Bändit jotka ovat nimissään julkaisseet viisi albumia, voidaan jo oikeutetusti luokitella jonkun sortin työnsankareiksi. Näitä pelimanneja ei voi enää viidennen albumijulkaisun jälkeen pilkata tähdenlennoksi vaan jotain on onnistuttu tekemään oikeinkin kun on näinkin paljon onnistuttu maailmalle hengentuotoksia julkaista jurnauttamaan. Toinen vaihtoehto on että ei ole ymmärretty lopettaa ajoissa.
Minkälaisia viidensiä studioalbumeita olemme sitten saaneet päiviemme iloksi ja iltojemme ratoksi. Pieni tsekkaus albumeihin jotka tulevat mieleen pienellä muistin vaivaamisella, lyhyttä matikkaa hyväksi käyttäen.
MÖTLEY CRUE: "Dr. feelgood"- Klassikko, jonka täytyy kuulua ja näkyä joka Jampan ja Irman levyhyllyssä.
W.A.S.P: "The headless children"- Klassikko, joka on saanut jo esittelynsä myös tässä foorumissa.
IRON MAIDEN: "Powerslave"- Klassikko, jota kuuluu kuunnella jo yleissivistyksen vuoksi säännöllisellä syklillä.
ACCEPT: "Balls to the wall"- Klassikko, jonka kanssa tapellessaan ajanhammas on joutunut hommaamaan itselleen proteesin
METALLICA: "Black album" -Klassikko, jota tulevat soittamaan radioaalloilla vielä syntymättömätkin radio- dj:t.
YNGWIE J. MALMSTEN: "Eclipse" - Ei yllä "Marching outin" tasolle, vaikka "Making love" ja "What do you want" kibaleet vauhkoonnuttavat meikäläisen edelleenkin.
OZZY OSBOURNE: "The ultimate sin"- Ozzyn henkilökohtainen inhokki, meikäläisen lellikki vaikka muutama biisi tiputtaakin levyn kokonais fiilistä.
HELLOWEEN: "Pink bubbles go ape" Levy, jonka ymmärtämiseksi meikäläisen henkinen motoriikka ei riitä.
RATT: "Reach for the sky"- Tyylilleen uskollista mutta jotenkin hengetöntä keimailua. Taisi tuohon aikaan (1988) Rattin "karjuilla" olla enemmän nenä "viivoilla" kuin musiikillisia tuulia nuuskuttamassa. Toisaalta, hyvin pesty toukorömpsä ei kakisuta.
DIO: "Dream evil" - On jäänyt arvostuksessa "Holy diverin" ja "Last in linen" jalkoihin vaikka mielestäni kokonaisuus on verrattavaissa jopa noihin ikivihreisiin edeltäjiinsä. Selkeän johtotähden uupuminen voi selittää asian. R.I.P RONNIE!
QUEENSRYCHE: "Promise land"- Tähän albumiin loppui vuosisadan rakkaustarina. Ne kauniit yhteiset vuodet jotka minä ja Queensryche elimme "The warningista" lähtien, kuin kaksi penetraatiossa yhteen juuttunutta ajokoiraa, loppui tähän kiusallisen ujoon lällätykseen.
DEF LEPPARD: "Hysteria" -Kelpo plätty mutta valovuoden päässä "Pyromaniasta". Hieman on happi loppunut vuosiensaatossa tältä levyltä.
KIX: "Hot wire"- Tasapaksu hapuilu oikeita asioita väärin tehtynä.
Y&T "Mean streak"- Hard rockin aliarvostetuimman bändin aliarvostettu hieno kokonaisuus. Toimii toukorömpsästä vainun saaneen taustamusiikkina enemmän kuin mainiosti.
Monia"viidensiä klassikoita" jäi varmasti huomioimatta mutta se on niille varmasti aivan oikein.
King diamondista kasarina irtautunut Fate intoutui tekemään viidennen albuminsa vuonna 2006 joten voisi kuvitella että laatu korvaa määrän. Aivan näinkään ei ole vaan kyllä bändiltä on aivopierujakin päässyt pelmahtamaan. Alkuvuosien "hölvätään itsemme hunajalla ja leikitään hippaa"- mentaliteetilla tehdyt levyt eivät sytytä mutta "Scratch"n" sniff"- pitkäsoitto oli jo selkeä askel parempaan. Pitkän etsimisen jälkeen sain viimeinkin FATEn "V":n syynini alle. Tavallisuudesta poiketen teen jo etukäteen paljastuksen. Levy on KLASSIKKO!
Tätä uljautta työstivät: Per Johansson: Germaaninen tulkinta, Soren Hoff: kuusikielisen sihistely, Peter Steincke (ainut alkuperäis jäsen): neljäkielisen koskettelu, Micke Kvist: takominen.
1."Butterfly" Alun suloinen karuus vie mennessään. Johanssonin murisevan melodinen vocalointi ei jätä kylmäksi. Kertosäkeen bändin yhtenäisyys takaa nautinnon. Väliin ujutetut nyanssit tuovat väriä. Toimii kokonaisuutenaan kuin naisen kieli yksinäisen lottovoittajan kiiwi- hedelmillä.
2."Heaven"s crying too" Kiteeläinen alku lupaa parhautta. Melodioita ja synän herkkyyttä metallipedillä. Biisi toimii aina vain paremmin mitä huonommin ymmärtää lontoota. Soiton ja sanoman tiet kulkevat hienosti samaan suuntaan mutta eri puolilla taivaankantta.
