Hae tästä blogista

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kasarium osa 8



LÄHTÖJÄ LÄHELLÄ      

Lentokoneen matkustamossa soiva W.A.S.Pin " Animal(fuck like a beast) kantautui henkilökunnan wc- tiloihin, jossa Kerttu Honeycream pyyhki itseään. Gregory Bush oli hänelle vanha tuttu Dirty Clubin ajoilta. Kerttu oli toiminut lentoemäntänä bändin yksityiskoneessa, jolla oli kierretty maailmaa 80-luvulla 'We stretch it worthless'- kiertueella. Se nuori ja naivi Kerttu, joka oli lähtenyt juuri valmistuneena lentoemäntänä töihin maailman pahamaineisimman bändin kelkkaan, ei ollut ymmärtänyt minkälaiselle "tutustu työelämään"- kurssille joutui. Työvoimatoimisto oli antanut pestistä turhan asiallisen kuvan.
Asiakaspalvelu- ja kielitaidon haasteet saivat uuden merkityksen tuon remmin matkassa. Pöyristyttävintä oli ettei yhteiskunta korvannut kiertueen jälkeistä vieroitushoitoa puhumattakaan venymien korjausleikkauksista tai kroonisen iskias-vaivan tuoneiden ökysuurien "silikoonituuttien" poistoa, joita bändi oli vaatinut henkilökunnalle muka "uniformuun kuuluvana". Työperäisyyteen vetoaminenkaan ei ollut auttanut korvausten haussa, vaan yhteiskunta oli kuitannut homman tyyliin:"Tyhmä tyttö, mitäs läksit."

Hoidot olivat aiheuttaneet Kertulle pahan velkakierteen, vaikka hän olikin tienannut DC:n matkassa pienen omaisuuden. Onneksi hän oli päässyt mukaan Bon Jovin kiertueelle saaden jälleen taloutensa raiteilleen. Kerttu mittaili itseään peilistä lähietäisyydeltä. Ripsiväri oli ok, mutta huulipuna vaati korjausta. Tupeerausta blondattuun tukkaan ja pientä ehostusta lentoemännän siniseen asuun. Taas hieman itsensä pyyhkimistä. Hän oli vieläkin  kiihdyksissä Gregoryn kanssa viettämänsä hetken jäljiltä. Dirty Clubin kiertueella mielelle etsittiin rauhaa kemikaalien avulla, mutta nyt hänellä oli apunaan jotain paljon voimakkaampaa. Kerttu kaivoi käsilaukustaan nahkapäällysteisen kirjan, josta käänsi esille kirjanmerkillä merkatun kohdan. Lähes kuiskaten, välillä silmät ummistaen hän luki:
'...Everybody's bitching cause they can't get enough. And it's hard to hold on. When there's no one to lean on Faith: you know you're gonna live thru the rain. Lord you got to keep the faith, Faith: don't let your love turn to hate. Right now we got to Keep the faith Keep the faith Keep the faith Lord we got to keep the faith...'


Ulkoa opittua, mutta sanat silmien edessä ja kirjan välittämä fyysisyys toivat voimaa. Hän aukaisi paitansa nappeja keskeyttämättä mantraansa. Punaisten rintaliivien hakanen aukesi edestä paljastaen vaaleat ja täyteläiset rinnat. Vasemmassa kädessään kirja, hän kuljetti oikean käden etu- ja keskisormen herkästi vasemman rintansa alle. Joku olisi voinut kuvitella nähneensä siellä sydämen muotoisen luomen mutta tarkempi silmäinen näki myös kirjaimet JBJ...

