Yngwie j.Malmsten vs. Ron Keel. Nuo nimet yhdessä kuvaavat maanpäällistä hyvän ja pahan ikuista taistelua. Tuon taistelun yhtenä tantereena käytiin Steeler- bändin ennakkoluulotonta mielikuvitusta käyttäen nimettyä"steeler"-albumia.
Ynkkä oli vielä noihin aikoihin suht tuntematon, hiomaton timantti joka oli vasta ottamassa ensimmäisiä "baby-stepsejä"kohti parempia bändikamuja. Ron Keel, tuo vihtahousun maanpäälle lähettämä HARD"N HEAVYN" K.p Kyrö taas nautti tasaisen kovaa mainetta jenkkilän rokki piireissä.
Mm.80-luvun puolivälissä Ron oli ehdolla Black Sabbathin laulajaksi ,mutta ei pirullakaan pokka ihan kaikkeen riitä.
Rivisotilaina rintamalle komennettiin myös basisti Rik Fox (mm.W.A.S.P) ja rumpali Mark Edwards.
Albumin kuvituksesta vielä sen verran että mr.Keel on takakannen kuvaan laittanut Paul Stanley- naamarin (paholaismaista yhdennäköisyyttä!) , ja nahkaa on äijillä päällä enemmän kuin keskivertoa isommalla norsulla. Voi sitä narinan määrää!
Pelastautukoon ken voi,harmageddonin alkuverryttely voi alkaa!
"cold day in hell" alkaa lupaavan rokkaavasti,mutta hengitys alkaa höyrytä kun mr.Keel aukaisee kitansa. Kertsissä homma on ok.mutta säkeistöissä Roni ei saa mitään aikaan. Soolossa on heti ynkän tunnusmerkkejä ja pari kertaa vilahtava riffikin toimii. Nippanappa mentiin plussalle. Kiitos Ynkän.
"Backseat driver" Lähtee kulmikkaasti kohti ronin rikille haisevaa hengitystä. Kertsi ei oikein nouse mitenkään eikä mihinkään. Sitten nostetaan takapenkillä tempoa (miksi?!) ja sekin tehdään Ronin mieliksi kökösti. Tää biisi meni pahuudelle kirkkaasti. Voi elämä että oli huono!
"No way out" kertoo tulevaisuuden kuvauksessaan apokalyptisesti yleisön painajaisesta KEELin keikalla.Biisi itsessään lähtee mukavasti ynkän melodisella näppäilyllä josta noustaan voimakkaammalla otteella Ronin"tulkintaan"laulusta.Kertsissä mässäillään Keelin yleisön hädällä ja tuskalla.Kertsin stemmoissa kimitetään kovasti yrittäen mutta kuitenkin Ronia peläten.Ynkkä pelastaa taas paljon.Tää meni tasan.
"Hot on your heels" Nyt ollaan hakemassa apuun jo Espanjalaisia matadoreja! Alun akustisen räväyttelyn jälkeen lähdetään Ynkän tykitykseen. Aikansa Ynkän varjonyrkkeiltyään huutaa Roni "allright!" ja taas ruvetaan katkeraan taisteluun. Nyt kumpikin pistää parastaan, eikä Roninkaan mielenkiinto tunnu kohdistuvan liikaa huonona olemiseen. Parasta tähän mennessä! Onko Roni vaihtamassa puolta?!
"Abduction" starttaa mahtipontisesti. Täh! Tämä oli taas saatanan tekosia. Juuri kun odotusarvot ovat huipussaan, biisi lopetetaan aikaan 1:08! Selkeää kiusantekoa..
"On the rox" kaahauttaa menemään heti alusta kuin viimmeinen kostaja aamusumuun. Nyt Ronikin tahtoo pysyä järissään. Biisissä on LOUDNESS maustetta joka tuo mukavan säväyksen rokkivatkuliin. Fox ja Edwardskin yltyvät voittamaan taisteluväsymyksensä. Näin kun olisi menty jo alusta asti olisi säästytty pienemmillä mielipahoilla. Ensimmäistä kertaa kuultiin Steelerin soittavan bändinä!
"Down to the wire" Leppoisa tempoinen biisi on taas säkeistön alusta asti yhtä pahaa oloa ja selän takana puhumista.Ynkkä ja rytmiryhmä tekee parhaansa mutta minkäs teet. Ronin huonous ei ole voimaa. Se on YLIVOIMAA!
