Lynch Mob - Lynch Mob (1992)

Yrjön luuta vinkui jo 70-luvulla Dokkenissa samalla, kun Don heilutteli mattopiiskaa kaverina. Kitarasankari George Lynch (kotoisammin Yrjöksi usein käännetty) lähti Dokkenista 1988 ja pisti pystyyn oman siivoustiiminsä nimellä Lynch Mob. Ensimmäiset suursiivoukset tehtiin 1990 (Wicked Sensation) ja tämä oman tiimin mukaan nimetty lätty putkahti ulos seuraavaksi. Vuosi oli tuolloin 1992.

Siivoushommat eivät ole kaikkia aina pitemmän päälle kiinnostaneet. Yrjön porukka on vaihtunut tiuhaan ja onpa kyllä toisinaan joku palannutkin, kun ei ole parempaakaan puuhaa keksinyt. Ei se siivoaminen sitten ihan niin syvältä ole? Hommissaan pysynyt mies on tietenkin Yrjö itse, kun on kerta itsensä mukaan firmankin nimennyt. Yrjöhän on itseoppinut luutasankari, jonka ura alkoi jo 70-luvulla ja puhtainta jälkeä taisi tulla jossain 80-luvun puolivälissä. Silloin luuta heilui tosiaankin Dokkenin riveissä ja mm. 1984 tullut levy "Tooth And Nail" taitaa olla eräänlainen merkkiteos, joka tuon ajan rokkiukoilta hyllyistä löytyy. Olipa Yrjö niin pelottavan kova moppailemaan, että sai lisänimen "Mr. Scary" samannimisen biisinsä mukaan. Mutta katsellaas, että minkämoista jälkeä sitä saatiin aikaan kunnon luudalla, imureilla ja räteillä v. 1992.

1. "Jungle Of Love" starttaa luutariffillä ja pistää roskien lakaisun alulle. Kuivasiivousta - työkalut ja soundit ovat 4 miehen poppoossa aika lailla perustavaraa. Luuta, mattopiiska, roskapöntöt ja pölyhuiska - niillä mennään. Kaikki biisin osat tulevat odotetusti ja pääjuttu rakentuu kitarariffiin niin alussa kuin kertseissäkin. Yrjö on sen kunnioitettavan ajan miehiä, jolloin luudalla oli saatava aikaan joku koukuttava kuvio.

2. "Tangled In The Web" jättää heti maalailevan alun jälkeen laululle tilaa ja antaa Robert Masonin pölyhuiskailla säkeistöissä. Luudan soundit ovat kyllä jotenkin kuivakat ja efektit halvan oloiset. Olisi -92 jo laadukkaampaakin aikaan saanut. Yrjö taitaa vain olla sitä perus-Marshall-linjaa. Masonin huiska pyyhkii paremmin ylähyllyjä kuin lattianrajaa. Siitä syntyy pieni syventävän fiiliksen puute muuten jopa hiukan hittiainesta omaavaan biisiin. Torvillakin pölyjä puhalletaan siellä täällä.

3. "No Good" vihjaisee AC/DC:stä hetken, ennen kuin volumet avataan luudasta ja peleistä kokonaan auki. Tällöin siirrytään laulavampaan säröön kuin Youngin veljeksillä. Hard rockia aika puhtaimmillaan, joskin muutamista kohdista olen tunnistavinani pieniä Queen-henkisiä kuvioita. Tulevat enempi esille laulun puolelta. Biisi on ehkä hiukan liiankin simppeli ja "suoraan rockia naamalle"-tyylinen, kun ottaa huomioon porukan musiikilliset kyvyt ja lahjat. Ei ihan sitä linjaa taikka tasoa, jolle siivoustiimi yltäisi.

4. "Dream Until Tomorrow" toteuttaa sen, minkä jokainen rock-luutailija aika ajoin tekee, eli ottaa säröt pois ja kiillottelee puhtailla soundeilla. Näin annetaan laululle tilaa ja niinpä on tehty nytkin - homma toimii. Masonin pölyhuiskakin pyyhkii nyt paremmin hiukan aiempaa matalammilla hyllyillä. Soundit on putsattu niin puhtaiksi, että voit kuulla senkin, mihin kohtaan peltiä roskapöntön tyhjentäjä palikallaan lyö. Ei siis ylituotettu vaan hyvällä tavalla päinvastoin. Pientä vaille hitti tämäkin.