Kerttu sulki kirjan ja nojautui vielä lähelle peiliä. Herkistyminen sanoista ei ollut käynyt kajalin päälle. Hän ei enää myöskään vuotanut eikä kiihtymyksestä ollut enää merkkiäkään. Kerttu tunsi jälleen olevansa oma itsensä.
Hillitty, kylmä ja itsevarma.
Asiakaspalvelija.
Hän otti käsilaukustaan kännykkänsä ja aukaisi jo luetut viestinsä. Kerttu halusi vielä varmistaa viimeisimmän saamansa viestin sisällön. Se ei jättänyt hänelle tulkinnan varaa kaikessa yksinkertaisuudessaan:"TAPA RUMPALI GREGORY B."
Kerttu oli vihainen itselleen. Hän oli päästänyt vihollisen sisäänsä. Dirty Clubin entinen rumpali, tuo suuri saatana, oli viekoitellut hänet vastustamattomasti.
Hänellä oli ollut mahdollisuus eliminoida vihollinen ja kostaa, mutta hetki ja himo olivat vieneet mennessään.

Kerttu hymyili vielä rutiinin omaisesti peilin kautta itselleen ammatillista asennetta hakeakseen. Hän sulki wc:n oven perässään ja valmistautui tarjoilemaan lennon numero ro1980-1989ck asiakkaille lennon hintaan kuuluvat terävät...
 
Lentokoneen ilmastoinnin taistelu sisään pyrkivää hellettä vastaan ilmeni epätasaisena kohinana. Lähtö oli myöhässä erään matkustajan suolesta löydetyn räjähteen vuoksi. Ruotsalainen pomminpurkaja spesialisti oli vaatinut yksityisyyttä ja järjestelyt veivät aikaa. Huomioni oli kuitenkin kiinnittynyt paukkuuni, joka koostui jäähileestä ja kohmeisesta vodkasta. Matkustamon edessä jättimäisellä screenillä tulisi pyörimään musiikkivideoita non-stopina koko tunteja kestävän lennon ajan. Asiasta kuulutti kimeä-ääninen lentokapteeni. Kunnian sai aloittaa Vinnie Vincent Invasionin 'Love kills'.
Gisellen kiroilu keskeytti fiilistelyni loistavasta biisistä.
"No voi sun vittu." Giselle tuhahti samalla kun laittoi tupakkaa huulilleen.
"Unohdin Sakun Bangkokin lentokentän terminaaliin."
"Voiko lapsen unohtaa!? kysyin kärsiessäni kylmän paukun aiheuttamasta otsasärystä.
"Siinä oli sitä lähtöhässäkkää ja käsissäni oli jo kaikenlaista nyssäkkää ja..."
"Ei tarvitse selitellä. Näinhän minä itsekin. Oli käsilaukku, useampi drinkkilasi ja tupakatkin meni minun kannettavaksi. Ei sinua voi syyttää siitä että käsiä on rajallisesti."
"Soitan Bangkokin lastensuojeluun. He kyllä ymmärtävät, kun kerron mikä tilanteeni oli. Puhelimeni akku piippailee. Toivottavasti se riittää." Giselle kaiveli puhelintaan samalla kun screenillä Sixx am:kin mielestä vahinkoja saattoi sattua.
Huomasin itsessäni matkakuumetta. Paluu entiseen kotimaahan ei tulisi olemaan ongelmaton. Menneisyyteni olisi varmasti minua vastassa. Olin aina ollut tietoinen, että taakse jättämäni törkeydet löytäisin vielä edestäni. Kiertue-elämä oli karaissut minut kovaksi selviytyjäksi, joka ei pelännyt haasteita saatikka eteen marssivien ongelmien kohtaamista. Lisäksi vodka tuntui koko ajan toimivammalta.
"Jees. Homma hoidettu. Saku voi olla Korealaisen koiratarha-yrittäjän hoteissa sen aikaa kunnes taas palaamme Bangkokiin." Giselle sanoo huokaisten syvään.  Akku oli riittänyt.

