Warlock - Triumph and agony (1987)

" Sianrakkoa verkottamalla rikkauksiin nousevan vaimo seurueineen, maksuvälineenä viihdyttää, ja salamoiden edessä keimailee. He silmät ja korvat ruokkivat mutta kielen jättävät kaipaamaan. Nämä koreilevat nousevat sotaan Germanian hyväksyttyjä vastaan ja nöyryyttäen lyövät nuo vielä suuruuden päiviin nousevat.
 Mutta lähettää Huehuecoyotl korjaamaan vääryyden ihastuttavan velhon muodossa, joka nahkaan pukeutuneena, häikäisevällä kauneudellaan ja seireenimäisellä laulullaan tuo hyväksytyille ja kaltaisiaan seuraaville riemuvoiton , mutta keimailevat saavat osakseen kärsimyksen. Ikuisuus on näiden kahden roskan silmään tuova lapsi."


Les Prophecies de Rockstaramus M. N, s. 1003 kappale 22 säe 33

"Nosse" on nähnyt melko yksityiskohtaisesti Doron koston "Spaissareille" mutta en rupea sitä yksityiskohtaisemmin teille raportoimaan, koska täällä voi käydä muitakin kuin heikkohermoisia ja heikon piättelykyvyn omaavia lukijoita. Oikeus kuitenkin voitti, ja kaikki jotka tämän spektaakelimaisen sota- reportaasin luettuaan pakenivat evakkomatkalle maailmanlopun merkkejä peljäten, voivat palata koteihinsa ja rauhoittaa lapset. Rauha on taas maassa sillä WARLOCK albumillaan "Triumph and agony" "haetutti Spaissareilla vitsan", näin vertauskuvallisesti.

Yhtyeen naispuolinen "sotasankari" ja keulaukuva, rock- musiikin ensimmäinen "sauvaton" marsalkka, Dorothee Pesch aloitti maailmanvalloituksensa Snakebite- nimisessä orkassa, vaihtaen vuonna 1983 kauaskatseisesti Warlockiin. Syy moiseen on todennäköisesti siinä että hän tiesi tämän suuren taistelun Spaissareita vastaan olevan tulossa ja että hänen historiallinen merkityksensä tuossa taistelussa tulisi olemaan suuri. Lisäksi Warlockin tulivoima olisi riittävä "koreilevia" vastaan.

Warlock varustautui vuosien -84 - 87 välillä neljällä studio albumilla, joista viimmeiseksi jäi nyt esiteltävä"Triumph and agony". Sen jälkeen Doro jäi yssikseen taistelemaan maailman huuruisille "populaarikultuuririntamille".
Suhteellisen hyvin on tämä Dusseldorfin kultakurkkuinen, taskukokoinen (152cm karvalankamatolla) heavyn sexikäs ylipapitar asemansa pitänytkin. Sooloura on ollut sen verran mittava ja menestyksekäs että ei voi kuin taputtaa molemmilla käsillä.

..."muuttuu hän käärmeenpuremasta velhosi. Noitia roviolle hän määrää ja helvetin rajoilla teräksellä totuutta todistelee. Mutta jättää Huehuecoyotl voiton ja kärsimyksen jälkeen kauniin velhon kohtaamaan yksin täydellisen seinän, jonka takaa hän tiensä löytää. Ikuisuudella hän silmiä kirvelee..."

Les Prophecies de Rockstaramus M. N, s.1103 kappale 3, säe 8

Siinä tiivistys Warlockin ajoista soolouran käynnistymiseen kaikkine juonen käänteineen, mutta NYT käsi lippaan ja arviota peliin suurelle sotakoneelle!

• Doro Pesch – Marsalkka ja morttien peiton heiluttaja
• Niko Arvanitis – maavoimat ja kitaransoitto sodessa
• Tommy Bolan – ilmavoimat ja kitaransoitto tupa- ja aluepalvelun toimiessa.
• Tommy Henriksen - Sissitoiminta ja bassonsoitto jos joku jaksaa kuunnella.
• Michael Eurich – Tykistö ja hitsun takominen
• Cozy Powell - Hitsun takominen silloin kun Michael on vempassa.

