Punaniska- örvelö, tuo flanelipaidassa ja lippis päässä rasistisia sutkautuksia viljelevä vaimonhakkaaja, jolle viina, vittu, väkivalta ja sossun antimet maistuu mutta työnteko ei. Öykkäri, joka luulee että Steiner- koulu on pelkästään liikuntarajoitteisille ja jolle Timo Jutila on jumala. Tänään näin moisen armeijan hyljeksimän känniääliön marketin kassajonossa näpit "mustassa kullassa", kalja- firman lippis takaraivollaan ja "Elämä alkaa 200km/h"- paidassaan, joka vain vaivoin sai verhottua kyseisen nilkin mahalihat.
Puunhalaaja- hihhuli. Tuo punkkutahraisissa, itse nysvätyssä tai eko- vaatteissa, sienen näköinen lätsä päässä retkottaen raahustava alipainoinen totaali- kieltäytyjä besserwisser- maailmanparantaja, jolle Suomi on ahdas ja ihmisiä tasapäistävä pohjolan persereikä. Maa, joka raiskaa lapin vänkyrä- koivut ja taklaa monikultuurisuuden takaapäin hiekkaihottumalle. Ikiopiskelija hippi, jolle ei työnteko maistu mutta tajuntaa laajentavat, idut, auringonkukan varret huussin takaa ja perusturvan nosto sitäkin paremmin. Tänään näin moisen samaisessa kassajonossa basilika- ruukkua nuuskutellen ja sätkää ostoskärryn kahvan päällä käärien.
Sanotaan että ihmistä ei pidä arvostella ulkonäön perusteella, mutta he eivät todellakaan antaneet muuta mahdollisuutta. He kerjäsivät sitä (toisin kuin minä joka en TODELLAKAAN OLE KOSKAAN OLLUT KIRJASTOSSA TÖISSÄ!).
Toinen syy miksi vauhkoonnuin kirjoittamaan heistä on näky joka piirtyi mieleeni kun he pakkasivat ostoksiaan rintarinnan. Toinen kyseisen kaupan ikikestävään muovikassiin, toinen kangaskassiin johon joku 3 vuotias oli piirtänyt jonkun elukan näköisen.
Ostokset pakattuaan he tarrasivat kassiensa sankoihin ja olivat poistumassa, ja tässä tulee jutun kliimaksi. Nämä äijät pussasivat. Ainakin melkein. Kyllä! Tahattomasti, mutta törmättyään huulikontakti oli mahdollinen. Pieni tahaton pusu vain. Näin miten heillä aika pysähtyi. Hetken he tuijottivat toisiaan hämmentyneinä, hymyilivät vienosti toisilleen ensimäisen ja varmasti viimeisen kerran ja poistuivat kumpikin omille teilleen.
Vastakohtaisuudet lähentyivät hetkeksi toisiaan. Kissa pussasi hiirtä, Ku klux klaanilainen Mustaa pantteria, inkkari länkkäriä, Soini Sinnemäkeä, Beethoven räppäriä, Satu Pasia, yö päivää, Johnny Reb Billy Yankia, Toyota- uskovainen Torinon käärinliinoja, feederin salarakas nälkälakkolaista...
Epäilen että "kohtaaminen" ei kummaltakaan unohdu, eikä kumpikaan uskalla tunnustaa kavereilleen moiskauttaneensa junttia tai hippiä vaan asiaan palataan vain omissa ajatuksissa peiton mutkaan kääriytyneenä, liikennevalojen vaihtumista odotellessa ja marketin ostoskärryn sisuksiin polettia tunkiessa.
Joku voi kysyä että mistäs moinen kiima toisia arvostelemaan ja lapsellisesti eto asiaa esille nostamaan.
Vittuilukin on välittämistä. Ainakin meillä Unohdetuissa levyissä.
Musiikki punaniskalla ja puunhalaajalla on myös heitä toisistaan erottava tekijä. Hihhuli ei voi kuunnella valtavirtaa ja örvelön levylautaselle ei juuri taidearvoilla kammeta. Hihhuli ymmärtää pienieleisyyttä. Örvelön satsaa bassonupikkaan. Hihhulille sanoihin teennäistä sanomaa. Örvelö tykkää jos "vittu- pillu -puupallo"- verbaali hurjastelu toistetaan. Toistetaan monta kertaa. Riittävän monta kertaa. Kerrataan riittävästi.
Jotta todistaisin tälläkin kertaa olleeni totaalisen väärässä, provokatiivinen ja stereotypioihin takertuva populisti, esittelen teille ystäväni Taca Tucatonin pyynnöstä levyllisen lätäkön takaista punaniska musiikkia, jolle kuuluu klassikon asema ja joka todistaa että PUNANISKOISSA ON MYÖS KUOLEMATONTA TYYLIÄ. Hihhulit älköön viillelkö itseään. Teidänkin mankkojen uljainpia säveliä vielä vatvotaan (halusittepa tai ette).
