Megadeth - Countdown To Extinction (1992)

Megadeth on toimintansa aikana kerännyt palstatilaa eri tietolähteissä jo sen verran paljon, että sen historian kertaaminen on yhtä tarpeellista kuin kysyä Toyota-uskovaiselta että mikäs se on parasta maanpäällä.

Tiivistettynä voidaan kuitenkin sanoa että eräs vihainen punapää uhkasi kiljupäissään lämiä silloisen orkesterinsa muita jäseniä klyyvariin. Bändin tanskalainen rytmiosastonhoitaja säikähti legojensa puolesta niin, että tämä "turmiolan Tommin" riivaama rehentelijä piti lähettää kilometritehtaalle.

Punapäätä sieppasi vielä enemmän kun potkut antanut bändi käytti hänen väkertämiään kappaleita omalla pitkäsoitollaan. Voi, minkä menivät tekemään tuttavalle miehelle! Tälläinen nöyryytys olisi ollut monelle liikaa mutta tämä sisukas punapääpä sai vain tapahtuuneesta maanisen pakkomielteen menestyä paremmin kuin bändi josta sai fudut. Tämä yhdistettynä patologiseen vihaan on siivittänyt Megadethin isän DAVE MUSTAINEn tekemään metallipäille rokin rytkettä.

Ja hyvin on onnistunutkin. Levyjä on myyty laatikkosotalla kautta maailman ja Megadethin nimi kuuluukin ehdottomasti rokin kultaiseen kirjaan. Minulle henkilökohtaisesti orkesterin materiaali on jäänyt syystä tai toisesta hieman hämärän peittoon mutta nyt korjaan asian tällä yhtyeen kaupallisella kärkinimellä.

Nippelitietona ja monelle veret seisauttavana faktana voi tulla se että hiusten värin määrää väripigmentin määrä ja eumelaniinin sekä feomelaniinipigmentin suhde kokonaispigmentin määrästä. Tuolla asialla voi olla merkitystä Dave Mustainen minäkuvan ja taiteellisen identiteetin tutkijoille. Tuskinpa muille.

Levylle Daven pilluilua pääsivät säestämään tällä kertaa kitaristi Marty Friedman, rumpali Nick Menza ja basisti David Ellefson. Albumin kansitaiteessa on kuvattu mäkihyppääjä kuivaharjoittelemassa.

Mutta laskeudutaanpa nyt kuuntelemaan sukupuuttoon kuolevien viimmeisiä narinoita.



1."Skin o"my teeth" Terhakasti ampaistaan metalliseen riffiin. Intensiteettia lasketaan hiukan kertsissä mutta laahustamaan ei mennä. Tuottaja Max Norman on leiponut mukavan tanakat soundit. Soolo-spotti oli kuin helmikuun toinen tiistai margariinitehtaan pakkausosastolla. Perusvarmaa ja yllätyksetöntä, niin kuin koko biisikin. Ei tällä sukupuuttoon tapeta ainakaan isompia elukoita.


2."Symphony of destruction" Tämän teurastuskoneen käyttöohjeita ei tarvitse lärätä! Tällä saadaan sivettikissoille kyyti kylmäksi. Upea sinfonia pitää otteessaan alusta loppuun. Elävää kitarointia kaikissa osioissa ja Mustainekin onnistuu pitämään vihansa sen verran aisoissa että kertosäkeeseen saadaan murinan sijaan melodia. Tätä kuunnellessa voi keitellä vaikka sivettikissan paskasta kahvit. Jos vaan lompakko ja vellireppu kestävät.


3."Architecture of aggression" Konetuliaseitten nakutus kertoo että luomuteurastajat ovat taukoa pitämässä. Riffin mukaan Dave lähtee tarinoimaan agression arkkitehtuurisista mahdollisuuksista. Kertsi ei elä mutta c-osan riffi ja sitä seuraava soolo toimivat jo paremmin. Tästä uupui vähän se tappamisen meininki. Suositellaan käytettäväksi toimistojen hyönteismyrkkynä.


4."Foreclosure of a dream" Nyt lähdetään syvällisemmissä tunnelmissa liikkeelle. Nyansseja haetaan rauhallisemmalla tulkinnalla. Kertosäettä nostetaan vähän jottei se aivan sukupuuttoon kuolevien punahäröjen sekaan uppoaisi. Muhevan sooloosion jälkeen kehoitetaan lukemaan huulilta ruususiipisirkan nylkemisohjeita. Tästä ei kyllä saanut oikein selvää mitä tällä haettiin. Rauhatonta ja sekavaa suolistusta.