"Born to rock" Ronin Berlusconimaisen itsevarma kiekaisu kertoo että äskeinen pohjanoteeraus ei ollut vahinko. Tämä biisi voisi löytyä vaikka Keelin levyltä. Ynkkäkin on vajonnut jonnekkin tavisten tasolle eikä saa ihmeitä kepistään irti. Perus Keelmäistä kulmavääntöä.
"Serenade" Malmsteenin raikas ja rauhallinen kitarointi herättää toivon. Mutta taas pääosan ottaa mies joka tekee pahuudentöitä äänihuulillaan. Toisaalta, se tehdään niin häpeilemättömän röyhkeästi ja alta maahankaivetun riman että sen on pakko olla jo taidetta. Kuvitelkaapa herkkähetki rakkaanne kanssa tätä kusihätää kuunnellen. Biisi käy ehkäisystä. Jos tätä soitettaisiin kiinanssa ei maailman ylikansoittumisesta olisi huolta. Kaikki kunnia bändille, mutta turha taistella tuulimyllyä vastaan.
Tämä albumi oli pakko nostaa esille vain ja ainoastaan sen histoarillisen jalanjäljen takia.Sen merkitystä ponnahduslautana Yngwie j. Malmsteenin sensaatiomaiselle soolouralle ja koko maailman tietoisuuteen ei voi vähätellä.Tiesittekö muuten että ynkän oikea nimi on Lars Johan Yngve Lannerbäck. Niin en minäkään.
Mr.Keel jätti myös kasari rokkiin lähtemättömän tahransa. Keeliä ei voi sivuttaa jos puhutaan 80-luvun hard"n heavy bändeistä.Ikävä kyllä. Jos joillekkin KEEL edustaa tyylilajinsa uljautta, suosittelen heille pitkiä keskusteluja ammatti ihmisten kanssa. Toisaalta joku voisi aiheellisesti suositella samaa minulle.
Steelerin "steeler" ei nouse kokonaisuutena edes tyylilajinsa keskikastiin. Ei vaikka ynkkä antaa jo varoituksen tulivoimastaan. Ron Keelin patolooginen huonous ääntelyssään ja biisien kulmikkuus sekä kankeus aiheuttavat tämän. 3- / 10 rock"n"roll pistettä Ynkälle ja rytmiryhmälle.
t.mr.Taca Tucaton
ps. Varoituksen sana! Pahuus on taas aktivoitunut..
http://keelband.com/
Ynkkä oli vielä noihin aikoihin suht tuntematon, hiomaton timantti joka oli vasta ottamassa ensimmäisiä "baby-stepsejä"kohti parempia bändikamuja. Ron Keel, tuo vihtahousun maanpäälle lähettämä HARD"N HEAVYN" K.p Kyrö taas nautti tasaisen kovaa mainetta jenkkilän rokki piireissä.
Mm.80-luvun puolivälissä Ron oli ehdolla Black Sabbathin laulajaksi ,mutta ei pirullakaan pokka ihan kaikkeen riitä.
Rivisotilaina rintamalle komennettiin myös basisti Rik Fox (mm.W.A.S.P) ja rumpali Mark Edwards.
Albumin kuvituksesta vielä sen verran että mr.Keel on takakannen kuvaan laittanut Paul Stanley- naamarin (paholaismaista yhdennäköisyyttä!) , ja nahkaa on äijillä päällä enemmän kuin keskivertoa isommalla norsulla. Voi sitä narinan määrää!
Pelastautukoon ken voi,harmageddonin alkuverryttely voi alkaa!
"cold day in hell" alkaa lupaavan rokkaavasti,mutta hengitys alkaa höyrytä kun mr.Keel aukaisee kitansa. Kertsissä homma on ok.mutta säkeistöissä Roni ei saa mitään aikaan. Soolossa on heti ynkän tunnusmerkkejä ja pari kertaa vilahtava riffikin toimii. Nippanappa mentiin plussalle. Kiitos Ynkän.
"Backseat driver" Lähtee kulmikkaasti kohti ronin rikille haisevaa hengitystä. Kertsi ei oikein nouse mitenkään eikä mihinkään. Sitten nostetaan takapenkillä tempoa (miksi?!) ja sekin tehdään Ronin mieliksi kökösti. Tää biisi meni pahuudelle kirkkaasti. Voi elämä että oli huono!
"No way out" kertoo tulevaisuuden kuvauksessaan apokalyptisesti yleisön painajaisesta KEELin keikalla.Biisi itsessään lähtee mukavasti ynkän melodisella näppäilyllä josta noustaan voimakkaammalla otteella Ronin"tulkintaan"laulusta.Kertsissä mässäillään Keelin yleisön hädällä ja tuskalla.Kertsin stemmoissa kimitetään kovasti yrittäen mutta kuitenkin Ronia peläten.Ynkkä pelastaa taas paljon.Tää meni tasan.
