Andy Taylor - Thunder

Pop jättiläinen DURAN DURAN oli 80-luvun puolivälin krouvin ohitettuaan alkanut osoittaa ähkyn merkkejä. Tuota ähkyä lähti purkamaan omalta osaltaan pumpun ns.kitaraosastonhoitaja,Andy Taylor,jonka sisäistä rokki-matoa oli alkanut kirvellä.
Ehkäpä ystävämme Andy oli salaa Simon Lebonin,duranin nokkamiehen,valvovan silmän välttäessä kurkkinut peiton alta Headbangers ball-ohjelmaa ja saanut tuolta vihiä että kitaraan voi saada säröä ja jopa ääntä live-tilaisuuksissa. Kukapa tietää. Joka tapauksessa Andy meni ja repi jameksensa,vaihtoi silkkipaidan nahkarotsiin,pehmikset bootseihin ja pyyhki duranissa pakollisen päivämeikin pois.

Edellä kuvailtu evoluutioteoria rokkarin(unhomolupus rockstaramus)syntymästä ei kestä päivänvaloa, mutta päivänvalossa tulevan "thunder"levyn sankari huomasi saaneen aisapariksi pelottavan samalla tavalla pukeutuvan Steve Jonesin. Nyt kaksikko iski (vielä todistamattomat) rokkarin päänsä yhteen ja materiaalia saatiin loihdittua niin että kesällä 1986 Record Plant studio L.A:ssa sai hälyytyksen lähestyvästä synnytyksestä.
Kätilöiksi saatiin Mickey Curry (dr) Patrick O"hearn (bs) Brett Tuggle (kb) Paulinho Dacosta (per) , taustalta neuvoja huusivat Mark Volman ja Howard Kaylen.

Miten sitten Andy-boy onnistui hyödyntämään tämän hetkellisen testosterooni ryöpyn? Kääntykäämme syntyneen tuotoksen ääreen tutkailemaan tarkemmin onko tänne saatettu lasta vai paskaa.

1."I might lie" Andy on valinnut moottoripyörän ensimmäiseen kaarteeseen josta jarrutuksen jälkeen lähdetään jo 10000kertaa kuultuun riffiin. Mutta hei! Sehän toimii! Riffin jälkeen sujuva säkeistö saattaa vauhtia ottavaan väliosaan, josta kertsin on helppo lähteä koukuttaamaan kuuntelijaa. TOIMII! Ja kun väliin muistutetaan tuosta 100000kertaa kuullusta riffin pätkästä tietää että mukana roikutaan. Soolo todistaa että andy osaa kun vaan saa luvan. Hieno aloitus raita levylle.

2."Don"t let me die young" Sinkku lohkaisu lähtee unenomaisella matkalla läpi intiaanialueiden. Kontrastia saadaan lisää kun kaupunkiin saavutaan ja potkaistaan saluunan ovi auki. Paikan pianisti takoo ennemminkin tahtia kuin melodiaa. Andyn hieno kitarointi pakottaa nappaamaan viskin. Säkeistö otetaan iskevästi mutta kertosäkeeltä kuitenkaan omanarvontuntoa viemättä. Soolossa inkkarin perkeleet hyökkäs saluunaan ja särkivät pullon viskiä. Riffittely kuitenkin kertoo että saluunan isännällä on onneksi jemmapullo tiskin alla! Moni artisti voi vain kadehtia moisesta biisistä. Nasakat aploodit Andylle!

3."Life goes on" slovarin jos olisi tehnyt joku tuntemamme new jerseyn kiharapää, niin se soisi vielä tänäänkin kälviän nuorisotalon iltamissa viimeisenä hitaana. K-kaupan plussapisteet biisinhenkeen sopivasta soolosta. Elämä jatkuu taas vähän parempana kun tämän kibaleen kuuli...

4."Thunder" Levyn nimikkobiisi lähtee Andyn testosterooni arvojen ollessa koholla, mutta vain säkeistön alkuun asti. Sama aneemisuus jatkuu kertsissäkin. Siinä lauletaan "stand by me,i never let you go.."Tää täytyy kuunnella "wifebeater"-paita (tiedättehän ne valkoiset hihattomat) päällä ja näyttää vaimolle missä kaappi seisoo. Soiton ja laulun ponnettomuus ei kyllä tue tuota mielikuvaa, jossa vaimo flexin päässä siivois ja tarjoilis snapseja(eikä kyllä allekirjoittaneen hannumainen olemuskaan). Ei näin,Andy!

5."Night train" lähtee junamaisesti jytkyttämään...jatkaakseen niin koko biisin ajan. Matkalla katsotaan Andyn kitaralla ja laulullaan maalaamia maisemia. Yksitoikkoistako? Ei vaan kaikenkaikkiaan hieno ja jopa aavistuksen herkistäväkin tämä loppumatkasta tiukkojakin sävyjä saanut matka oli. Uskon matkustavani uudelleen.

6."Tremblin" Hienosti laukkaava komppi ja laulun sekä synan vuoropuhelu rakentavat hilpakan fiiliksen biisiin. Kertsissä kuuluu Andyn duran vaikutteet vahvasti. Hieman voimakkaampi esitystapa ois vielä tuonut tälle kuulijalle voita nokkaan.

7."Bringin me down" lupaa alullaa kuunkin taivaalta. Säkeistössä edetään kerhotossut jalassa josta kertsi nousee leppoisaan kasaripullaan. Ja kasaripullahan on keskinkertaisenakin hyväpulla.Soolossa lähennellään jo RAINBOWmaisia tilataideteoksia. Hyvä pop / rock-viisu

8."Broken windows" Alku tahdit taas työntää eetteristä valheellista DIRE STRAITS mielikuvaa. Kertsi ei villitse kyllä ketään eikä edes sitä. Soolo on yksi levyn kurkohetkiä! Biisi on kuin saunan seinällä roikkuva yksinäinen siveysvyö.

9."French guitar"luo kaikessa yksinkertaisuudessan hienoa fiilistä! Tää on niitä biisejä joita on turha ruveta pukemaan sanoiksi. Yksi parhaista instrumentaali taltioinneista.


Andy Taylorin "Thunderin" etsikkoaika karkasi siinä kun new jerseyn italialaissuvun ainut kiharapää oli mennyt tekemään nämä jutut aikaisemmin (ja paremmin/uskottavammin). Mikään turha levy "thunder" ei missään nimessä ole vaan muutamia luomisentuskan sivuaineina eritettyjä jätöksiä lukuun ottamatta se on kovasti yrittävä,välillä herkkä ja monia aikalaisiaan kevyesti parempi teos.
Ikävä kyllä, Andyn tämän jälkeen suhraamat levyt eivät ansaitse edes mainintaa.

7,5/10 rock"n"roll pistettä ei ole duran duran jätkälle ollenkaan huono saldo! t. mr.Taka Tukaton