Billy Idolin, Devil´s Playground levy julkaistiin 2005 ja on mielestäni saanut kohtuuttoman vähän julkisuutta, kun ottaa huomion ko. herran aikaisemmat saavutukset.
Levy :
1. Super Overdrive. Levyn avaava ja varsin vauhdikas biisi, jossa mr. Billy tykittää äänijänteillään erittäin uskottavasti ja hyökkäävästi.
2. World Coming down. Edelleen vauhdikasta ja raivokasta menoa. Hieman biisi muistutta blink 182 tuotoksia, joka mielestäni ei ole ollenkaan hyvä juttu.
3. Rat Race. Biisi on alusta lähtien varsin onnistunut ja mr. Billy pääsee parhaimmilleen laulumelodioiden suhteen. Jollekkin toiselle artistille kyseinen biisi saattaisi olla ns. jättipotti, mutta Idolilla on suurempiakin teoksia. Biisissä on mukavaa vaihtelua rauhaisamman tulkinnan ja sellaisen hyökkäävän katu-uskottavuuden välillä.
4. Sherri. Biisi muistuttaa mukavasti jo kitaroinniltaan vanhempia tuotoksia. Biisin mukava kertsin melodia jää pyörimään päähän kuin mankeli kodinhoitohuoneessa. Biisissä mukavasti turvallista ja tarttuvaa soitantaa sekä melodia karkkia.
5. Plastic Jesus. Hempeilyä sellaisella mukavalla tuhuisuudella. Jälleen käytössä ne elementit, jotka herra Idol hallitsee parhaiten. Artistin äänen väri sopii biisiin kuin aurinko kesäpäivään.
6. Scream. Jo biisin kitaraosuuksia täytyy ylistää. Ne eivät välttämättä tuo mitään uutta kehiin, homma hoidetaan perskuleen tyylikkäästi ja homma rokkaa. Tämä on rekkakuskien biisi. Hyvät nostatukset kertosäkeisiin ja sellaista hiukan speedboogie pohjaista kokonaisvääntöä. Soolon mukana voisin hillua ilmakitarointia.
7. Yellin´at xmas. Herra Idol on todennäköisesti hauskuuttanut itseään tällä biisillä studiossa. Biisi ihan ok, mutta.. hiukan kyseenalaistan biisin mukana olon tällä levyllä.
8. Romeo´s Waiting. Perus kauraa mielelään kuuntelee, mutta suurella todennäköisuudellä kuuluu niihin biiseihin joiden yli on helppo hypätä.
9. Body Snatcher. No niin nyt taas lähtee homma käyntiin kitaraosasto tykittää välillä jopa mukavan rautalankaisella otteella ja vokalisointi on suorastaan tiukkaa. Tykkibiisi!!
10. Evil eye. Biisin parasta antia ovat kertsin hiukan psykedeliset laulumelodiat. Muutenkin biisiin on saatu ladattua mukavasti erillaisia tunnetiloja. Kitaristille nostan hattua tyylikkäästä soitosta.
11. Lady do or die. Tässähän mennään melkein countryn porteille. Mutta väliäkös sillä kun kerran homma toimii. Hienoja aavekitaroita. Suorastaan kostea usva leijuu äänikuvassa. Upea biisi.
12. Cherie. Vanha herra lopettelee levyään tyylikkäästi. Kyseessä mukavasti soitettua amerikan rokkia, ja homma toimii.
13. Summer running. Viimeinen biisi levyllä. Kitaristi täyttää äänikuvaa mukavilla soundeilla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla. Taustat koskettavat ja orkesterisovitukset hyvin biisiä tukevia. Ja tässä biisissä ei todellakaan ole säästelty. Biisi loppuu sellaisenn tykitykseen, että menee minulla suorastaan kirjaimet sekaisin.
