Shy - Excess All Areas (1987)

Birmingham Englannissa on kotikaupunki neljälle suurelle.BLACK SABBATHille, tuolle heavy rockin isoisoisoisoisoukille. OZZY OSBOURNElle, tuolle kuolleitten kulmien prinssille. JUDAS PRIESTille, tuolle nahan ja niitin elävälle katalogille ja tietysti ASTON VILLA FOOTBALL CLUBille,ainoalle seuralle jonka fanipaitaa ilkeää esitellä julkisilla paikoilla.

Sieltä tulee myös SHY,tuo metroseksuaalien oma MOTÖRHEAD.(tulee muuten Stokesta)

Bändi joka perustetaan miehekkäällä nimellä TROJAN vuonna 1980, ja joka soittaa heavyrokkia kaupungin suuria poikia kunnioittavalla tavalla, ei voi tölätä uraansa muuten kuin häviämällä massaan. Häviämällä kunniakkaasti. Kuolla tekemällä muutama kulmikas heavy-levy, jota besserwisser soundipoliisit pääsevät pilkkaamaan "tyttöystävilleen" kirsikkasiideri nousuhumalassa. Se olisi tavismaista, mutta turvallista standardikuolemaa.


Tälläinen keskiluokkainen tulevaisuuskuva ei miellyttänyt Trojanin poikia vaan päätettiin haistattaa nätisti kaikille ja vaihdettiin orkan nimeksi kaikkien fysiikanlakien vastaisesti Shy, (shai) (Suom.ujo (yjo) ja jotta ero entiseen minään saataisiin totaaliseksi, mentiin urkukauppaan ja ostettiin urkkuset. Tai sitten urkkuset toi Queensrychen "Rage for orderin" ansiokkaasti tuottanut, ja "Excess all areas"in kimppuun käynyt Neil Kernon.

Oli miten oli, mukaan hyppäsi vielä mies jonka heavyhormoonit tulevat tippapullosta, kaikkien särmien tuho, ärrän ällittäjä, mies joka varmistaisi että Shyn saattohoito olisi munaton,mr.DON DOKKEN...

Eikö olisikin kurjuudella mässäily helpoin jättää tähän, jotta ei ihan sosiaalimusikaalipornoksi menisi?

Mutta kun Tony Mills (voc.), Steve Harris! (gt), Roy Stephen Davis (bs), Alan Kelly (dr.), Baddy McKenna (gb) esittelevät 3.täyspitkän albuminsa, yllätys on yhtä suuri kuin pornotehtailijan eläkepäätös.



1."Emergency" nasauttaa ilmoille pirteän rallin. Melkein aoria mutta ei tästä kaikkia karvoja ole viety. Kertsi nerokkaan yksinkertainen ja koukuttava. Tasapainoisen hyvä aloitus albumilla!


2."Can"t fight the night" Basson lonkotus vie keppoiseen riffiin ja säkeistöön. Väliosa nostaa tunnelmaa hienosti. Kertsi vähän jäykkä mutta toimii.
Jostain syystä Millsin kimitys kuulostaa maagisen hyvältä, vaikka särmän puolesta aina huutelen. Tasapainoisen hyvä esitys koko pumpulta! Kasaripulla on aina hyvä...:)


3."Young heart" Syntzezizinzer ja Mills aloittavat ilmavasti. Harris maalailee maltilla mutta biisiin sopivasti. Kertsiin aukaistaan peltejä sen verran että nuoriso saadaan villiksi. Millsin ja Harrisin kemiat toimivat hienosti. Sarjassamme helppo ja mukava kuunnella.


4."Just love me" Aor-slovari. Nyt on D.Dokken ollut nylkemässä ja hiomassa. Tämä olisi mennyt vaikka Ressu Redfordin englanninkielisellä maailmanvalloitus levyllä. Tässä sitä nyt oli metroseksuaaleille heavya ja doomia viimmosenpäälle!


5."Break down the walls" Tässä on täysverinen Melodic-rock HITTI! Kasari haisee kuin D.Beckhamin aftershave metroseksuaalin orvaskedessä lauantai iltana. Kaikki palaset kohdallaan. Ei huikeata, mutta hitti se on pienikin hitti.


6."Under fire" Alun rauhallisuus on hämäystä. Säkeistö lähtee koppoti - koppoti laukkaan, ei heavysti mutta hyvällä maulla. Jotain käsittämätöntä taikaa on parivaljakossa Mills / Harris. Nämä vedot vaan toimii! Taas ehjää kokonaisuutta.


7."Devil woman" Cliff Richard-coveri ei säväytä muttei ärsytäkkään. Tässä on metroseksuaalin hyvä levittää pärstään kevyt iltameikki. Harrisin soolon kohdalla kannattaa puuterihuisku pistää sivuun ettei röplyä Guggille. Harris sai pojot.


8."Talk to me" Urkkuset aloittavat kuin yksinäinen pumpulitollo metroseksuaalin ihonpuhdistuksen kiivaan bridge-pelin jälkeen. Ujo esitys bändiltä joka on tähän asti pystynyt selittelemään muodonmuutoksensa. "Tästä ei voi kuin nousta!" -sanoi "metris" kun solariumista virta loppui.


9."When the love is over" Nyt pukkaa illan viimmeinen hidas. "Metris" käy hakemassa parketille kuuntelijan, jolle voi tanssin pyörteissä kehua kuinka tiukille voi ottaa spinningissä ja anaalijoogassa.
Biisi on taas Millsin ja Harrisin näytöstä. Harmonia löytyy joka nuotilla. Muu orkesteri jää vähän näiden kahden varjoon mutta ei niin että kokonaisuus kärsisi. Slovari koko kauneudellaan.


10."Telephone" Vanhanajan puhelimen numerokiekon rahina nostalgisoi tunnelmaa. Vauhdilla ja tunteella mennään loppuun saakka. Kokonaisuuteen istuva perushyvä kasari pehmis. Hieno lopetus sopivan mittaiselle albumille.



Itselleni oli yllätys levyn tasaisen hyvä taso lähes koko kestonsa ajan. Mitään elämää suurempaa mahtihittiä ei levyllä ole, mutta vastaavasti heikot hetketkin ovat vähissä.

Mills on tehnyt uraa myös mainiossa norjalaisorkesteri TNT:ssa mutta veri on vetänyt myös "ujostelemaan".

Kyllä tätä tuotosta kuuntelee ihan ilokseen ja mitä olen lukenut niin paremmin bändiin perehtyneet suosittelevat myös tällä vuosituhannella ilmestyneitä Unfinished Business (2002) ja Sunset and Vine (2005) albumeja.

Metroseksuaalien black-ja industrialmetal-siipi antaa SHYn "Excess all areas"-albumille 7+/10 pojoa, sekä sinitiaisen maidolla puhdistetuilla käsillä pehmeät abloodit.

 t. Karl S. Puukoski