Artistin PRINCE Purple Rain levy on soundtrack albumi samannimiseen elokuvaan. Tämä aikoinaan lähes klassikoksi muodostunut elokuvan ja levyn kombinaatio edustaa mielestäni 80-lukulaisuutta parhaimmillaan. Vuoteen 1996 mennessä kyseinen tuotos on myynyt yhteensä n. 13 miljoonaa kappaletta ja ei todellakaan ole mikään marginaali tuotos. Minusta tuntuukin siltä, että nuoremmat sukupolvet eivät ole tutustuneet kyseiseen tuotokseen.
(Jännä tekijä Princessä on, että hänkin on syntynyt vuonna 1958 kuten itselleni sellaiset suuruudet kuten Nikki sixx ja Lita Ford.)
(Jännä tekijä Princessä on, että hänkin on syntynyt vuonna 1958 kuten itselleni sellaiset suuruudet kuten Nikki sixx ja Lita Ford.)
Mutta menempä itse levyyn, jota muuten pidin erittäin huonona 80-luvulla (lukuunottamatta nimikappaletta Purple Rain).
1. Let`s go crazy; Tiukkaa komppia suhteellisen pelkistetyä soittoa, joka kuiten svengaa todella iloisesti. Yllätys on se miten paljon pientä häröilymateriaalia on piilotettu taustoille. Soundit ovat sitä aitoa kasaria. Heh huomaan rummuttavani ilmaa tässä kotoisessa korituolissa: 8 Ja loistava loppusoolo--- räyh!
2. Take Me With U; Biisin alussa jo tulee maaginen synariffi, joka tukee mukavasti laulua. Hienoa on myös kuulla biissä loistavaa percussionosaston työskentelyä. Laulun melodia vaihtelee mukavasti biisin edetessä. Laulun kaikki puolimiljoonaa stemmaa toimivat eloisasti ja tunteella. Toisaalta biisi tuntuu todella yksinkertaiselta, vaikka ihmettelen mitä kaikkea siihen on piilotettu... 9
3. The Beautiful Ones; Beibi beibi.. Kuinka sujuvaa työskentelyä laulu tekeekään yhdessä koskettimien kanssa. Kuten edelleisessä, biisiin edetessä tulee mukavia lisämausteita jatkuvasti taustalle. Syntikka osastolla taiotaan mitä mielenkiintoisempia ideoita ja uskalletaan hullutella biisin perusrakenteen kustannuksella. Lopun biisin kasvatus on suorastaan lyömätön beibi beibi.. 9,5 I Want YOU että tulee sydäntä särkevästi!!
4. Computer blue; Biisin mielipuolinen alku herättää mielenkiinnon jo viisun ensi tahdeilla. Biisissä on todella mukavasti psykedelisiä maalailuja ja perus pop-rytmiikkaa, johon Minneapoliksen pieniSuuri mies heittelee sooloa päälle. Tässä biisissä uskalletaan ja suorastaan heilutaan sekä svengataan.
5. Darling Nikki; Jälleen pieni viiksekäs mies tarjoaa korville jotain aivan uutta,,, Biisi on edelliseen verrattuna täysin erillainen, mutta toimii saumattomasti vaikka ei omaakkaan sellaista pop-romantiikkaa, jolla virkaveli Michael Jackson ratsasti. Tämä on Crazy biisi... 10 bojoa! Rumpusoundit suorastaan häkellyttävän riettaat. Ja tässä metallisteille tuplabassaria niin että pörisee!!
6. When Doves Cry; Levyn hitti #2 Rytmiosaston ja laulun rytmitys hipoo lähellä täydellisyyttä. Yksinkertaista, selkeää ja mukavalla melodiakoukulla varustettua. Soundit mukavan sähköisiä ja pyöreitä. Ja jälleen kerran biisin stemmat häkellyttävät. Tässä kuulee tekemisen ilon ja nauttimisen. Biisin loppupuolen irroittelut rentouttavat biisiä entisestään. 9,5
7. I Would die 4 U; Biisissä on taas enemmän sellaista pop-biisimäisyyttä, vaikka rumpujen rytmitys onkin hiukan nykivän oloinen ja vaileasti lähestyttävä. Taas on kehuttava laulu taustoja.
8. Baby I`M A Star; Biisi on suorastaan rietasta carnevaali meininkiä, jossa irtoaa viimeisetkin rustoutumat lannenikamien välistä. Tässä biisissä artisti tahtoo olla tähti siis kiintotähti. Hitsi kuunnelkaa mitä kaikkea kivaa soitettua herkkua biisin taustoilta löytyy.. 9,5
9. Purple Rain; Jos et ole vielä itkenyt tämän biisin aikana, niin sen voi suorittaa nyt!! Biisin soittimien kirjo on suorastaan häkellyttävä ja kuitenkin niin vaivattomasti etenevä. Kertsi itsessään on suorastaan alastoman paljas musiikillinen tunnustus sielun syvimmistä sopukoista. Kuunnelkaa kohta 2.55 minne rummut häviää? Ja varmasti tarkoituksellisesti. 10 bojoa!
Näin yli 25 vuoden jälkeen olen häpeissäni ja surullinen miten helposti suorastaan tyrmäsin tämän kyseisen loistavan ja taidokkaan levyn. Ja samaa tahti kaikki mr. Princen myöhemmätkin tuotokset. Takaan ja alleviivaan, että tulen tutustumaan niihin jopa kohtalaisen lähiaikoina. Tämä kyseinen levy on suorastaan loistava aikamatka 80-luvulle ja niihin loistaviin tunnelmiin jossa allekirjoittanut on elänyt. Kiitos Prince ja kiitos äiti ja kiitos maailma. kokonais arvostelu 9,5/10 mr. taca tucaon
Itselleni "when dowes cry" "computer blue" ja "purple rain" ovat levyn kohokohtia. Ei muutkaan biisit huonoja ole.Eipä Princea turhaan kutsuta musiikilliseksi neroksi! Tälläisen musiikkin hienous ei vain kaikille aukea.Elokuva on muistaakseni aika imelää clice-höttöä mutta pitääpä katsoa se nyt uudella "korvalla".Kiitos paneutuneesta arvostelusta!
VastaaPoista