Kokonaisuutena levy erittäin tasapainoinen ja hyvä. Levy jopa palauttaa uskoa rehellisen rockmusiikin olemassaoloon. Arvosanaksi antaisin 8,5. mr. Taca Tucaon
Levy :
1. Super Overdrive. Levyn avaava ja varsin vauhdikas biisi, jossa mr. Billy tykittää äänijänteillään erittäin uskottavasti ja hyökkäävästi.
2. World Coming down. Edelleen vauhdikasta ja raivokasta menoa. Hieman biisi muistutta blink 182 tuotoksia, joka mielestäni ei ole ollenkaan hyvä juttu.
3. Rat Race. Biisi on alusta lähtien varsin onnistunut ja mr. Billy pääsee parhaimmilleen laulumelodioiden suhteen. Jollekkin toiselle artistille kyseinen biisi saattaisi olla ns. jättipotti, mutta Idolilla on suurempiakin teoksia. Biisissä on mukavaa vaihtelua rauhaisamman tulkinnan ja sellaisen hyökkäävän katu-uskottavuuden välillä.
4. Sherri. Biisi muistuttaa mukavasti jo kitaroinniltaan vanhempia tuotoksia. Biisin mukava kertsin melodia jää pyörimään päähän kuin mankeli kodinhoitohuoneessa. Biisissä mukavasti turvallista ja tarttuvaa soitantaa sekä melodia karkkia.
5. Plastic Jesus. Hempeilyä sellaisella mukavalla tuhuisuudella. Jälleen käytössä ne elementit, jotka herra Idol hallitsee parhaiten. Artistin äänen väri sopii biisiin kuin aurinko kesäpäivään.
6. Scream. Jo biisin kitaraosuuksia täytyy ylistää. Ne eivät välttämättä tuo mitään uutta kehiin, homma hoidetaan perskuleen tyylikkäästi ja homma rokkaa. Tämä on rekkakuskien biisi. Hyvät nostatukset kertosäkeisiin ja sellaista hiukan speedboogie pohjaista kokonaisvääntöä. Soolon mukana voisin hillua ilmakitarointia.
7. Yellin´at xmas. Herra Idol on todennäköisesti hauskuuttanut itseään tällä biisillä studiossa. Biisi ihan ok, mutta.. hiukan kyseenalaistan biisin mukana olon tällä levyllä.
8. Romeo´s Waiting. Perus kauraa mielelään kuuntelee, mutta suurella todennäköisuudellä kuuluu niihin biiseihin joiden yli on helppo hypätä.
9. Body Snatcher. No niin nyt taas lähtee homma käyntiin kitaraosasto tykittää välillä jopa mukavan rautalankaisella otteella ja vokalisointi on suorastaan tiukkaa. Tykkibiisi!!
10. Evil eye. Biisin parasta antia ovat kertsin hiukan psykedeliset laulumelodiat. Muutenkin biisiin on saatu ladattua mukavasti erillaisia tunnetiloja. Kitaristille nostan hattua tyylikkäästä soitosta.
11. Lady do or die. Tässähän mennään melkein countryn porteille. Mutta väliäkös sillä kun kerran homma toimii. Hienoja aavekitaroita. Suorastaan kostea usva leijuu äänikuvassa. Upea biisi.
12. Cherie. Vanha herra lopettelee levyään tyylikkäästi. Kyseessä mukavasti soitettua amerikan rokkia, ja homma toimii.
13. Summer running. Viimeinen biisi levyllä. Kitaristi täyttää äänikuvaa mukavilla soundeilla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla. Taustat koskettavat ja orkesterisovitukset hyvin biisiä tukevia. Ja tässä biisissä ei todellakaan ole säästelty. Biisi loppuu sellaisenn tykitykseen, että menee minulla suorastaan kirjaimet sekaisin.
Kokonaisuutena levy erittäin tasapainoinen ja hyvä. Levy jopa palauttaa uskoa rehellisen rockmusiikin olemassaoloon. Arvosanaksi antaisin 8,5. mr. Taca Tucaon
Billy tökkäs yhden parhaista levyistään vielä vanhoilla päivillä!
VastaaPoista