Quiet Riot-QR3 (1986)

Heinäkuu 1986. Keltainen suzuki pv kaartaa musiikkiliikkeen eteen. Kaikki kyseiseen helvetinkoneeseen (viritetty) valjastetut voimat siirsivät tämän pitkän takatukan, kymmenillä vetoketjuilla varustetun nahkarotsin omistavan, pientä viiksen haituvaa kasvattavan nilkin lunastamaan hänelle kuuluvaa omaisuutta.

Itsevarmana asiansa oikeutuksesta tämä hontelo "paska-poika" astuu kalpeana ylettömästä tupakoinnista liikkeen sisään ja siirtyy bootsien lyhennettyjen kantojen kopistessa,kenkien kärjet jurposti pystyssä kohti paikkaa jossa hän tuntee olevansa taivaassa. Tuolle nuorelle miehelle,jonka naama on finneistä kuin pakanamaan kartta, taivas lausutaan HARD&HEAVY. Muutapa hän ei lontoon kielellä ymmärräkkään. Mutta se riittää pistämään sätkän kellertämät sormet läräämään tottuneella, virtuoosimaisella, selkärangasta lähtevällä liikkeellä hänelle kuin uhripöydällä olevia älppäreitä. Kyseinen rituaali saa huipennuksensa kun tämä mopon pakokaasulle ,röökille ja puperteetti iän aiheuttamalle hajuhaitalle haiseva / tuoksuva "amisgubbe" nostaa uhrattavaksi tarkoitetun lätyn ja kiikuttaa sen lunastettavaksi 16-vuotis syntymäpäivälahjaksi saamallaan lahjakortilla.

On suurten juhlallisuuksien aika. Juhlien"ylipappi" nyhtää hikoilevilla (jännitys / puperteetti?) sormillaan mustan lp-levyn kapalostaan ja laskee sen pyörivälle uhripedilleen. Terävä neula nousee ja laskee kohti neitseellistä A-puolta, jonka virheettömältä, pyörivältä pinnalta voi nähdä heijastuksen katossa roikkuvasta nalle-lampusta. Ni-in,nalle-lampusta. Neulan iskeytyessä sulavasti levyn muoviseen lihaan, on sen pakko alkaa kertomaan sille painettuja tarinoita. Tyytymättömänä tarjontaan luuta ja nahkaa oleva "ylipappimme" alkaa hypyttämään malttamattomana, kuin tunnustusta hakien, neulaa levyn pinnalla joka volahtaa aina ennen kuin pääsee ääneen. Kun on kaluttu kyseinen puoli, sama jatkuu levyn b-rapussa. Ajantaju hämärtyi kaikilla läsnä olleilla, mutta kyseistä levyä haastettiin tuntien ajan. Lopulta koetti tilinteon hetki. Älppy nostettiin taas NIILLÄ sormilla levypussiin, muttei enää niin varoen. "Voi V#%%u,miten P+&%A levy,QUIET RIOT"kuului ei niin kypsä tuomio.

Perjantai 16.lokakuu.2009. Katson hieman taipuneen älppärin kantta. Se on taipunut sinisessä maitolaatikossa muiden "rangaistuslevyjen"joukossa, mutta edelleen se kertoo olemuksellaan että sitä ei ole vuodet Mambojen, summerhitsien, Olivia Newton-Johnien tai Shogunin"31-days"ym. syöpää aiheuttavien kauheuksien joukossa murtaneet. Se haluaa antaa uuden kuvan nyt reilu 23 vuotta myöhemmin minulle, joka olen 23kg painavampi ja joka omaa reilut 23 senttiä lyhyemmän takatukan, ja joka omistaa edelleen sen karttapohjan. Kädet ei hikoile eikä vapise (johtuen vakauttavasta määrästä olutta) nostan plätyn lautaselle. Avaan kaljan ja annan puolustuspuheenvuoron QUIET RIOT:QR3:lle.Panoksena pääsy ehdonalaiseen ja hyväksytyksi tuleminen kunniallisten hard&heavy-levyjen joukkoon.

1."Main attraction" lähtee hieman tekopirteästi mutta vahvasti. Rumpali Frankkie Banali TYKKÄÄ fillitellä.Kertosäe pistää jopa hieman humalaisen jalan joraamaan, ei tää nyt vielä niin huono...kertsiin lähtevät synät kyllä puistattaa. Itse soolo paikkaa nolon tilanteen. Loppu menee varmasti eteenpäin kuin marttakahvion jono. En sano juuta enkä jaata.

2."the wild and the young" on Se biisi miksi silloin kalpeana levyn ostin. Biisi kuulosti silloin kaverin 10 kertaa kopioidulta kasetilta hyvältä ja sitä se on tänäkin päivänä! Hitti koko kropallaan. Laulaja(edesmenneen) Kevin DuBrown ääni jakaa mielipiteet, mutta minulle se toimii paremmin nyt kun silloin kun olin vielä laiha. Tätä biisiä pitää halata monta kertaa kuin kauan kadoksissa ollutta pullonaukaisijaa.

