelmointia ja syvällistä tulkintaa. Jo alun kitarat nostattavat ihokarvoja pystyyn painovoimaa uhmaten. Säkeistön mielenkiintoinen rakenne, ensin laulua kitarasäestyksen päälle, sitten rummun tom-komppien johdattelemana nostavaan kertosäkeeseen. Rauhaisaa kitaratuentaa yhdessä basson ja rumpujen, johtaa yhteistyöskentelyyn joka tukee kertosäettä yhdenmukaisesti. 8,5/10

5. NM 156: Biisin säkeistö on hämärääkin hämärämpi kertomakirjallisuutta tulkitseva taidetapahtuma (runonlausuntaa). Kertsi omaa kohtalaista melodian tynkää, kuitenkin ilman täysosumaa. Biisin tapahtumahorisontissa tapahtuu paljon, mutta ei riittävän laadukkaasti. 7/10

6. Take Hold Of The Flame: Tässäpä biisi, joka nostattaa taasen kylmiä väreitä pitkin selkärankaa. Laulaja uhmaa ikääntymistä ja painovoimaa vokaaleillaan, ylitetään Himalajan vuoristot kirkkaasti kirkaisten. Yksinkertaisesti levyn parhaimmistoa. 9/10

7. Before The Storm: Biisi alkaa bändille tyypillisellä, rumpu/isku aloituksella. Parasta biisissä on säkeistöjen laulumelodiat, jotka luovat sopivaa jännitettä kanssa sahaavan kitaran. Kertsin kepeämpi kokonaiskuva istuu biisin vallan hyvin. 8/10

8. Child of fire: Tyypillinen aloitus ja kiva melodian kuljetus. Kertsin melodiahuudahdus hiukan samankaltainen kuin En Force biisissä. Biisin C-osa kivan leijuva ja pienillä asioilla rakenneltua kivaa tunnelmointia. 8/10

9. Roads To Madness: Levyn mammutti, yli 9 minuutin biisi. Omaa paljon tavaraa ja visioita, mutta sellainen lopullinen onnistuminen antaa vielä odottaa itseään. (Tapahtuu seuraavilla studiotuotoksilla, kuten kaikki tietävätkin). Kuitenkin mahtipontisuudessa "kertsi" toimii hyvin.

2011-12-26 Nuori pellavapää ei enää ole pellavapää, vaan kahvia kittaava maantiemoppitukka, jonka sydän huutaa 80-luvun kultaisia soundeja. Henkilökohtaisesti paluu Warning-levyn pariin oli koskettava, tunnelmallinen sekä muistorikas. Mitä levyyn tulee, niin hiukan muisti kultasi kokonaisuutta. Ei levy aivan niin hyvä ollut kuin ex-pellavapää ajatteli, mutta kuunneltavaa kylläkin. Kokonaisuutena annan nyt levystä 8-/10

Scanner - Hypertrace (1988)

Säästäminen on päivän sana. Yksi päivän polttava teema on puolustusmenot, joista pitäisi säästää sen verran paljon, ettei tilannetta auta vaikka sotilaskotitädeiltä kupattaisiin vapaa-ajan lisäksi eläkkeetkin. Varuskuntien lakkauttaminenkin on riskaapelia töllöntyötä. Työttömäksi jääneet äärilaidan sotilaskotitädit saattaisivat nimittäin purkaa turhautumisensa kahviloihin ja marttakerhojen tilaisuuksiin.
Ei ole kuitenkaan aivan sama minkälaisessa iskussa sotilaallinen voimamme pidetään, sillä emme tiedä minkälainen kriisi Suomi-neitoa voi kohdata maailman myljähdyksissä. Tulevaisuuden uhkakuvia voi olla ahvenanmaalaisten ja maalaisten kansannousu tai vaikkapa Ruotsin kuningashuoneen ja meidän tangokuninkaallisten arvovaltakiistat. Myös mahdollisesti venäläisten aikamiespoikien kiima houkutella Suomen naiset naapuriin vaimoiksi tai Jamaikan hallituksen aluevaatimukset varsinais-Suomesta vaativat varautumista. Toivottavasti Suomen työtä tekevä nuoriso ei moisia koettelemuksia joudu koskaan kokemaan, mutta uhkiin on varauduttava.
Miten siis turvataan maamme puolustus säästöpaineiden sanelemana aikana? Vinkkejä ja suuntaa tuleva ylipäällikkömme voisi hakea Scanner yhtyeen vuonna 1988 napsauttamalta albumilta Hypertrace.

