KASARIUM osa9
HAISEEKO TÄÄLLÄ RAKKAUS VAI PASKA?
'Ei voi olla totta! Udo Dirkschneider istuu tuolla!' Se on aivan ihana!' Giselle ilakoi kuin pikku-tyttö, punastuen ja kämmeniään reisiinsä läpyttäen.
'Se on klooni niin kuin kaikki muutkin täällä.
Paitsi minä.
Ja sinä.
Älä turhaan pirskahtele pikkuhousuihisi. Ihana?
Udoko?
Legenda hän on mutta että ihana?!'.
Koetin palautella maanpinnalle idolinsa kloonista sokaistunutta Gisellea. Turhaan.
Screenilla Flashdancen "Maniac" yhtyi Gisellen mielentilaan ja pisti osan matkustajista tanssahtelemaan. Ainakin Lita Ford ja Klaus Meine -kloonit koettivat seurata menossa mukana.
'Minun on päästävä Udon juttusille. Näytänkö hyvältä? Onko itseruskettavani levittynyt tasaisesti? Onko liian läpinäkyvää mennä juttusille Acceptin napapaidassa? Kysyisinkö ensiksi vai ...?
'Mene!' Keskeytin kyselytulvan, koska huomasin että Giselle oli selkeästi härillään "halpaan kopioon".
Giselle nousi sipaisten minihametta ja hiuksiaan kuin varmistaen pintansa edustavuudeen. Hän ei saanut katsettaan irti klooni-Udosta, kun hän lipaisi kirsikkaliköörin makuisia huuliaan.
Tumpatessaan tupakan "Sidin" kädenlämpöiseen olutlasiin, hän otti kasvoilleen ilmeen joka riisuisi heteron ja epävarmemmankin miehen aseista.
Huomasin "Udon" noteeranneen Gisellen.
Mies oli Gisellen vallassa. Hän hikoili. Katseet olivat keskustelleet keskenään muutamassa sekunnissa kaiken oleellisen.
Esittelyjä ei tarvittu.
Sanoja ei tarvittu.
Huulet kohtasivat.
"Udo" jäi alle.
Giselle nousi sen verran että hän sai viskattua paidan syrjään.
"Udo" ei aikaillut vaan kävi työstämään "tupakantumppeja".
"Udon" kädet hamusivat hameenhelman alta vapisevalla otteella.
Giselle voihkaisi ja taivutti itsensä kaarelle niin että hänen pitkät hiuksensa verhosivat näkymän hänen täydellisten pakaroidensa kaariin.
"Sid" joi lasinsa tyhjäksi.
'Murakat kannikat." Klooni-Sid sanoi puoliksi röyhtäisten.
Nyökkäsin.
Mietin, ettei Giselle vain olisi serkkuni.
Ainut käsilläni oleva herkku oli taskumattiin varaamani brandy, ja kohta tarjoiltava terävä, jonka tarjoiluvaunu olisi aivan kohta kohdallani. Käänsin katseeni Kerttuun, entiseen kiertue-lentoemäntääni, jonka kanssa olin viettänyt varvin jos toisenkin. Hän oli upea ja itsenäinen nainen joka oli samalla aaltopituudella kanssani. Lihalliset ilottelumme olivat olleet niin runsaat ja kaiken täyttävät, ettei kummallakaan ollut tarvetta runnella suhdettamme rakastumisella.
Matkalaisten aplodit raikuivat kun screenilta ajettiin Queenrychen "I don't believe in love'. Minä hymyilin ja vinkkasin silmää kun Kerttu vilkaisi minua jakaessaan snapseja kännisille matkustajille. Kohdallani hän oli etäinen.
'Snapsinne herra, olkaa hyvä.' Kerttu sanoi kireyttä äänessään.
'Kiitosta vaan. Ota itsellesikin niin työnteosta tulee lupsakampaa', koetin heittää hänelle tuttavallisesti.
' Malja kaikille maailman ihanille lentoemoille, jotka jaksavat meitä pilvissä matkaavia kyrpänaamoja palvella!' Jatkoin jo selvästi humaltuneeseen nuoleskeluun sortuen.
Kertulta menivät ohi ylistävät sanat. Hän kuuli vain sydämmensykkeensä kun Gregory kohotti myrkkysnapsin päänsä yläpuolelle. Kunnioitusta hän olisi kaivannut jo Dirty Clubin kanssa kiertäessään. Greg oli kyllä kaikesta huolimatta aina pohjimmiltaan ollut hyvä ihminen, Kerttu mietti huultaan purren. Hänen mieleensä tulvi muistoja heidän yhteisistä hetkistään.
Hän muisteli kuinka Greg tykkäsi leikkisästi läpsytellä "albiinollaan" Kertun poskia...
...Kiinnitellä Kertun alusvaatteita lentokoneensiipiin...
Kerrankin hän oli herännyt vakuumiin pakattu hai-file kehostaan törröttäen...
Voi tuota veijaria! Kerttu tunnusti viimein itselleen olevansa jopa hieman ihastunut tuohon irstaaseen rumpaliin.