3."twilight hotel" lähtee T.aT.u:lla näppäilyllä joka ei ole olleenkaan huono juttu. Tästähän kehkeytyy voimaballaadi. "Tshaa" huokailut säkeistössä ahdistaa mutta muuten kokonaisuus tekee vaikutuksen. Soundit pistää jopa ihmetyttämään hyvyydellään. Tätä biisiä ei ollut silloin 23 vuotta sitten! Ai,oli vai...Tää oli hyvä!

4."down&dirty" Nyt alkaa tulla takautumia. Tämä biisi ei lähde toimimaan oikein millään osaalueella. Lume iskevä kertsi ja teko-pop säkeistö Kevinin mielikuvitoksettomaan jollotukseen yhdistettynä jurpii. Summerhitsvol9 katsoo jo kutsuvasti sinisestä vankilastaan..

5."Rise or fall" lähtee lupaavasti. Sama kaava, mutta nyt hätä kädessä yritetään jo enemmän. Bändin naama on jo paskan yläpuolella edellisen kiroilun jälkeen, mutta ei tämäkään nyt vielä vakuuta syyntakeettomuutta. Seuraava todistaja sisään!

6."Put up or shut up" yrittää toistaa ja puolustella muiden tekemisillä. Tässä on tuttuja elementtejä Poisonilta ja mötiköiltä,vaisummin toteutettuna kylläkin. Savua muttei tulta.

7."Still of the night" Tämä slovari toimii omilla avuillaan loistavasti. Laulun tunnetilat yhdistettynä muiden instrumenttien sujuvaan kerrontaan tekevät biisistä (välillä jopa sianlihalle nostattavan) hatun noston arvoisen. Tähän biisiin on ladattu.

8."Bass case" noin minuutin kestollaan ei ole mikään basisti Chuck Wrightin ilotulitus, vaan hieno tunnelmapala. Tämä tuo niitä tuoksuja ja nyansseja..

9."The pump" on keskitempo wannabevanhalen-syndrooman tunnustus. Nais vocalistien stemmat luovat jopa hieman chospel-meininkiä ilmoille. Kyllä bändi soittaa osaa, mutta jotenkin se oman tuominen esille on tuskaa tässä palassa. Muutenkin tuntuu olevan käsijarru päällä alusta loppuun.

10."Slave to love" jyräyttää silmien verkkokalvoille kuvan kasarielokuvasta. Voisin vaikka vannoa että tätä on käytetty johonkin b-luokan leffan lopputextejä vauhdittamaan!? Tässä yhdistyy hienosti rock ja pop. Näiden musiikin heden ja emin kaunis symbioosi esittäytyy kauniisti kuin saunapuhdas, kertaalleen läpi kustu, naisen pyhin kevät aamuna. Tätäkään kibaletta ei ollut silloin vuonna-86! ai..oli vai.

11."Helping hands" lähtee kitaristi Carlos Cavazon ja Kevinin duettona. Mutta kun huomataan että kahdestaan on tylsää pyydetään Chuck ja Frankiekin mukaan. Väliosa on mielenkiintoinen mutta kertsissä lähdetään kertaamaan ensiapuohjeita. Synilla yritetään antaa tekohengitystä kuolemaa tekevälle biisille, mutta mikään ei auta vaikka paikalle tunnutaan marssittavan enemmänkin porukkaa. Kertsi on niin kammottava että se pistää haukkomaan. Surullinen päätös näille kinkereille.

Quiet riot on kuin kulunut nahkatakki. Se junttimalli, jossa on vetoketjuja. Hapsumallitkin hyväksytään. Sille naureskeltiin silloin joskus ja tänäpäivänä sitä ei ilkeä pitää enää kukaan, mutta jos sen löytää jostain varaston kätköistä on sitä pakko kokeilla. Hetken se tuntuu hyvältä mutta kokonaisuus ei toimi.

Nuo pienet hetket"Wild and the young","Twilight hotel" "Still of the night" ja"Slave to love" päästävät älpyn ehdonalaiselle, vaikkakin levyn muutamat luurangot todistavat tätä tuomiota vastaan. Kunnianosoitus tälle bändille kuitenkin pitkästä päivätyöstä (1975-?) sen OIKEAN musiikin parissa. Korkeinta kruunua ei tämä pumppu ole saanut kovassa seurassa, mutta jos nyt edes lasia nostais! R.I.P KEVIN! SKOOL ja 5/10 rock"n"roll pistettä. t.Taca Tucaton

PS.Ehdonalaista suoritetaan edelleenkin siinä sinisessä maitolaatikossa, mutta nyt "qr3" käy välillä esittelemässä niitä yhteiskuntakelpoisia tekosiaan.