Tunsin kun lentokone nytkähti rullaamaan valmistautuen nousuun. Tilattuani pintin olutta, nostaessani jalkani edessä istuvan niskatuen päälle ja sytyttäessäni Bugon olin valmis rentoutumaan ja nauttimaan matkasta.  Ensimmäistä kertaa kiinnitin huomioni kanssamatkustajiin. Ilokseni huomasin että samaan kyytiin oli lähtenyt paljon tuttujani. Bongasin heti ensisilmäyksellä ainakin Yngwie J. Malmsteenin, Paul Stanleyn, Andi Derisin, ja Doron. Ihmetyksekseni tuttavien paljoudesta lisääntyi kun näin myös Mark Knoflerin, Jimmy Pagen, Marco Hietalan ja Nicko McBrainin. Epäilin nähneeni väärin koska vierestäni lipuivat Vince Neil ja Axel Rose leppoisasti rupatellen. Tiesin että kaikki ei ollut kohdallaan koska muutaman penkkirivin päässä meistä John Bonham ja Razzle vaihtoivat keskenään ajatuksia. Tuskin kerkisin ajatella että mitä vittua, kun vierestäni sain tylyn tuomion."Hei, ei ihan onnistunut mut kyl sut tunnistaa Gregory Bushiksi. Hei, mut sun täytyis kysyy vinkkejä kloonis kehittämiseen Petteri Pussygramilta, joka istuu tossa pari rivii takanas." Sid Vicious, tai joku liian samannäköinen rohisi osoittaen tupakan kellertämällä sormella taakseni. "Hei Petteri, tuus antaa pari super-ohjetta alottelijalle!" Sid- klooni huusi turhan kovaa. Sid oli kännissä. Kuulin askeleiden lähestyvän. Paloin halusta nousta katsomaan mutta en halunnut näyttää yli- innokkaalta. En tiennyt miten suhtautuisin "itseni" kohtaamiiseen. Pelkäsin reaktiotani.

Kun käänsin katseeni oli kuin olisin töllöttänyt itseäni peilistä 20 vuotta sitten. Olin otettu. Jätkällä oli vain liian isot korvat.
"Greg ei päästäisi itseään turpoamaan noin pahasti. Siinä ensimmäinen vinkki. Toisekseen sulla on liian isot sieraimet" Kloonini ohjeisti minua.
"Kolmanneksi sulla on liian pienet korvat. Et varmaan sijoittunut Bangkokin rock-kloonien mm-kisoissa kovin korkealle?  Jäit varmaan alkueriin? Sen verran vajaalta näytät." Kloonini sepitti.
"Niin jäin" sain sanottua. Teki mieli lyödä "itseäni" turpaan. Ärsyttävä jätkä. Hän oli täydellinen minä. Lentokoneen ikkunasta kuvastui syvän purppura taivaanranta samalla kun "Sometimes i feel like Screaming"  hiipi ilmoille.

Kerttu Honeycream täytti snapsilaseja tottuneesti. Yksikään lasi ei saanut enempää kuin ansaitsi tai vähempää kuin sille oli vetoisuutta annettu. Kertulle se oli rutiinia. Mutta nyt hän poikkesi yhden valikoidun lasin kohdalla rutiinista. Olisi tarvittu todellinen spesialisti, jotta olisi huomattu, että yhdessä snapsissa oli jotain poikkeavaa.
Jotain maistamalla huomaamatonta.
Jotain tappavaa.

Ei tarvinnut olla spesialisti huomatakseen, että ilmainen terävä oli tervetullut yllätys matkustajille.
Ei tarvinnut olla spesialisti huomatakseen, että koko matkustajisto oli juhlatuulella.
Ei tarvinnut olla spesialisti huomatakseen että Kerttu Honeycream hyräili ja hymyili työntäessään tarjoiluvaunuja.
Vain spesialisti huomasi että Kerttu tärisi työntäessään niitä...
Hänet oli motivoitu. Hänet oli kohdistettu ja hänet oli aseistettu....
Hän näki kohteensa.
Kertusta Gregory Bush oli jo vainaa.
Kerttu Honeycream tiesi sen kun hän hyräili ja hymyili...


Karl S. Puukoski

jatkuu..

1 kommentti:

  1. Olin jo odottanut uusia Kasariumin jaksoja ja hiveleviä juonenkäänteitä. Vanhan kansan miehenä odotan myös painettua kirjaversiota. Ja elokuvaa, Tv-sarjaa sekä Making of Kasarium-dokumenttia.

    VastaaPoista