Sandra - The Long Play (1985)

Hei hoi sinkkumiehet! Nyt jos on daamin tarvetta ja kelpaisi saksalainen kasarieurodiskolaulaja, joka asustelee Ibizalla, niin pistäkääpä korvat hörölle ja silmät killilleen. Sandra (koko nimeltään Sandra Ann Cretu) on eronnut jo vuonna 2007 silloisesta ukostaan Michael Cretusta - eikä minullekaan oltu kerrottu aiemmin!

Muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun kasettisoittimestani kuului kirkkaan kuulas Sandran ääni vetäen Maria Magdalenaa tahi In The Heat Of The Nightia nuorekkaalla äänellään. Sitä pienessä mielessään kuvitteli siellä laulavan viattoman tyttösen, kissan, joka vain odotti törmäävänsä minuun. Vaan onpahan tuo tämäkin tyttönen syntynyt jo vuonna 1962, joten nyt voisi jo törmätä melkoiseen puumaan. Tämä puuma julkaisi ekan sinkkunsa jo 14-vuotiaana ja lauleli siinä Andy-nimisestä hurtasta (Andy Mein Freund). Arabesque-niminen discoyhtye sai Sandran päälaulajakseen vuonna -78 ja sielläpä syntyi jo Saksan TOP10-hitti, mirrin ollessa vasta 16-vuotias. Mutta sitten pamahti isommin. Ainakin meikäläisen korvissa. Sandran eka soololevy, The Long Play, vuonna -85 toi mukanaan niitä todellisia Sandra-hittejä. Maria Magdalena oli yön olentona 26 maan listakärjessä ja kiikkui Saksan TOP20 listallakin 16 viikkoa. Ei paha.

Eurodisko on tullut alaspäin kuin lehmänhäntä noista ajoista, mutta onneksi voimme juuri nyt palata vuoteen -85. Kultaista aikaa... :)

1. "In The Heat Of The Night" Tuohon aikaan, kun tämäkin HITTI tuli, ei meikäläisellä ollut musiikista sen kummemmin mielipiteitä tai ylikritisismiä. Kun biisi sattui kuulostamaan hyvältä, niin hyvähän se sitten oli. Ei ollut väliä (lue: tietoa) tyyleistä, soittamisesta tahi mistään muustakaan. Tämä oli hyvä biisi. Korjaan: tämä oli loistava biisi! Sittemmin tajusin, että lauluun on laitettu kaikua parin kalliovuoren verran ja tämänkertaisella kuuntelulla löytyi jopa kitarasoolotkin. Biisi siis vaan paranee vanhetessaan - tai kuuntelija on oppinut kuuntelemaan. No okei, sitä kaikua voisi hiukan pehmentää ja säätää. Aika pitkä radiohitiksi (5:20), mutta HITTI joka tapauksessa!

2. "On The Tray (Seven Years)" Missä lie studiossa tehneet tämän levyn, mutta ekvalisaattorissa on ollut vain diskanttipuolen säätönippeleitä ja kaikissa vain yksi toimintasuunta: ylöspäin. Kirkkaat on soundit niin laulussa kuin koskettimissakin. Hymyä herättävät nuo kosketinsoundit. Keskitempoinen perusbiisi, joka elää hiukan siellä isompiensa siivellä. Lopetus on kuin euroviisuista. Hauskaa.

3. "Little Girl" on levyn kolmas sinkkulohkaisu Maria Magdalenan ja In The Heat Of The Nightin lisäksi. Tähän viisuun on muuten Sandra itse käsikirjoittanut musavideon, joka oli siihen mennessä kallein Saksassa tuotettu ja se kuvattiin elokuvakameroilla Venetsiassa. Liekö tippuneet kamerat puroon välillä? Kalliita kastella... Mutta itse kappaleessa on edelleenkin korvia hivelevän kaunis kertosäe. Voisin minä vieläkin kaunista naista tanssittaa tämän soidessa taustalla. Tässä ihan lauletaan ja soitetaan, eikä luoteta pelkän tanssin tai taustalla jytkyttävän konebiitin voimaan. Pointsit siitäkin. HITTI mikä HITTI!