5. "Cold Is The Heart" on saanut alkuunsa luutakuvion, joka tuntuu jääneen siihen, kun sille ei muutakaan paikkaa keksitty. Mutta tämän viisun laulumelodia sai minut pauloihinsa jo kauan aikaa sitten. Nosto kertsiin hoidetaan koko porukan voimin ja itse kertsin laulu koukuttaa ja Yrjön luuta tukee sitä juuri oikealla tavalla. Soolokin on maistuvan kaksiosainen, hyvin ideoitu ja soitettu. NÄIN SE TEHDÄÄN - katsokaa ja kuunnelkaa mallia grunge-runkut!

6. "Tie Your Mother Down" Kyllä vain, se on Queen-coveri. Eihän tästä nyt suorastaan pahaakaan sanottavaa ole. Ehkä jää hieman laimeaksi, kun tässä ympärillä on verrokkina bändin varsin vahva oma tuotanto. Jos levyille yleensä otetaan hyvä cover-biisi nostattamaan mukanaan muitakin omaan kastiinsa, niin tässä seurassa tämä coveri ei siihen riitä. Tai sitten sen esittäjänä pitäisi olla Queen itse. Mutta eihän se sitten enää coveri olisikaan. Noh, levyn tekstien mukaan omistivat sen Freddie Mercuryn muistolle. Se on ok.

7. "Heaven Is Waiting" lähentelee 5. biisiä pikkuhittinä. Ehkä pari osaa liikaa ollakseen hitti, jota juntimpikin kuuntelija osaa kuunnella. Mutta se mikä tekee siitä ei-hitin toiselle, tekee siitä hitin toiselle. Tällä kertaa voittaa puhtauden ystävä, joka osaa arvostaa ammattitaitoisia siivoajia ja haastavaa siivouskohdetta.

8. "I Want It" Nyt olisi ollut kyllä hyvä sauma vaihtaa luudan "Tarot-soundi" hiukan jytäkämpään heti alussa. Mopin kuivakkuus vie hiukan pois täydellisestä soundista ja puhtaudesta. Olisiko ollut mikrokuituliinan esiaste käytössä? Biisissä on yksi loistava luutariffi mutta muuten jotain jää uupumaan. En vain osaa sanoa, että mikä se nyt on. Jos osaisin, niin tekisin itse sen paremmin. Armotonta nauhoitusta ja miksausta. Jos mokia olisi, niin ne kuuluisivat. Hähhää grunge-raukat!!! Koittakaapa soittaa oikein edes yhden säkeistön ajan!!! (Nepä selittävät mokien kuuluvankin niihin biisitekeleisiin....)

9. "When Darkness Calls" on luotu isohkolle klubille tai jäähallin kokoluokkaa olevalle live-keikalle. Kun sulkee silmänsä niin voi jo nähdä lavan valot ja pölypunkkeja lynkkaavan joukon heiluttamassa moppejaan. Jotain erityisen pahaa tahraa Yrjö hinkkaa pitkän aikaa puhtaaksi luudallaan. Loppuefeidaukseen päättyy, joten en osaa sanoa puhdistuiko. Kaiketi.

10. "The Secret" maistuu sekä omalle verelle, että vihollisen. Kaikki muu tuoksuu omalta mutta väliosa kertsiin mennessä maistuu siltä paholaisen pesusuovalta - grungelta! Olisiko se pesuaine vaahdonnut tuohon aikaan niin pahasti, että tursusi tänne asti? Onneksi on vain kerran koko vedon aikana. Tahdon uskoa, että se oli puhdas sattuma. Ihan puhdas. (Videolinkki on jonkun soveltavaan tekeleeseen Rock Star-leffasta, mutta audioraita on aito.)

Lynchin moppi eli lynkkausjoukko ei tarvitse hävetä tuotostaan yhtään vaikka se ei kovin hyvin markkinoilla pärjännytkään. Ensilevy "Wicked Sensation" menestyi paremmin pari vuotta aiemmin mutta jo sen aikaan se paholaisen pesusuopa alkoi haista ja teki tosi rockille olon vaikeaksi. Tämä lätty tuli hyvin siivousvälinein varustautuneena mutta niin suuren sonnan keskelle, että homma oli lähes mahdoton. Harmi että tosi rokki, jossa on hienot biisirakenteet, murhaavat kitarasoolot ja nuottiin osuvat laulajat, joutui hieman perääntymään sen grunge-epidemian vuoksi. Todellisista ansioista, (eikä kurjuuden ruikuttamisesta) annamme Yrjön siivousremmin duunimusalle 7,5 pistettä. T: Mr. Tuca Ton