Levyn teema sijoittuu 2.maailmansotaan, jolloin joku säästöpaineiden alainen hallitus päättää sikahormoonia ja geeninäpläystä hyväksikäyttäen askarrella ryhmästä vankeja kommandojoukon, jolle ei pärjää erkkikään. Lopputulos menee hallituksella reisille mutta ajatus jalostettuna on käyttökelpoinen.
Uskon että myös meiltä löytyy hyviä doping-pohjia ottaneita karjuja, joille kynnys väkivallan käyttöön on jo lähtökohtaisesti naurettavan alhainen. Herroista testeillä kyvykkäimmät myllyyn, pikku säätöä geenipuolelle, lisää possuhormoonia suoneen jotta ukko tosissaan turpoaa, sarkaa päälle, jalkarätit tuplasolmuun, tussari kouraan, kouluttava aivopesu ja provokatiivinen motivointi päälle tyyliin:
"Vihollinen söi sun proteiinipuurosi!"
"Vihollinen pyyhkii mansikkansa salihousuihisi!"
"Vihollinen kusee tuunatun bemarisi aluvanteille ja survoo takapenkillä kamaraansa sun tyttöystävään!"
"Vihollinen tahtoo viedä Mette Mannosen neitsyyden!"
"Vihollinen on kosketellut sopimattomasti Kiira Korven teräsuojia!"
"Vihollinen pitää halveeravia pantomiimiesityksiä, aiheena Jari Litmasen loukkaantumiset!"
"Vihollinen tappaa pieniä söpöjä koiranpentuja aina kun et tottele käskyjä!"

(Käsi sydämelle Suomalainen mies! Kuultuasi moisista kauheuksista, etkö itsekin lähtisi vihan kyyneleet silmissä ja perkele huulilla kohti taistelutannerta?)

Sitten täytyy vain näyttää super-soltulle minne toivottu sotilaallinen paine ja poliittisten turinoiden jatke suunnataan. Häkki auki, kepsi päälle ja tsempin toivotukset perään.
Ai kun on halpaa, helppoa ja kustannustehokasta maanpuolustusta!

Sillä välin kun turpeat soturimme olisivat tekemässä sankaritekoja, olisi meillä juuri sen verran aikaa ennen voitonparaatia, että voimme pyöräyttää läpi Scannerin Hypertracen ja korkata pullollisen"sisäistä villapaitaa".

Tämä 1986 Gelsenkirchenissä perustettu orkka jäi näkyvyydessä ja kuuluvuudessa pahasti muiden germaani- heavy suuruuksien jalkoihin. Accept, Helloween Gamma Ray ym. saivat suitsutusta ja glooriaa mutta Scanner olisi myös hyvin voinut olla palvontaa jakamassa. Hypertracen science fiction-tarinaa toivat eläväksi:

• Michael Knoblich - korkeutta ja kovuutta
• Tom S. Sopha - kitara
• Axel Julius - kitara
• Martin Bork - basso
• Wolfgang Kolorz - väkisinkin oltava rummut

Otan skannaukseen vuonna 1988 julkaistun, konseptin vastaisen version Hypertracesta (lue wiki). Uudelleen julkaisujen bonus-biisejä en tässä huomioi, vaikka "Wizard force" ja Japani julkaisun "Galactos " mainioita biisejä ovatkin. Huomion arvoista on, että samana vuonna julkaistiin edelleenkin maailman paras teemalevy, Queensrychen "Operation mindcrime". Olisiko siinä yksi syy miksi Scannerin suksee jäi torsoksi vaikka tekemisessä oli kikkeliä?
1."Warp 7" Alun tilutus kuulostaa vanhan ystävän tervehdykseltä. Hyvä fiilis kantaa koko kibaleen ajan. Tempo ja dynamiikka tekevät yhtymäkohtia Acceptin "Fast as a sharkiin". Jytäkkä ja muotinmukainen startti jossa on tuoksua ja tarttumapintaa. "I'm the bird of pray!"- huudahdus jätti kysymysmerkkejä??

2."Terrion" Mahtipontinen ja pörhistelevä power-metalli standardi, jonka sanomana on vanha kunnon luterilainen "työ ennen huvia"- fraasi. Vapautta ja rakkautta ja vapaata rakkautta luvassa kunhan duuni on hoidettu. Tarttuva kertsi jää soimaan kaaliin. Ehjä kokonaisuus. Rohkeampi irtiotto soolo-spotissa olisi tuonut vielä enemmän syvyyttä.