1."All we are" Rokin suuri riemuvoitto koitti jo tällä kaiken turhuuden alleen jättävällä! Video on kuvattu Spaissareiden tuhotun keikkakaluston päällä, juuri kun Spaissareiden biisien tekijät on pidätetty, ja "muotijetsetterit" toimitettu ensimmäiseen Honolulun koneeseen. Biisi jonka jylhät kitarat ja sanoma yhteenkuuluvuudesta lyö rystyslitsarin sisällöttimiä nuorison anoreksiaan ja pintakiiltoon yllyttävien jonninjoutavuuksien botoxiposkille, tulee olemaan rokkipioneeri- leirin lipunnosto- fanfaarina tästä ikuisuuteen!

"... marssittaa tuo vähäpukeinen ikuisuuden sävelin hengen voittoon materiasta. Ei enää koskaan nouse orjanlaakeripuussa kasvonsa viillelleet ja rintansa rietastaneet oikeasti osaavia vastaan..."

Les Prophecies de Rockstaramus M. N, s.1203 kappale 47 säe 35

2."Three minute warning" New Yorkissa vuonna 1988 nauhoitettu live kertoo kaiken. Intensiivinen hyökkäys, joka voisi toimia aavistuksen hitaammalla temmolla paremmin, jotta koko voima kohdistuisi oikeaan pisteeseen. Ei heikko mutta levoton.

3."I rule the ruins" Ilmaherruus oli jo paperilla WARLOCKin spaissareihin nähden, mutta tämä BIISI ja video sen teille elävästi konkretisoi. Rujoutta ja herkkyyttä taidokkaasti arsinoituna. Henkilökohtaisesti pienimuotoinen hitti!

4." Kiss of death" Keskivertoa parempi "pusu", jonka tunnelmat vaaran varjoisasta huomasta kertosäkeen kuolonunen valoon tapahtuu tyylillä. Suutelo on vasta esiaste jollekkin suuremmalle joten aivan huipulle ei päästä, varsinkin tälläisella viisulla jolla henki meinaa karata kropasta. Doro käy taisteluun huulet häröllään..

5."Make time for love" Voimaballaadi jossa Doro käyttää äänensä koko arsenaalia. Biisi toimii mainiona tunnelmapalana sotaväsymyksestä kärsivän sotilaan porttolareissun soundtrackkina. Levyn parasta puoliskoa, vaikka hieman minimaalisemmalla tulkinnalla olisi voitu päästä vieläkin syvemmälle kuulija- jullin rakkaudennälkää heruttamaan.

6."East meets west" Eetteristä pelmahtaa ilmoille tuoksuja rasvaisista takatukista, hikisistä nahkahousujen haarakiiloista ja adrenaliinin puhkaisemista talirauhasista. Eli sille mille Spaissarit eivät pysty tuoksumaan muuten kuin jos Posh Spicen "sianrakon potkija"- miehensä pullottaa sitä tuotemerkkinsä alle. Nuuhkaiskaa pitkä ja antaumuksellinen nuuhkaisu ajankestävää musiikkia, joka on tehty ilman taskulaskinta ja dollarinpilkettä silmäkulmassa. Toisaalta se voi selittää sen miksi biisi on vain keskinkertainen raakapakastettu heavypakkopulla.

7."Touch of evil" "Maustetytsyt" saavat nyt nauttia Brasilialaisesta vahauksesta Saksalaisella painotuksella. Melodioita ei ole viitsitty asentaa tähän paholaismaiseen ryöpytykseen. Melkein neljä minuuttinen kiertoajelu helvetin porteille ja takaisin. Levyllinen tälläistä pimeää materiaa lyö kupeetkin ruvelle.

