Smack - Salvation (1987)

"Rakkauden pelastuksesta julistavat, helvetinkoira varjonaan. Häneen luottaen kuunvalossa paikkaa etsivät mihin rakentaa, minkä tuhota.
Kuolemankauppias heidät korven valolla sokaisee.

Ei kanna laulu, ei nouse rytmi, eivät oikeutta saa nuo joiden huumaavaa nimeä kuningaskunta pelkää.
Kyllästyminen kasvattaa siivet ja vaaleasta kiinalaisesta erottaa, runoillen, suomujen taa kasvonsa peittää.

Sydämmen ääni sammuu, elääkseen ikuisesti vapaana vangittujen sanojen elävässä meressä."

Les prophecies de rockstaramus s.2101, kappale 11 säe 21 ja 22


1. Vastarannan rumat kalat

Siinä sinä olet, herra kapteeni, joka et vielä tiedä viittä suuta ruokkivasi, kasvotonta karhua pakenevasi, jättäen huumeisen vaimosi vieraan vallan vartioitavaksi.

Uppoavia laivoja johdat etkä niissä hukkuvia tahdo tuntea, häpeämätön ystäväni.
Siinä sinä olet ja pyydät boheemina tulta punaraitaasi.


Siinä sinä olet tietämättömänä, neiti hymyilevä, joka annat nuoren ruumiisi 15 vuotta vanhemmalle miehelle. Annat hänelle lapset ja lyhyen elämäsikin.
Kenelle kostat kuolemallasi joka tulee kaikkien ihailemien rintojesi kautta?

Nyt vielä suret omankädenoikeuden korjaamaa hullua, joka vei hautaan sydämesi ja minulta lainatun ajan.
Hymyilet surua minkä savuavalla suullasi pystyt.
Kenties jo arvaat meneväsi sydämesi perässä, ystäväni.

Siinä me olemme. Täynnä hormooneja jotka estävät meitä näkemästä elämän punaista lankaa. Täynnä kipuilevaa ulkokullattua uhoa. Täynnä pelkoa taistelusta joka riisuisi roolit ja pakottaisi meidät meitä pelkäävien joukkoon.

En minä sitä sotaa kaipaa. Teitäkin helvetin harvoin.

Tumppaan tupakkani eritelampeemme, jonka rannalla oksensimme mielemme keveiksi.
Sydän nälästä kurnien, mieli täynnä musiikkia joka meitä yhdistää.
Nyt se viimein soi ymmärrettävästi, ystävät!

Velvollisuuden kello soi. On kiire sivistymään, vastarannan rumien kalojenkin.


Karl S.Puukoski


Eeva- Liisa Manner- runopalkintoa odotellessani pyöritän "vartaassa" kimpaletta suomi- rockin hienointa lihaksi tullutta ja lihoiksi mennyttä historiaa.

Smack "Salvation" on yksi rocktaivaanportin avaimista, pelastuksen tuojista, mihin ihmiskunta ei ymmärtänyt tarttua vaikka Claude (s.1966-k.1996) (voc), Manchuria (gr & voc), Jimi (b & voc) ja Kinde (dr) sen sydänverellä rockinnälkää näkeville kultatarjottimella tarjoili armonvuonna 1987.
Studio- mestarina hääri tuottaja- legenda T.T Oksala (s.1958-k.2010), jonka kädenjälki tuoksuu mestarillisesti tällä(kin) levyllä.

Smack on yksi niistä orkestereita suomenniemellä, jolle lämpimästi olisin suonut maailmanlaajuisen läpilyönnin, ja jolle olisin ilman kateuden häivääkään suonut kaikki ne kipsivaloksia harrastavat bändärit, BDM- neidon tuoksuisilla wunderbaumeilla varustetut limousiinit ja ihailusta mykkinä kirkuvat miehet jotka megabändeille käsittääkseni luontaisetuna kuuluu. Suomesta samat kyydit kuuluisivat myös Zero Ninelle ja Tarotille.

Nämä katu- rockin kuninkaat ovat olleet esikuvina mm. Guns"n rosesin muusikoille ja Nirvanalle, joista jälkimmäinen raiskasi hapuilevasti ja anteeksipyydellen Smackin "Run rabbit runin".

Päästetään irti hampuusien riveleistä ja kuunnellaan "pelastuksen" ilosanomaa!

1."The only salvation" Rapsautan kasetin stereoihin ja kuuntelen kuinka Suomalaiset kitarasirkkelit silpovat epäilijät siemeneksi. Biisi kasvaa sekuntteja syödessään ja on loppuun asti säälimätön peto, joka ei houkuttele pelastukseen vaan vie sinne kyselemättä. Soolon heleys kertoo että tekijöiltä irtoaa sydäntä ja lämmin paska. Kinde taas todistaa että rummut ovat lyömäsoittimet tämän klassikon loppukliimaksissa .

2."Set my love on you" Hypnoottinen rytmiikan ja rakkauden jutkutus, jonka metallisena kiiltelevä basso olisi saanut olla kuuluvammassakin roolissa. Clauden Bon Scott- tyyppinen tulkinta on komeata kuunnella. Täydellistä väkyttämisen ja pumppaamisen taiteeksi tekemistä.

3."Hellhounds on my tail" Yhtyeen blues-vivahteinen kumarrus Robert Johnsonille, joka kitaran viritystä odotellessa kusettaa helvetinhurttaa jossain tienristeyksessä. Clauden räkäinen tulkinta vie minut baariin jossa olut juodaan rypyliäisestä kahvatuopista ja jossa tupakointi on suotavaa, ellei jopa pakollista. Juokaa ja polttakaa, minä tarjoan!