3."Locked out" Teoksen proge-sävytteiset osiot on ammattimaisilla käsillä luotu. Hienoja teeman ja temmon vuoropuheluita kiihkeyden, yksinäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteilla ladattuna. Kertsi ei nouse yksioikoisuudessaan muun biisin tasolle? Ehkäpä se uhrautuu kuin sotilas muun biisin puolesta olemalla vähemmän tunteita herättävä. Knoblich kuulostaa välähdyksittäin Kai Hansenilta.

4."Across the universe" Teini- ikäinen, äänestä päätellen seksuaalisesta suuntautumisestaan epävarma humanoidi sepittää alkuun mikä on meininki esim. Ranskassa, Afganistanissa ja Falklandin saarilla. Sota ja älämölöhän se täyttää kalenterit. Mielenkiintoisilla melodioilla ja jähmeällä mutta tarttuvalla kertsillä varustettu tilanneselostus. Joskus tämänkin biisin lyriikat ovat olleet innovatiiviset:

"Human appearance electric inside Solar batteries and a microchip brain, Android angels on wings of laser, Taking life in their hands"... todella coolia!

5."R.M.U " Alun intro turhaa venyttelyä. Biisi alkaa oikeastaan vasta reilun minuutin jälkeen. Soitannollisesti jälleen priimaa. Alkuun kertsi kuulostaa kököltä mutta useamman kuuntelukerran jälkeen alkaa juttu jekkasta. Laulaja Michael K. on kuin Exciterin Dan Beehlerin ja kaikkien Helloweenin laulajien kultainen yhteensulautuma. Tyypillinen biisi, joka ei kolahda ekalla, mutta joka paranee mitä enemmän jaksaa antaa biisille kertoja manipuloida humalaista mieltä.

6."Grapes of fear" Teemallisesti oikea levyn aloitusbiisi on suoraviivainen speed- metal tykitys, jolle ajan patina antaa sympatiapisteitä. Tänä päivänä tehtynä hengetön spurttaus. Tahaton "koppoti, koppoti"- kitarasoolo-osiossa oli vertaansa vailla oleva sukkahousuheviin kuuluvien stereotypioiden lihaksi teko.

7."Retaliation positive" Biisi erkanee positiivisesti aiemmin kuullusta speed/power-metal otteesta perinteisemmän metallin suuntaan. Koomisia toteutusmalleja stemmojen osalta. Bändi on taitava biisien pumppaaja. Missään vaiheessa ei sapluuna petä. Tyylitietoisuus on kuulijan korvissa. Stemmoissakin.

8."Killing fields" Hieman huolimattoman ja levottoman makuinen päätös. Toteutus kuulostaa siltä kuin kaikilla olisi kusihätä. Väliin lisätyt laukausten ja räjädysten äänet pistävät kuuntelijan sieraimen vuotamaan verta. Lopun leppoilu ilman päälle liimattua selostusta pelastaisi paljon.

Scannerin "Hypertrace" (8-/10) on laatutavaraa. 80-luvun lopulla Saksasta vain löytyi metallin saralla niin paljon laatua ja määrää, että rinnanmitan huonommat jäivät armotta sutimaan pienemmille areenoille. Scannerin tapauksessa se on sääli. Ainakin meikäläinen olisi varmasti marssinut Scannerin tahdissa, jos olisin pumpusta ollut tuolloin tietoinen. Myös seuraava 1989 ilmestynyt "Terminal Earth" jatkaa samalla laadukkaalla linjalla. Vuosien saatossa on orkka kokenut miehistön ja naisiston vaihdoksia ja viimeisin täyspitkä albumi on nähnyt valon vuonna 2002. Bändi toimi ainakin vielä muutama vuosi sitten. Tämä Ateenan live todistaa että viimeksi mikin takana olleelta kreikkalaiselta Efthimios Ioannidisilta on viety äänihuulet valtion velkojille.
Älkää jääkö joulukiimaan makaamaan. Jos ette vielä tiedä miten tuoda kuluttamalla markkinavoimille joulumieltä, yksi keino on ostaa koko suvulle Scanneria!
Unohtuneita joulun hetkiä omasta, sihteerini ja Unohdettujen levyjen puolesta.
Karl S. Puukoski