8."Metal tango" Biisi kasvoi klassikko- statukseen kaveripiirissäni 80- luvulla, eikä tangon taika ole vieläkään täysin kaikonnut. Parhaat sävärit se on jo säväyttänyt mutta vieläkin jalka vippasee kun biisin kuulee. Tällaista Seinäjoelle niin alkaa tangokadullakin näkyä kauluspaitakansan seassa "vaalimaan vampyyrejä".

9."Cold, cold world" Linkkinä Udon ja Doron lässyttely taisteluiden tauottua. "Kylmää maailmaa" ei saatu näytille näihin karkeloihin, mikä ei sinäänsä tuhmenna ketään koska biisi roisista runttauksesta huolimatta ei kummemmin säväytä. Kylmää kaahausta jota Doro lämpimikseen tulkitsee kuin jäähilettä olisi pyhimmässä.

10."Fur immer" Tässä se on. Meikäläisen tunteiden tulkki. Kaikki nämä vuodet biisi on pistänyt pumpun solmuun ja luomet punoittamaan. Kaunis jylhyys soitossa yhdistettynä Doron täydellisen sielukkaaseen tulkintaan antaa sanalle "ikuisesti" tunnetta huokuvan elämän ja merkityksen. Top- slovari, jonka saksalais- englantilainen sanoitus tuo vain sipaisun persoonallisuutta täydelliseen kokonaisuuteen. Tämä taideteos ei pelkästään kuulu, sen tuntee.


Vihaa, rakkautta, vauhtia ja tunnelmointia. Pakkopullaa, hittejä ja klassikko. Noilla sanoilla voi tiivistää WARLOCK - Triumph and agony- albumi kokonaisuuden. Kappaleisiin "All we are", "I rule the ruins" ja "Make time for love" ajanhammas ei ole pystynyt vaan ne jekkasevat edelleen mallikkaasti.
Allekirjoittaneen elämän soundtrackille kuuluu "Fur immer", se kiveen kirjoitettekoon. Warlockissa tiivistyi NWOBHM:n ja melodisen heavyn parhaat elementit Doron jumalaisella äänellä ja tulkinnalla ryyditettynä, pientä ylisuorittamista lukuunottamatta mellevästi. 8,62 / 10 nahkahousujen haarakiilalta tuoksuvaa voitokasta pistettä.

Suuren Spaissareiden ym. "jonninjoutavien krunkeilijoiden"- vastaisessa sodassa uskonsa parempaan musiikkiin menettäneiden muistomerkkiin on suureen marmoritauluun kirjattu kultaisin kirjaimin, kaikkien yhdistyneiden rokkareiden allekirjoittamana:

MEILLE EI PILLUILLA!

Karl S. Puukoski

Accept: Accept (1979) VS. Spice Girls: Spice (1996)

Maailmalla on lama. Suomessa on lama. Lama on darwinismia, joka kitkee heikot pois kitumasta ja jättää vahvat porskuttamaan. Tämmöisinä aikoina viikate heiluu ja herruudesta otetaan mittaa joka saralla. Niin miesten keskuudessa kuin naistenkin, taikka ristiin em. kesken.



Tänään Unohdetuissa levyissä tehdään historiaa ja nähdään eeppinen kaksintaistelu, joka kitkee heikomman. Toivottakaa ensin tervetulleeksi riivinrautaisella laulajalla varustettu saksalainen nahkahousuheviporukka 70-luvulta: Accept, ensilevyllään ”Accept” vuodelta 1979. Vastakkaisesta kulmauksesta löydämme girl poweria briteistä. Viisi riivinrautaa itsessään, jotka käyvät taistoon tanssien, tanassaan ensilevynsä ”Spice” vuodelta 1996. He ovat tietenkin Spice Girls. Taistelu tulee olemaan 10-eräinen, ellei kumpikaan luovuta ensin, lahjo tuomaria tai levyltä löydy piilotettua bonus-raitaa, joka voi johtaa jatkoaikaan. Leeeeeettsssss ruuumbleeeeeeeee!!!