Jumalauta!
Ettei se vaan ollut rakkautta? Kerttu mietti kuumeisesti. Hän ei enää ollutkaan varma tekisikö hän oikein eliminoidessaan tuon pönäkän rokkarin.
Sitten hän muisti kultin.
JBJ:n porukka ei antaisi hänelle anteeksi jos hän perääntyisi tehtävästä. Hän oli kuullut karmeita tarinoita joissa JBJ-kultti oli etsinyt käsiinsä heille annetuissa tehtävissä epäonnistuineita henkilöitä.
Tekokynsiä oli revitty hohtimilla.
Irtoripsejä oli poltettu tohoilla.
Solarium-klubin kausikortteja leikelty uhrin silmien edessä.
Viety tuulipuvussa ihmisten ilmoille...
Ei. Hän ei jaksaisi kultin vainoamista elämänsä loppuun saakka. Kerttu tunsi olevansa umpikujassa. Hän katsoi Gregory Bushin poikamaista virnistelyä ajatuksiinsa uppoutuneena. Screenilla soiva Cinderellan "Don't know what you got(till it's gone) osui ja upposi.
Snapsi lähestyi Gregory Bushin huulia.
Greg vai kultti? Kerttu mietti.
Hän rakasti mutta pelkäsi.
Antaisiko hän rakkauden vai pelon voittaa.
Hän pelkäsi silikoniensa puolesta. Kultti oli uhannut pelata niillä pesäpalloa jos hommat eivät pelittäisi.
'EI! ' Kerttu kirkaisi juuri kun lasin reuna oli koskettanut Gregin huulia.
Kerttu tempaisi lasin hänen kädestään ja kulautti tappavan snapsin paljon nähneisiin kitusiinsa.
Greg kuvitteli että Kerttu oli ottanut hänen neuvoistaan vaarin, mutta järkytyksekseen Kerttu kailotti kaiken kansan kuullen
'Rakastan sinua Greg! Kuolen vaikka puolestasi! Anna anteeksi! Kultti on perseestä! Jon Bon Jovi ei ole tehnyt 80-luvun jälkeen kuin muutaman hitin ja paskoja albumi kokonaisuuksia!'
Koko matkustamo hiljeni. Kerttu antoi tulla totuuksia koko laidallisen.
Kaikkia avautuminen ei miellyttänyt.
Richie Sambora- klooni näytti keskisormea.
'Minun olisi pitänyt ymmärtää aikaisemmin että rakastan sinua. Nyt se on myöhäistä. Kuolen alta minuutin. Muistele minua hyvällä, rakkaani.' Kerttu vuodatti dramaattisesti, heittäytyen jalkojeni juureen.
Kopeloin taskujani tupakan toivossa.
'Tunnen kuinka myrkky repii suoltani auki. Kuuletko kuinka se huutaa henkitoreissaan. Suutele minua viimeisen kerran,' Kerttu sähähti heittäytyen syliini. Minä suutelin häntä.
Käytin vahvasti kieltä.
Hän maistui naiselliselta.
Kuulin kuinka hänen vatsansa mourusi kuin kiimainen kissa.
Hän katsoi minua sinisillä, itkun tihrustamilla silmillään. Katseessa oli helpotusta ja rauhaa.
'Kuolen onnellisena koska saan kuolla rakkaani sylissä.
Pitele minua!
Pitele minua lujasti jotta tunnen sinun kosketuksesi vielä rajan tuolla puolellakin!' Kerttu visersi tyttömäisellä keveydellä.
Sen sanottuaan hänen katseensa muuttui.
Pupillit laajenivat kuin universumi, hänen katsoessaan minua syvälle silmiin. Mietin, pullistuuko kuolonkouristuksissa olevan silmät tuolla tavalla, samalla kun Kerttu singahtaa yllättäen suorille säärilleen.
'Paljonko aikaa on mennyt siitä kun otin sen snapsin?' Kerttu kysyy vakavalla äänellä hänen vatsansa huutaessa kuin raiskatun muulin.
'Muutama minuutti, pauttiarallaa.' Arvioin katsoessani rannekelloa toinen silmä suljettuna. Humalassa kellon katsominen niin on vain helpompaa.
Siinä samassa kuulin märän kurahduksen.
Kerttu painui polviensa päälle istumaan.
Hänen pidättelykykynsä oli kokenut pienen kuoleman.
'Ei perkele! Miten helvetissä...' Kerttu noitui ja kaivoi virkapukunsa povarista pullon jossa oli pääkallo-etiketti.
'Viimeinen käyttöpäivä 31.12.1989!?' Kerttu vaikeroi epäuskoisuutta ja pahaa hajua matkustamoon levittäen.
Tunsin velvollisuudekseni lohduttaa Kerttua. Myrkky oli ajansaatossa laimentunut niin että se oli vain pistänyt Kertun pötsin kuralle.
'Voi miten noloa!''Kerru itki lohduttomasti kämmeniinsä.
Hän painoi melkein helvetillisesti kun lähdin kantamaan häntä kohti henkilökunnan sosiaalitiloja.