5."Sweating bullets" Uljaasti lähdetään kohti pohjanvalkotäpläpaksupäitten reviiriä. Nyt Mustaine on säkeistössä jo tikahtua kiukkuunsa. Liekkö koppikset arvostelleet Megadethin tuotoksia. Tässähän innostuu jo itsekkin! Kertsiin saadaan intoa pirskuva meininki. Soololaatikosta löytyy priimaa tykitystä. Ihan kelpo mättö.


6."This was my life" Eläkkeelle jäänyt yliteurastaja esittäytyy ja kertaa ikimuistoisimmat työkeikat. Alun kerronta nostattaa tanakkuudellaan karvoituksen pystyyn. Parasta säkeistö- vokalointia tähän mennessä. Kertsi toimii yksinkertaisuudessaan hyvin ja soolokin on yhtäpuuta biisin kanssa. Sopivan mittainen tilitys. Jos Mustaine saisi kanavoitua vihansa näin, olisi kaikilla lupsakampaa. Myös korukeräpallokkailla.


7."Countdown to extinction" Alkuiskujen jälkeen herää mielenkiinto. Hävitys alkaa hiipimällä kohti kertsiä joka läväyttää ilmoille kansantanssi-hilipatihippa melodialla höystetyn napakettujen kuristus talkoot. Toimii muuten, mutta Mustainen kasvohalvaus kohtaus rajoittaa kertsiä nousemasta tappiin. Kuitenkin nimikkobiisin arvoisesti yksi parhaista vedoista.


8."High speed dirt" Tutuilla konsteilla mennään tässäkin riehunnassa. Vauhti ja vaaralliset tilanteet kertovat valkoselkätikan ahdingosta. Nasakkaa menoa jossa kitararaidat on vedetty tyylikkään tanakasti. Väliin saadaan country- henkinen lassotuskin luotua. Lopussa Mustainen tippuminen hirttolavalta sai porukan nauramaan! Oiva veto joka ei jätä kylmäksi muut kuin tikat.


9."Psychotron" Ei mahda Dave nyt itselleen mitään. Säkeistössä vedetään niin vihan sokaisemana että laulaessa Daven on pakko samalla purra kieltään. Kersissä verenpaine laskee sen verran että saadaan ukkoon joku tolkku. Tasapaksua uhoamista jota riivaa turhanpuhumisen henki.


10."Captive honour" Äskeinen purkaus vei oman tahdon Davella nollaan. Nyt tilitys alkaa leppoisasti. Mutta eihän tiikeri raidoistaan pääse muuten kuin nahkurin orsilla. Niinpä viha ja murina täyttävät käytävät. Kersissä on kuitenkin ideaa. Soitannollisesti ok, mutta soolo jättää kylmäksi niin minut kun korpikolvatkin. Herkimmät teurastajat puuduttavat tällä itsensä.


11."Ashes in your mouth" Työterveydyshoitaja oli käskenyt rasitusvammoja ehkäistäkseen teurastusporukkaa vaihtamaan välillä työtapoja. Niinpä tomu pöläjää kun saimaannorppa saa maistaa isänmaata. Mukavasti rytmitetty ralli jossa on käytetty mielikuvitusta melodioissa iskevyyttä unohtamatta. Daven vokaalitkin lähtee välillä jo ilolla muttei sentään riemulla. Hiukan lyhyemmällä kestolla olisi päästy vielä parempaan lopputulokseen.




Ymmärrän kyllä metallipäitä jotka nostavat Megadethin yhdeksi genren suurista. Biiseistä löytyy rautaa niin paljon että levyn kylkiäisinä olisi hyvä jakaa verenohennus lääkkeitä. "Mustin murinat" takaavat myös sen että viha tarttuu ja vihalla on liikkeelle paneva, sekä yhdistävä voima. Sama vaikutus on Saipan pelipaidalla Lappeenrannassa.

Kuten alussa kerroin, ei Megadeth ole itselleni mikään tuttava murikka. Sympatiani ovat olleet enemmänkin sen tanskalaisrumpalin tahdittaman orkan takana, jos näitä orkestereita alentuu vertailemaan. Se miksi näin, johtuu Mustainen vänisevän murisevista vokaaleista, ja jonka äänenvärikään ei toimi minulle. Lisäksi muutamaa biisiä lukuunottamatta vedot olivat soitannollisesti melko puuduttavan tasapaksua, mutta kaikesta huolimatta taidolla taottua metallia.

Oli tämä tulevaisuuden kuvaus kuitenkin parempi kuin mitä odotin. Pisteitä suurena elukoitten ystävänä pompsahtaa 5- / 10 niin että tuntuu.

RUN KORUKERÄPALLOKAS RUN!!!!

T.Mr.Taca Tucaton