1. A: Lady Lou – S: Wannabe Rähinäherkät saksalaiset aloittavat taiston kitarariffein. Jos musan on tarkoitus olla heviä ja biisin nimi on Lady Lou, niin se on kyllä enempi vastustajan tunnustelua kuin totista hyökkäystä. Laukkakomppia kyllä jo hiukan kokeillaan ja siitähän on todettava, että se on kyllä eräs hevin tehokkaimmista aseista. Tästä voimme päätellä, että saksalaiset ovat mukana tosissaan. Spicet antavat wannawannawanna-sarjatulta heti alkuun. Girl Power!! Ampuvat ensin ja kyselevät sitten. Onneksi eka kysyjä oli paras laulaja eli Sporty Spice alias Melanie C. Ei olisi sakemannien pitänyt ruveta arpomaan. Brittitytöt iskivät ekaksi hitin peliin ja voittivat tämän erän 6-0. Hyökkäys on paras puolustus.

2. A: Tired Of Me – S: Say You'll Be There Saksalaiset tavoittelevat suuruutta – niinhän ne aina. Tällä kertaa tekevät sen laittamalla biisin alkuun areena-luokan alun ja ulvomalla pitkään perään. Yrittävät osua Spaissareita arkaan paikkaan, mutta kun ei osu aina edes nuottiin. No ei Spaissaritkaan, mutta heilläpä olikin vuonna -96 jo autotune käytössä! Solingenin pojat pitivät iskunsa yksinkertaisena, se on monesti toimiva ratkaisu. Spaissarien vastaisku on vahva bassokuvio ja tasaisesti vaihtelevat lauluosuusvuorot. Molemmille matsaajille kakkoserä on siis perustasaista matsia, jossa uhrataan rivimiehiä. Salaiset aseet tai riskivedot säästellään vielä hihassa. Ehkä Mel C antaa kuitenkin kasvot tälle erälle, jos nyt jotain pitää esille nostaa.

3. A: Seawinds – S: 2 Become 1 Accept iskee röyhkeästi vyön alle - vastustajaa kumartelematta - heittämällä kehään balladin. Ja että yllätys olisi täydellinen niin sen laulaa basisti Peter Baltes. Ja riskiveto toimii! Tätä eivät britit osanneet odottaa. Toimiva heviballadi vuodelta -79 voi olla jotain, mihin kukaan ei ollut varautunut. Vähintään Baby Spice putosi pyrstölleen ja haluaa antautua/antaa Baltesille. Kuinka vastaavat Spaissarit? Aijaijai, taktiikat erittäin samoilla linjoilla. Myös Spaissarien valmentaja on suunnitellut heittää kolmanteen erään balladin. Tasaväkistä, todella tasaväkistä. Accept otti ehkä henkisen yllätysyliotteen käyttämällä ”basisti laulajana”-kortin. Todettakoon kuitenkin, että 2 Become 1 on erittäin kaunis biisi.

4. A: Take Him In My Heart – S: Love Thing Taistelun edetessä jo 4. erään alkaa henkinen painostus ja peli korostua. Acceptin Udo laulaa parikymppisestä naisesta, joka etsii miestä panemaan itseään. Koittaako Udo murtaa girl powerin ja spaissarityttöjen itseluottamuksen? Vai onko Udo luovuttamassa ja tarjoutuu tytöille aisamieheksi? Tämä oli henkisen taistelun veto, muuta musiikillista antia sillä ei ollut. Mitä seuraakaan Spaissi-leiristä….USKOMATONTA! Spaissarit väistävät ansan, ottavat juonesta kiinni ja tekevät siitä vastatekniikan. He laulavat ” Give me what I'm needing, you know what I'm dreaming of…” Nyt tuli paha paikka Udolle. Uskaltaako hän joukkoineen vastata tuohon? Peitsi tanassa tyttöjen luo vai mitä? Varo Udo, se voi olla ansa! Spaissariveto oli myös henkisen tason taistelua, musiikillisesti ei heilauttanut nahkapöksymaan poikia.