4. "You And I" Taisin minä aikoinaan pitää tästäkin kipaleesta. Nyt en ihan osaa sormella osoittaa ja sanoa, että miksi. Mutta kuunnelkaapa sitä kosketinsoittajaa. Taitaa soittaa bassot ja lähes kaiken siinä samalla. Aika kaveri. Hauskat kuviot ja bassolinjat, ei tuommoisia osaa enää kukaan tehdä nykyisin. Liekö sitten suurikin tappio ihmiskunnalle, tiedä häntä. Mutta siis semmoinen rauhallisempi biisi tämä, eikä sanoituskaan suurta nirvanaa tarjoile vaikka kuuden minuutin ajan sitkeästi yrittääkin.

5. "(I'll never be) Maria Magdalena" Levyn hiteistä suurin! Mutta ei minulle kylläkään, sillä ne kaksi muuta sinkkulohkaisua olivat enemmän mieleeni. Mutta ei häpeä tämäkään aikansa tekeleille millään muotoa. Biisintekijällä on kyllä ollut taito hallussa kertsien tekoon. Mieleenjääviä ja samaan aikaan hyvänkuuloisia (ne kun eivät ole sama asia) kertosäkeitä saman levyn useassa biisissä. Kaveri on ollut ihan 'moneymaker'. Kasariaikaan tukat olivat suuria ja soitossakin oli mahtipontisuutta. Sitä löytyy tästäkin ja se on hienoa se ;)

6. "Heartbeat" Syntsa soimaan ja lauletaan päälle. Miksauskin onnistuu syntsan volume-napilla, toisin sanoen kertsin aikaan laitetaan vähän kovemmalle fiilistä nostamaan. Tästä kappaleesta uupuu se jokin. Aika tasapaksua pulssia kautta linjan. Olikohan muuten noihin aikoihin sana 'Heartbeat' jotenkin trendi, kun näyttelijä Don Johnsonilta tuli samanniminen levy, biisi ja jonkinsortin leffakin.

7. "Sisters And Brothers" Mahtavat kaikutilat taas tuossa laulussa ja syntsassa. Noista oli varmaan kasariaikoina moni äänituottaja ja -insinööri kateellinen. Tehtaat kilpailivat siitä, kenellä pisin delay ja tilavin echo. Täysin täytebiisi minun mielestäni, sillä ei tällä paljon ansioita ole. Sandra olisi varmaan laulanut vaikka puhelinluetteloa lukien ihan samantasoisen biisin, jos se syntsa olisi laitettu soimaan taustalle. Ei herätä edes muistoja tämä tekele.

8. "Change Your Mind" Jos tätä saisi kuunnella isolla stadionilla illan live-keikan loppupäässä, niin tämä olisi ihan kelpo kipale herkistämään ja saisi ottamaan neidon syliin tai ainakin pitämään kädestä kiinni. Liekö ollut studiossa nauhakaiku ja se on kulahtanut loppuun, sillä nyt sitä on jo puolet vähemmän, mikä on hyvä. Toki sitä vieläkin on, mutta inhimillisesti. Balladi ja ihan ok semmoinen, kun sen oikein ajattelee.

Sandralla oli 80-luvulla myös pari pahaa kilpasiskoa kuten Samantha Fox ja Sabrina. Tsekkaa tästä molemmat livenä. Näistä kuitenkin Sandra oli minun silmiini kaunein ja paras laulajakin. Myös kappaleet viehättivät eniten. Tosin jos nyt olisi ulkonäöstä äänestettävä, niin antaisin ääneni Sabrinalle. Musiikista bojot edelleen Sandralle. Ja kun on kyse Unohdetuista Levyistä, niin ulkonäköäkin voidaan arvostella mutta ei sillä musiikkiansioihin vaikutusta ole. Kyllä minä voisin edelleenkin pistää Sandran The Long Playn soimaan autossa tai tietokoneen äärellä mutta nykyisin aivoni vaativat enemmän musiikillisia/soitannollisia haasteita, joten kertakuuntelu suurinpiirtein riittää. Kuolemattomista kertosäkeistä annan Sandran ekalle soololevylle mojovat 7/10 pistettä! T: Mr. Tuca Ton