"Hot on your heels" Nyt ollaan hakemassa apuun jo Espanjalaisia matadoreja! Alun akustisen räväyttelyn jälkeen lähdetään Ynkän tykitykseen. Aikansa Ynkän varjonyrkkeiltyään huutaa Roni "allright!" ja taas ruvetaan katkeraan taisteluun. Nyt kumpikin pistää parastaan, eikä Roninkaan mielenkiinto tunnu kohdistuvan liikaa huonona olemiseen. Parasta tähän mennessä! Onko Roni vaihtamassa puolta?!
"Abduction" starttaa mahtipontisesti. Täh! Tämä oli taas saatanan tekosia. Juuri kun odotusarvot ovat huipussaan, biisi lopetetaan aikaan 1:08! Selkeää kiusantekoa..
"On the rox" kaahauttaa menemään heti alusta kuin viimmeinen kostaja aamusumuun. Nyt Ronikin tahtoo pysyä järissään. Biisissä on LOUDNESS maustetta joka tuo mukavan säväyksen rokkivatkuliin. Fox ja Edwardskin yltyvät voittamaan taisteluväsymyksensä. Näin kun olisi menty jo alusta asti olisi säästytty pienemmillä mielipahoilla. Ensimmäistä kertaa kuultiin Steelerin soittavan bändinä!
"Down to the wire" Leppoisa tempoinen biisi on taas säkeistön alusta asti yhtä pahaa oloa ja selän takana puhumista.Ynkkä ja rytmiryhmä tekee parhaansa mutta minkäs teet. Ronin huonous ei ole voimaa. Se on YLIVOIMAA!
"Born to rock" Ronin Berlusconimaisen itsevarma kiekaisu kertoo että äskeinen pohjanoteeraus ei ollut vahinko. Tämä biisi voisi löytyä vaikka Keelin levyltä. Ynkkäkin on vajonnut jonnekkin tavisten tasolle eikä saa ihmeitä kepistään irti. Perus Keelmäistä kulmavääntöä.
"Serenade" Malmsteenin raikas ja rauhallinen kitarointi herättää toivon. Mutta taas pääosan ottaa mies joka tekee pahuudentöitä äänihuulillaan. Toisaalta, se tehdään niin häpeilemättömän röyhkeästi ja alta maahankaivetun riman että sen on pakko olla jo taidetta. Kuvitelkaapa herkkähetki rakkaanne kanssa tätä kusihätää kuunnellen. Biisi käy ehkäisystä. Jos tätä soitettaisiin kiinanssa ei maailman ylikansoittumisesta olisi huolta. Kaikki kunnia bändille, mutta turha taistella tuulimyllyä vastaan.
Tämä albumi oli pakko nostaa esille vain ja ainoastaan sen histoarillisen jalanjäljen takia.Sen merkitystä ponnahduslautana Yngwie j. Malmsteenin sensaatiomaiselle soolouralle ja koko maailman tietoisuuteen ei voi vähätellä.Tiesittekö muuten että ynkän oikea nimi on Lars Johan Yngve Lannerbäck. Niin en minäkään.
Mr.Keel jätti myös kasari rokkiin lähtemättömän tahransa. Keeliä ei voi sivuttaa jos puhutaan 80-luvun hard"n heavy bändeistä.Ikävä kyllä. Jos joillekkin KEEL edustaa tyylilajinsa uljautta, suosittelen heille pitkiä keskusteluja ammatti ihmisten kanssa. Toisaalta joku voisi aiheellisesti suositella samaa minulle.
Steelerin "steeler" ei nouse kokonaisuutena edes tyylilajinsa keskikastiin. Ei vaikka ynkkä antaa jo varoituksen tulivoimastaan. Ron Keelin patolooginen huonous ääntelyssään ja biisien kulmikkuus sekä kankeus aiheuttavat tämän. 3- / 10 rock"n"roll pistettä Ynkälle ja rytmiryhmälle.
t.mr.Taca Tucaton
ps. Varoituksen sana! Pahuus on taas aktivoitunut..
http://keelband.com/
Harmi, että kaikkia biisejä en löydä youtubesta, olisin välttämättä halunnut kuulla down to the wire;n Ylivoimaa. Mutta kuunnellut biisit ovat yhteneväisiä arvioinnin kanssa.
VastaaPoistanyt näköjään löytyy!
VastaaPoista