5. A: Sounds Of War – S: Last Time Lover Ehei! Ei mennyt vanha hevikonna Udo edellisen biisin lankaan. Rumakin hevimies on naistenmies ja häntä eivät heitukat vedätä. Nyt hanskat on heitetty ja Accept laulaa tosi sodasta. Tanakkaa perushevisettiä, jossa on rautaa vääntävä meininki. Harmi vain, että vehkeet ovat 70-luvulta ja potkua ei laitteista irtoa nykymittapuilla kovinkaan paljoa. Mutta kone jyllää tasavahvasti eteenpäin, ei siinä auta vastaväitteet. Mutta mitä tekeekään vastapuoli? Nyt tuli Acceptin isku lävitse. He yrittivät tasapaksulla rakkauslaululla. Ei, ei, ei, tässä tuli virhearvio. Biisi ei vain toimi, ei nouse liitoon, eikä mene syvällekään. Nyt lähtivät tytöt ritsalla isojen pyssyjen leikkiin ja turpiin tuli. Vieläkö nousevat tästä ja jos nousevat niin mitä yrittävät seuraavaksi?

6. A: Free Me Now – S: Mama Accept pistää nyrkkiraudat käteen ja vetää sarjoja, jotka menevät väkisinkin sisään. Psykologinen peli on ohi ja nyt pistellään tosissaan ja kovilla. Vauhtia, ei turhia selittelyitä, soolo ja se on siinä. Varmasti teki pahaa jälkeä vastapuolella. Edellinen verotti Spaissareita jo rankasti, kuinkas nyt… Ohoh, he jatkavat henkistä peliä laulamalla Acceptin tykityksen vastapainoksi äidistä. Tämä oli riskiveto, jos mikä. Tyttöbändi, jonka suurin kohdeyleisö lienee ollut 10-17 vuotiaat tyttölapset, laulaa heille äidistä. Sitä ei välttämättä teini-ikäinen likka, (jolla on äidin kanssa aina ristiriitoja) halua kuulla. Vaikka biisi listoilla aikanaan pyörikin, niin tällä tantereella se ei riitä. Saattoipa jopa laskea omienkin kannustajien intoa ja moraalia. Taktiikka petti ja tästä on jo vaikea nousta.

7. A: Glad To Be Alone – S: Who Do You Think You Are Accept ei rupea vielä varmistelemaan vaan maalailee isosti, jopa Queen-henkisesti. Tuo Udon laulupuoli ei tosin ole ollenkaan samaa kaliiberia Queenin Freddien kanssa. Yrittääkö Udon tiimi nyt jo jotain liian hienoa kuviota, johon taidot eivät riitä? Onko tämä vastustajan aliarvioimista, joka voikin kaatua omaksi tuhoksi? Pitkät soolot, niitä ei Spaissareilla ainakaan ole. Mutta eivät näemmä ole luovuttajia Spaissaritkaan. Laulavat vain, että ”Kuka oikein luulet olevasi”, vähätellen Udon jengin kieltämättä rajua aiempaa iskusarjaa. Spaissien rivit kestivät saksalaisiskun ja he antavat takaisin yllättävän järjestäytyneesti. Asennetta + Mel C:n loppulaulut kruunaavat tämän. Yksi parhaista Spaissibiiseistä tähän mennessä. Matsi ei ole vielä ollenkaan ratkaistu.

8. A: That's Rock N' Roll – S: Something Kinda Funny Nyt menivät Acceptin rivit sekaisin. Epämääräistä ja sekavaa yritystä on tämä. Nopeatempoinen, mutta todellakin sekava ja kaikki eivät tuntuneet ehtivän mukaan tähän lähtöön. He laulavat jo itsestäänkin, se on selvä merkki siitä, että väsymys jo painaa ja omia joukkoja koetetaan tsempata. Spaissarien edellinen vastaisku oli siis ilmeisen toimiva mutta vei se voimia heiltäkin, sillä se kuulu girl power uupuu nyt kyllä kokonaan. Ihan tasapaksu pakkosuoritus lähinnä. Ei tällä voiteta matsia, eikä edes erää. Ottaen huomioon molempien heikot biisit, tämä erä oli tylsä ja tasaväkinen. Ei mitään jälkeenpäin muisteltavaa.