Lynyrd Skynyrd "Pronounced Leh-Nerd Skin-Nerd" on levy joka löytyy jokaisen southern- diggarin hanskalokerosta. Levy jonka
- Ronnie Van Zant - laulu
- Allen Collins - kitara
- Gary Rossington - kitara
- Ed King - kitara basso
- Billy Powell- koskettimet
- Bob Burns - rummut
1. " I ain't the one " antaa henkilö joka osaa laskea ainakin kolmeen. Sen jälkeen Bob Burnsin komppaus käynnistää niveltävän jammailun josta tuoksuu rento kosteikkojen sävyttämä tarina. Tarina joka tuoksuu sille itselleen. Etelän miehet sen tietävät. Fiilistä löytyy. Se on itsestä kiinni jotta tunnelmaan pääsee.
2." Tuesday's gone " Alussa voisi jopa odottaa että Kirkaa pukkaa. Hämmennys on turhaa, sillä kun kitara riffillä jatketaan tiedetään että nyt leipaistaan sellaisella tunnelmapalalla että se lämmittää tämänkin pohjolan örvelön sielun sopukoita. Biisissä hienon hieno rujo herkkyys, mahtipontisuutta joka on nöyrän miehen sydämestä ammennettua harvojen herkkua. Kauneutta jonka hihhulikin kokee ilman pätemisen tarvetta. Jää elämään mieleen kuin sädehoidon kestävä kasvi.
3."Gimme three steps " Perus tahko jonka anti on taattua laatua mutta kuuntelijan fiilis määrää jalan läpyttämisen intensiivisyyden. Humalainen jammaa ja kuskina oleva pistää mankkaa piirun pienemmälle. Kertsi laukkaa kuin keinosiemmennyksestä karannut ori. Kyllä, nimenomaan ori.
4." Simple man " Klassikko joka yhdistää meidät yksinkertaisiksi leimatut, yksinkertaisista asioista pitävät, yksinkertaisisesti elävät miehet pilluilemaan herroille, hidalkoille, hihhuleille ja metroille. Biisinä perustaansa luottava jankkaus, joka elää yksinkertaisuuden fiiliksellään. Jos tahdot punaniskan tanssiin niin odota tätä. Kyllä lähtee!
5." Things goin' on " Persoonallinen punaniska kibale joka ei jätä kylmäksi! Haisee ja tuoksuu lierihatulle, flanelipaidalle, parralle, henkseleille, viskille, pelloille, pick- upeille, simppelille elämänmyönteisyydelle. Hyvä fiilis tarttuu kuulijaan kuin puuvillanpoimija vesileiliin.
6." Mississippi kid " Jos äskeinen tuoksui ja haisi niin tämä lemuaa ihanasti. Nyt eletään niin syvällä delta- bluesin hurmeisessa maailmassa että voin jopa kuulla Mississippi- joen liplatuksen ja puuvillapeltojen arkisen aherruksen. Mississippin varrella kasvaneilla karaoke- iltamien vakio vetoja.
7." Poison whiskey " Humala hakuinen riehunta joka toimii känniläisen tuurilla ja taidolla. Jenkuttava rytmiikka toimisi vaikka pornon taustalla mainiosti. Genreen kuuluva biisi joka jammaa ja sammuu kuulijan promillien mukana.
8." Free bird " Biisi jonka suuruutta on meikäläinen liian pieni arvostelemaan. Jos "Stairway to heavenia" ei Led Zeppelin olisi mennyt tekemään niin tämä vapaana lentävä lintu nousisi vielä korkeammalle. Soolo nostettu monesti jalustalle eikä syyttä. Intensiivisyys vangitsee maagisesti. Kokonaisuus kestää vuodet ja kuuntelukerrat. Klassikko.
LYNYRD SKYNYRDin ' Pronounced Leh-Nerd Skin-Nerd ' on monille se albumi joka lähtisi mukaan autiolle saarelle. Ymmärän valinnan vaikka levy ei itselleni top- 50 albumi olekkaan. Fiiliksellä työstettyä ikivihreyttä jota kelpaa punaniskan ylpeydellä esitellä autiosaarelle kiirehtiessään. 'Free bird ' ikihittinä takaa teoksen kuolemattomuuden. Itselläni olen huomannut levyn toimivan helteisen päivän päättävänä oluen imurointi musiikkina.
Kirjastosta lainasin Lynnareiden 2009 työstämän 'God & guns'- albumin eikä tekemisestä voi valittaa vaikka matkalla äijät ovat vaihtuneet ja vuoden vierineet. Ostoon menee. Lynnareita kuunnellessaan voi hetken uskoa että 'south will rise again'.
Karl S. Puukoski