3."Everything about you" Mooren Gary käy pyörimässä haudassaan vaikka voi todennäköisesti vallan potrasti. Jos "riffi varkaus" unohdetaan, toimii biisi kuin häkä suljetussa Volvo amatzonissa. Tainnuttavan hyvä hitti jossa ajassa 1:54 Johansson viimeistään purskauttaa orvaskeden auki. Sanoittajan kannattaa käydä pötkälleen hetkeksi.
4."Ecstacy" Jalka vippasee tämän "tekno- rockin" tahtiin kuin elättiporsaan saparo. Intensiivinen ralli joka menee meikäläisen aivokäyrillä täydellisesti. Ei maailmaa parantavaa sanomaa joka antaa vain biisille raikkautta ja tulkinnan varaa.
5."Nobody loves you the way i do" Kaikki maailman järjestäytyneet läheisriippuvaiset huomio! Fate on tehnyt teille omistuksenhalua kiihottavan tunnussävelmän. Klubi- illoissa tämän KLASSIKON tahtiin on hyvä kylpeä rämpsäyttää itsesäälin kitkerissä liemissä. Biisi itsessään hipoo täydellisyyden kultaista rimaa. Piru,miten meinaa allekirjoittaneen ihohuokoset loppua tätä voimaballadin täydellisyyttä kuunnellessa.(Vaikka ei tässä nyt ole muuta takertumisen tarvetta kuin tuo puolikas Baltika porter no: 6 alc.7%- pullo). Säkeistön kaikkialle uppoava kitara-sirkkeli yhdessä Johanssonin uskottavuudessaan vakuuttavan tulkinnan kanssa on henkeä salpaava kokemus. Kertsi antaa loistokkuudessaan toivoa jopa onnistuneesti itseään viillelleelle. Vuosituhannen biisejä!
6."Burned child" Kiteeläisissä maisemissa juutit aloittavat myös tämän jytän. Biisi kasvattaa hittimäistä kroppaansa osa osalta. Tanakan hiipivää säkeistöä seuraa nostattava b- osa klassisesta lainaavalla hännällään. Kertsäe tunnelman vaihdoksineen etsii vertaistaan. Soolo- osio herkistelyineen ja ryöpytyksineen allekirjoittavat ikivihreyden. Nerokas 2000- luvun klassikko- hitti!
7.I"ll get by" Edellisen biisin kaksoissisko. Rennompi luonne tuo huolettomamman tunnelman edelliseen, tummempaan ihanuuteen. Biisi käynnistyy itsevarmasti nuoruuden rakkaustarinaa kertomaan. Kappaleen hienous löytyy salakavalasta liukumiseta säkeistön tohkeisesta kerronnasta zenitiin nousevaan kertsiin. Kaikki biisissä tapahtuu tyylillä ja luontevuudella. Hitti joka antaa videolle heteromaista taustatukea.
8."Life" Johanssonin tulkitseva "väninä" meinaa alkuun mennä yli, mutta useampi kuuntelu kuristaa korvamadon. Udo esikuvana ei voi olla paistamatta läpi, mutta biisi kuitenkin toimii alusta loppuun ominavuin. Ei pistä roskaa silmään, ei turvota ihohuokosia, ei ärsytä, ei pistä kuuntelemaan uudelleen, ei pistä hyppäämään seuraavaan biisiin. Laadukasta täytettä.
9."Fate" Terhakkasta riffistä porhalletaan sanelupoliittiseen junttasäkeistöön. Kertsiä piirittävä b- osa tarttuu. Kertsi toimii, muttei loista arvovaltansa edellyttämällä tavalla. Kokonaisuuden loistavuudessa pimentoon jäävä makupala.
10."Memories won"t die" Alun huudot kuulostavat koomisilta mutta hymy hyytyy biisin edetessä. Jälleen biisi kasvaa kertosäkeeseen mennessä sellaisiin sfääreihin ettei voi kun ihmetellä mikä taika Carlsbergissa on. Tyylikästä eheyttä alusta loppuun.
11."Toxic" 11:sta biisi on aina riski kokonaisuudelle. Mutta ei tänään. Ei tällä albumilla. Ei tällä biisillä. Viimosella vetäisyllä Fate lykkää sellaiset myrkyt rööriin että kuppa ja tippurikin huutavat töölössä kilpaa taksia.(?!) Jos joku kaipasi paahtoa ja vaahtoamista tyylikkyyden hunnulla kuorrutettuna, syö tästä!
Queenrychen "Operation mindcrime" on 10/10 levy, ja Mötley Cruen "Shout at the devil" on 10- /10, täytyy Faten "v" olla 9+/10. Toivottavasti Fate ei tee mahalaskua seuraavalla pitkäsoitollaan. Hieman huolestunut olen koska Per Johansson otti hatkat ja uudella laulajalla (Dagfinn Joenson) yhden näytteen perusteella tuntuisi olevan taas"hippa ja hunaja" mielen päällä. Mutta antaa tämän 25 vuotta räimineen pumpun yrittää. Toivoa sopii että "V" ei jäänyt ainutkertaiseksi huippuhetkeksi, vaan vastaavanlaiseen korvakarkkiin Fatella on toimiva sapluuna seuraavillekkin pykäsyille. "Nosse" ei kyllä paljoa lupaile:
"... kohtalo saa huipennuksensa viidennessä syntymässä. Siellä perhonen näkee taivaan itkevän, koska huuma myrkyttää ja polttaa nuo sallimuksen lapset
Surussaan kaikki hänellä olevat muistot ja ainutkertainen rakkaus auttavat tuon perhosen jatkamaan elämäänsä, mutta kohtalo ei enää kuudennellaan ole edellisen kaltainen..."
Les Prophecies de Rockstaramus M. N. s.2205 kappale 3. säe 10
Karl s. Puukoski