Matkustamon porukka oli jo pääasiassa keskittynyt paukkuihinsa, toisiinsa ja screenillä esitettyyn Metallican "Unforgiven"iin kun kuljimme käytävällä hajusta huolimatta mahdollisimman huomaamattomasti.
'Anna anteeksi...'
'Hyss... Kaikki hyvin, rakkani." Olin hieman yllättynyt sanoistani. Tunsin niiden tulevan jostain syvältä. Jostain mihin tietoisuuteni teki nyt neitseellisen puhkaisun. Annoin puolihuolimattoman pusun hänen otsaansa.
Kerttu puristi lujemmin.
Vastasin.
Olimme sillä hetkellä enemmän yhtä kuin koskaan aikaisemmin, vaikka olin monta kertaa ollut hänen sisällään kaikessa mitassani.
Henkilökunnan sosiaalitila oli niin saastainen että tuntui vääryydeltä laskea jopa Kerttu sen lattialle.
'Minä käyn suihkussa. Ota tuosta korista olut ja mene takaisin paikallesi. Täällä ei saisi olla matkustajia.' Kerttu hykerteli riisuessaan itseään suihkuun menoa varten.
Tuossa naisessa oli jotain, ajattelin kun kaappasin Kertun lähemmäksi.
Katsoimme toisiamme silmiin. Tilanne oli otollinen klassiseen rakkauden tunnustukseen mutta en käyttänyt sitä.
Käytin kieltäni.
Kerttu vastasi.
Halusimme olla yhtä mutta paskan haju oli suvereeni.
Kerttu irtautui otteestani ja sipsutteli suihkuverhon taakse.
'Meillä on loppu elämä aikaa toisillemme' Kerttu hihkaisi samalla kun käänsi suihkun kohisemaan. Katseemme kohtasivat vielä rakastumista pursuen ennenkuin hän katosi suihkuverhon taakse. Hän tuskin kuuli myöntävän vastaukseni koska Mötley Cruen "You're all i need" pärähti niin voimallisesti soimaan.
Otin korista oluen ja palasin matkustamoon rakastuneena miehenä. Tunne oli minulle uusi.
Dirty Clubin kanssa kiertäessäni ympäri maailmaa olin tottunut siihen että aikaa ei ollut hempeilylle. Joskus kyllä saatoin kiittää panoani.
Istuin paikalleni ja sytytin Bukon.
Ihmettelin rakastuneen sieluni temmellystä päihteitten runtelemassa kehossani.
Kerttu kuivasi itseään.
Taas.
Nyt hän kuivasi wc-pöntön päällä suihkunraikkaana ja säihkyvänä.
Hän oli täynnä sanoinkuvaamatonta onnea kun hän kuivasi lentoyhtiön pyyhkeellä hiuksiaan ja pitkiä sääriään. Hän hyräili jotain Dirty Clubin biisiä mutta myös Scorpionsin "Still loving youta"
Syrjäsilmällä hän huomasi että sosiaalitilojen ovi aukesi, samalla kun hän mietti hääkimppunsa koostumusta.
Kerttu ei reagoinut siihen että häneen osoitettiin aseella, koska hän mietti hääpöytien istumajärjestystä.
Kerttu oli juuri ruvennut hyräilemään Kissin "Crazy nights"a, joka tulvahti samaan aikaan ulos screenilta, kun hän käänsi hääkattauksia täynnä olevan katseensa aseeseen päin.
Kysyvä hymy.
Vastauksia antamataon laukaus.
Kertun otsassa pieni reikä.
Yllättävän iso pala takaraivoa suihkukaapissa. Osittain kaakeleilla. Vain vähän lattialla.
Kerttussa oli vähemmän elämää kuin tiputtavassa suihkussa. Hän valui silmät kauhun jäätäminä hiljalleen lattiakaivoon.
Hänen murhaajansa tökkäsi Kertun elotonta ruumista kengän kärjellä kuin varmiistaakseen että uhri oli varmasti kuollut. Murhaaja katsoi oven raosta. Hänellä olisi vain vähän aikaa piilottaa Kertun Honeycreamin suihkunraikas ruumis.
Jääpalakone Colossal Superhuge icefactory 19-80 surisi käytävällä metallista melankoliaa...
Tumppasin savukkeen.
Sihautin kaljan auki.
Minua tuijotettiin.
Samantha Fox ja Sabrina -kloonit antoivat hävyttömyydellään ymmärtää pelin hengen.
Jos vain ymmärtäisin antaa hävyttömyyteni kirmata, ei lystillä olisi rajoja.
Minun pitäisi jutella Kertun kanssa. Ehkäpä olimme jo kasvaneet erillemme. Suhteemme ei hengittänyt, järkeilin, tietämättä siitä että Kerttu ei hengittänyt sitäkään vähää.
Niistin nenäni lattialle.
Nyt ilman piti kiertää, sillä "Sammy" ja "Sabbis" istuutuivat polvelleni...
Jatkuu...http://unohdetutlevyt.blogspot.fi/2013/01/kasarium-osa-10.html
Karl S. Puukoski
