Seuraava veret seisauttava vääryys koettiin Lahdessa 2001, kun koko meitä ympäröivä hiihtomaailma väärensi myrkyillään meidän poikien ja tyttöjen kusinäytteet niin kitkeriksi, että näytepönikät oikein kupruilivat. Surulliseksi veti, kun katsoi miten "vieraanvallan hiihtopahikset" saivat Isometsän Jartskin "tunnustamaan" puuta heinää. Jari on Lapista. Lappalaiset eivät valehtele.
Nyt kun se Lahden porukka on kaluttu loppuun, eikä nykyisistä evilöistä ja jauhojärvistä ole otsikoihin, on lähdetty hiekoittamaan menneitä latuja.
Älkää edes yrittäkö! Ennemmin vitussa on matoja kun että Mietaan Jussi olisi koskenut kielenkärjelläkään myrkkyliemiin. Syntymähidaskin ymmärtää, että jos mietaa olisi käyttänyt vauhtilisää, ei hän olisi voinut hävitä Wassbergille sadasosa sekunttia. Ja onhan äijä sentään kansanedustaja ja reilun urheilumiehen ruumiillistuma.
Joku äkkinäinen väitti että Matikaisen Marjon yöpöydällä olisi ollut epo-leili hörpittävänä. Eiköhän se vain ollut tummelituubi Terinitin aiheuttamiin hiertymiin. Marjokin on kansanedustaja. Kansanedustajat eivät voi sellaisella palkalla valehdella.
Pahoin pelkään että Virenin Lassesta ruvetaan kylillä jauhamaan paskaa ennemmin tai myöhemmin. Nimittäin vielä on hengissä sitä porukkaa, jota korpeaa se, että Viren taklattiin turvalleen mutta siitä huolimatta Lasse juoksi kultaa. Totuus on se, että Lasse sai vain kaaduttuaan ponnistettua itsensä hyvään loppukiriasentoon. Eli onni onnettomuudessa. Kiellettyä pulveria ei Lasse moinaan tarvinnut saatikka ottanut. Ei kepulipelillä Lasse olisi kansanedustajaksikaan päässyt.
Eikä painajainen ole varmastikkaan vielä sillä hyvä. Kun urheilusankarimme on saatu mustamaalattua, ei kulttuuripuolikaan jää osattomaksi näissä kekkereissä, joissa kansallis-aarteitamme parjataan ja sanallisella kartulla kiusataan. Uskon että näillä "vieraanvallan juutailla" on seuraavaksi tähtäimessä artistit, joita suomalaiset ovat nostaneet jalustalle kaiken kritiikin yläpuolelle. Voin verestävin sielunsilmini nähdä kuinka sinivalkoiset hengentuotteet töllätään kansan keskuuteen agitoitujen kateellisten ja mitään ymmärtämättömien toimesta.
"Juice onnistui muutamissa teksteissä mutta biisit pistävät pieremään verta."
"Hector olisi voinut startata ja päättää jäähyväiskiertueensa jo uransa ensimmäisellä keikalla."
"Sleepers Sleepers vai Neuvostoliitto? Kumpi oli OIKEASTI hauskempi?
"Sunrise Avenue on kuin murot joihin on kustu. Haisee ilman ravintoarvoja."
"Don Johnson big bandia ei oikeasti kuuntele kukaan mutta kaikkien on uskoteltava niin jotta kuulut trendikkäästi ajatteleviin."
"Nightwishissa akat saa kuulemma katsoa ovenkahvoja jos alkaa liian omatoimiseksi tai koettaa isännille älähdellä tai silmiään muljautella. Siellä kuulemma jos laulaja on 5 metriä irti mikrofonista niin se on karkuteillä."
Olkaamme tarkkoina ettei moisia valheita päästä kylvämään urheilevan ja musiikkia kuluttavan nuorisomme neitseelliseen aivolohkoon. Joku voi heikkouttaan vielä uskoa moiseen.
Toisin on Kanadassa, tuossa Horst Bulaun valtakunnassa. Siellä ei epäillä eikä kyttäillä joutavia. NHL joukkueiden, Oilersin, Canuksin, Senatorsin ja Canadiensin pelaajatkin saavat lisäpotkunsa peliin palosta lajiin. Siinä ei silloin vilunkiröppöjä tarvita kun pelataan innosta pinkeänä melkein joka ilta.