4."Moonshine chile" Tällä vedolla koko bändi todistaa sen että kaikki soittimet ovat lyömäsoittimia jos niin päätetään. Tappavan tehokkaat iskut vangitsevat kuuntelemaan tuota hengityksensalpaavaa agrea joka repii itseään irti. Herkimmilläänkin vain kuunvalossa tapahtuva Chileläisen aikamiespojan itsellään leikittely. Universaali tykitys joka ei jätä eikä kylmetä.

5."Trust on you" Tasaisen varma glam- miihailu joka toimii muttei pistä hihhuloimaan. Lido Salosen soolo on jammailun hienointa aikaa. Biisin video todistaa että ollaan Suomessa vuonna 1987 ja meillä oli tuolloin hyvä sienivuosi. Kaikki ei natsaa. T. Koivusaloko tämän ohjasi? Missä Pekko, Punahilkka ja pingviinit? Ei JU#¤%AU&A! Ja maailmalle piti mennä...

6."Look around" Levyn hitiksi noussut vääntö, joka kyllä tarttuvuudestaan tittelin ansaitseekin mutta ei nouse allelaskeneen henkilökohtaiseksi suosikiksi. Hieman lisää särmää kaipaava leppoisa "tsiigailu", jos nyt uskallan tuota Itä- Porvoolaista ilmaisua käyttää. Kuin puoli tuntia pöydällä levännyt olut. Eli hyvinkin nautittava olematta priima.

7."Built to destroy" Suoraviivainen tykitys joka palvelee Kinden raajojen motoorisia pyrkimyksiä ja fysiologisia lahjoja pyytettömästi. Rakennetaan ja tuhotaan! Tämä sukupolvi ei säästele! Eikä tarvitsekkaan. Arkkitehtuurisesti tyylisuuntaa on haettu Bronxin ja Venicen lähiöistä. Tai Vantaalta.

8."Blinded by the light" Junamainen matka jossa kertosäkeestä kumpuaa jotain haikeaa. Muut biisin osat tukevat tätä tunnelman nousua mestarillisesti. Olenko tämän fiiliksen kanssa yksin? Joku voi kuulla vain junnaavan matkanteon ilman välipysähdyksiä. Sekin on oikein vaikkakin epäilyttävän moukkamaista.

9."Johnny the pusher" Johnny ei ihmisen nimenä kuulosta voittajalta joten biisi antaa sille vain lisää merkitystä. Clauden henkevä tulkinta kutsuu minut jälleen samaan baariin kuuntelemaan tätä elämältä tuoksuvaa tulkintaa. Karua ja raakaa mutta sitähän elämä on. Tämän tahdissa on teatraalista oksentaa verta ja hymyillä. Yhtäaikaa.

10."Wilderness" Southern väritteinen junttaus joka kestää albumin kokonaisuuden asettaman pääsyvaatimuksen mainiosti. Ei yritä kilpailla muotovalioiden kanssa vaan on itsevarma levyn päättävä rokkipala. "Salvationille" kuulumaton "You"re all i have" tulee linkin mukana haikeuttamaan kuulijansa kaipaamaan tätä aikansa UNOHDETTUA suuruutta.

Smackin "Salvation" on loistava kokonaisuus. Levy on yksi parhaita Englanninkielellä rustattuja rock- levyjä mitä "suokansan" pelimanneista on koskaan irronnut. Tämän rujon uljauden, taidon ja persoonallisen tuoksun olisi luullut avaavan rotubändäreiden napit, limousiinien ovet ja mauttoman suuret pankkiholvit mutta toisin kävi. Kultti- maine on kulttimainetta. Se ei elätä. Ja vaikka se kuulostaakin hyvältä on maku katkera. 9 / 10

Joka tapauksessa "Salvation" on mielestäni Smackin uran zenit, vaikka moni nostaa "Smack on you" (1984) ja "Rattlesnake biten" (1985) "pelastuksen" ohi. "Radical"(1988) oli tuhoon tuomittu Pave "yamma yamma" Maijasen tuottaessa levyn halattavaksi.

Bändin alasajo oli siis alkanut, joten Claude alkoi raapustaa runoja . Miehen tuotokset julkaistiin vuosi kuoleman jälkeen vuonna 1997 "Julmia ovat valvotut unet"- runokirjassa, jonka omakseen haalinut voi kiittää itseään. Kirjaa ei löydy enää mistään. Ei edes piraattina. Tarkistin asian tullista.

Kirjastosta teosta etsiessäni huomasin sen olevan kirjaston "setissä", mutta edellinen lainaaja oli sen lainannut vuonna 1999 eikä ollut saanut sitä vielä änkytettyä loppuun jotta olisi kirjan palauttanut! Kirjasessa on 64 sivua ja selkeä fontti!
Kerrottuani asiasta kirjaston henkilökunnalle, huomasin kolmen huonohampaisen virkailijan aukaisevan nutturansa ja laskevan silmälasinsa rinnalle roikkumaan. Heidän katseessaan oli jotain kylmää eläimellisyyttä. Vielä enemmän kuin tavallisesti.

Jos tunsit piston sydämmessäsi, lukija, ja tunnet omatunnontuskia palauttamatta jääneestä Clauden runoteoksesta, on nyt hyvä aika halata koira ja omaiset. Sillä kun oven takaa kuulet tuulipuvun kahinan ja sauvakävelyn kolkkoa laahausta on liian myöhäistä. Julmaksi käy valvomasi uni! Helpoimmalla pääset kun annat heidän näykkiä rimpuilematta.

Huudat nyt varmasti anteeksiantoa. Kiteytän asian Ilari "Claude" Peltolan kirjoittaman runon "La tristesse dureran" viimeisellä rivillä:

"Jumala antakoon anteeksi, Hän osaa."

Karl S. Puukoski