9. A: Helldriver – S: Naked Udo kaivaa voimia ja kiljuu/karjuu korkealta ja kovaa. Hän ei koko levyllä ole kuulostanut oikein omalta itseltään eli siltä, miltä 80-luvulla olemme oppineet hänen kuulostavan. Tämä onkin poikien ensilevy, joten tiettyä märkäkorvaisuutta on vielä. Uskovat kuitenkin asiaansa, eivätkä lähde ihan kokonaan muuttamaan linjaansa ja taistelustrategiaansa. Taustatietona kerrottakoon, että Acceptin ensilevy oli lähinnä kokoelma heidän biisitekeleistään, tyyliltään hieman heittelehtäviä. Mutta, mutta…..Spaissarit yrittävät filmata ja vaikuttaa tuomariin laulamalla alastomuudesta. Naked-biisi luo kieltämättä arvostelijan päähän rohkeita mielikuvia Scary Spicesta alias Mel B:stä, mutta nämä aatteet jääkööt ääneen lausumatta. Kieroa peliä pelaavat Spaissit, mutta niinhän se pitääkin. Kaikki on sallittua. Jos biisi olisi ollut parempi, niin erä olisi mennyt Spaissareille varmasti. Tuomaripistein kylläkin.

10. A: Street Fighter – S: If U Can't Dance Viimeinen erä ja kaikki peliin. Accept laulaa vihasta ja mustasta nahkasta, kitarasooloja joka väliin, vibrakampea ja kaikkea. Nyt ei säästellä vaan yritetään kaikella mitä arsenaalissa vielä on. Ehjä biisi, ei tosin löydy yllätyksiä mutta kohtuullisen hyvässä vireessä ollaan ja lopetus on napakka. Ei parhaansa antanutta voi moittia. Katsotaan vieläkö britit löytävät hihoistaan jotakin? Girl power löytyi uudelleen! Tytöt laulavat, että ”jos et osaa tanssia”…tekevät siis pilaa vastapuolesta ja näyttävät, että heillä on vielä ässä hihassa tai rintaliivin olkaimen alla. He suorastaan leikittelevät ja lopetusbiisinä tämä on kyllä astetta Acceptia parempi. Viimeinen erä on raju mutta taipuu Spaissareille lähinnä energian avulla, ei tekniikalla.

Kaksintaistelussa kohtasivat lähinnä yhtyeet ja levyt. Otettakoon huomioon, että taistelua kuitenkin käytiin röyhkeästi kaikilla osa-alueilla ja mainittakoon niistä vielä pari. Ulkonäön osalta Spaissarit ottelevat niin eri sarjassa, että Udo kehoitti porukkaansa luopumaan saman tien. Udo kun itsekin on sen näköinen, että hänen plastiikkakirurginsa ei paljon veistä käyttele - ostaa varmaan leipänsäkin valmiiksi viipaloituna. Soittopuolella taasen Spaissarit eivät edes yritä. Playback ei nosta heillä karvoja pystyyn, vaan sääret pysyvät siloisina. Acceptin parasta aikaa oli 80-luku ja tämä taistelun levy on vuodelta -79. jolloin he eivät todellakaan olleet vielä parhaimmillaan. Sen sijaan Spice Girls oli juurikin parhaimmillaan vuonna -96 ensilevynsä tullessa. Tasan eivät käy onnen lahjat. Pojat Saksan Solingenista saavat levylleen 3,5/10 pistettä ja Spice Girlsit omalleen 5/10 pistettä. Saksalaiset häviävät siis Briteille jo toistamiseen sitten vuoden 1945. Niin siinä nyt kävi. T: Mr. Tuca Ton

P.S. (Mel B, jos luet tämän niin soittele!)