Kanadan musiikki ympyrät ovat myös kupsakat. Löytyy Anvilia, Heartia, Triumphia, Voivodia Brian Adamsia ja Celine Dionia. Loistavaa kattausta. Mutta yksi nousee jalustalle ylitse muiden. Se on suuri ja mahtava RUSH.
Omistan vinyliversiona Rushin "Hold your firen", joka oli aikanaan pettymys kriitikoille ja faneille levyn kepeähkön ja popimman otteensa vuoksi. Syynä lienee levylle sliipatun ilmeen antava synapainotteisuus ja lievempi progeote josta bändi aikaisemmin sai voita nokkaan. Klassikoiden "2112" ja"Moving picturesiin " verrattuna Hold your firen materiaali on äkkinäiselle helpommin lähestyttävissä. On turvallista rytmiä ja jopa selkeitä tartuntakahvoja kertseissä. Mutta kyllä tältäkin levyltä Rushin tunnistaa. Siellä täällä pirskahtelee progelle ominainen omahyväinen jakomielitauti.
Levynkansi on outo ja punakka. Ainakaan minulle ei kansi aukene. Annoinkin sivupersoonilleni luvan kertoa mielipiteensä siitä mitä levynkansi esittää. Homma meni huutoäänestykseksi. Vastauksia tuli kaikkea karanneiden geishakuulien ja veriripulin kuorruttamien puolukoiden väliltä. Joku ehdotti lähikuvaa koulukiusatun nenäliinasta ja joku lauloi "...punertaa housut Marjatan, kuin verta niillä ois...".
Levyn biisimateriaali on kaksijakoinen. Tässä tapauksessa huonomman puolikkaankaan ei tarvitse lillua tervassa ja höyhenissä sillä sekin toimii. Parempi puolisko vain sattuu olemaan enemmän kuin 100 jänistä. (Kuulin vasta vertauksen ja se on käsittämätön, erään metsästystä harrastavan punaniskan harhainen vertaus jollekkin suurelle määrälle. Eikö 2 hirviä tai 25 joutsenta, 13 goala-karhua tai 59 ladottua kuuttia pakkasessa kuulosta enemmältä ja rehvakkaammalta?!)
Rushin "Hold your firen" paremman puoliskon muodostavat levyn avaus, aina seisauttava ja uljas "Force ten" , hitti potentiaalin "Time stand still", henkilökohtainen suosikkini ja ilmava "Open secrets" sekä video-veto ja mielestäni levyn aliarvostetuin helmi "Lock and key" (Ei olisi vääryyttä vaikka levy olisi avattu em. biisillä). Levyn päättävä "High water"in vakuuttava ote takaa että kuuntelet levyn heti uudelleen. Levyn muu materiaali on taidokasta mutta tunteita herättämätöntä laatu työtä.
Vaikka levyä ei yleisesti nosteta Rushin kärki pistoiksi kun bändin tekemisiä sottaillaan, on se minulle SE Rushin tekonen, joka eniten on sydäntäni lähellä. Bändin huikea tekninen osaaminen esitellään muilla pitkäsoitoilla,tällä todistetaan myös se että lähelle valtavirtaa osataan tulla jos halutaan. 4-/5
Rushiin ei voi kyllästyä. Sen takaavat Geddy Leen synat, basso ja ei niin basso laulu. Alex Lifesonin kitarat ja Neil Peartin rytmit. Ukkojen osaaminen jaksaa lyödä aina ällikälle. Olen kuunnellut bändiä noin 25 vuotta mutta olemme silti vain hyvänpäivän tuttuja. Syystä tai toisesta"Hold your firea" lukuunottamatta tuotanto on melko ahkerasta kuuntelusta huolimatta jäänyt piirun verran etäiseksi emmekä ole päässeet koskaan täysin toistemme ihon alle. Toisaalta jotain tärkeää elämästä uupuisi jos ei Rushin kanssa säännöllisesti kohdattaisi.
Jos jossain törmäätte tämän levyn cd- versioon, ostakaa se huutaen kuleksimasta. Olen itsekkin levyn suhteen härilläni.
Karl s.Puukoski
