"Kokoontuvat he samhainina valvomaan elävien ja kuoleiden rajaa punaisten siipien kaupunkiin. Ilmestyy tuo joka heikot pelästyttää kuoliaaksi mutta seuraaville lupaa oikeudenmukaisuutta. Kujeita ja esityksiä saavat he valittavakseen. Pahan noidaksi paljastuu kun paholaisen kanssa saapuu ja eläviä varoittaa nousemasta asein heitä vastaan.
Paikkaan mieltyy, asettuu ja tuo asukkaille ahdistusen ja kiusan. Kirkkojen alta ei totuutta kerro vaan pelolla viihdyttää siellä missä peto taistelussa on. Hän nimen Allhallowseve ottaa ja kurpitsakasvojensa takana sieluaan piilottaa. Germaniasta nouseva kirjaimella pakanoiden juhlan helvetiksi muuttaa ja Jericon muurit murtaa."
Les prophecies de Rockstaramus sivu 2107, kappale 57 säe 65
Kuulen jo hätäisinpien lorauttelun spandexeihinsa kun he katsovat Halloweenin logoa. Kurpitsahan se siellä jöllöttää. Itse kovana Helloween fanina syyllistyin myös moiseen rahvauteen mutta ennen housujen vaihtoa päätin kuitenkin hieman tutkia kumpi on "moraalisesti" kurpitsa- logon laillinen haltija.
Saksalainen Helloween perustettiin vuonna 1982 ja ensinmäinen julkaisu jossa KURPITSA on mukana logossa tapahtui vuonna 1985 ilmestyneillä "Helloween"- ep:lla ja "Walls of jerico"- puristeella. Toki bändi oli vuotta aikaisemmin esittäytynyt Noise recordsin "Death metal"- kokoelmalla, mutta kurpitsaa en siltä bongannut.
Amerikkalainen Halloween perustettiin vuonna 1983. Juipit hillottivat ensimmäisen julkaisunsa vuonna 1984 (vaikka wiki väittää 1985) jossa heti oli saatu kurpitsa väännetyksi O:n HallOween logoon. Moraalinen logon haltija löytyi mutta kyllähän maailmaan kurpitsoja mahtuu. Ainakin yhdet joka mantereelle.
Tämä ameriikan ihme on minulle aivan uusi löytö. YouTubessa tötterehtäessäni törmäsin tähän vallan mielenkiintoiseen Detroitilaiseen heavy metalli horror showta pyörittävään porukkaan, joka iski tällä tänään esiteltävänä olevalla debyytillään aikana, jolloin elettiin metallin takomisessa kiihkeintä jaksoa sitten pimeän rauta-ajan.
Vuonna 1984 Los Angelesissa glam- metalli, San Fransiscon (Bay area) trash- genre ja euroopan heavy- ja NWOBHM- tyyli takasivat että maailma eli mielenkiintoista aikaa musiikin runsaudensarven raskaan, nopean ja meikatun purskahtelun vaikutuksesta humaltuneena.
Mutta yritettiin sitä muuallakin. Halloween tulee Detroitista, Michiganin osavaltiosta jossa vahvistimien volyyminapit kääntyvät vain kolmoselle, nahka on mustaa ja kana kärventyy. Detroit ei minulle ensimmäisenä tuo mieleen rockin rytkettä vaan ennemminkin soulin keimailun, rennon kävelyn, autoteollisuuden ja Detroit red wingsin. Musiikillisena keskuksena se on kuitenkin ollut merkittävä, ei pelkästään Motown recordsin ansioista vaan sieltä ovat lähteneet särvintä etsimään sellaiset nimet kuin Alice Cooper, Ted Nugent, Iggy Pop ja Madonna vain muutamia pelimanneja mainitakseni. Ja onhan Kiss vääntänyt ikivihreän klassikko biisin joka kertoo äijästä joka jölkytti Detroitissa auton alle vaikka piti mennä rock- konserttiin.
Halloween lähti hötkyilemättä tekemään omaa musiikillista jalanjälkeään MCM recordsin suosiollisella avustuksella nimillä jotka eivät ole tulleet suurelle yleisölle (minulle) vastaan. En ainakaan muista tunnustavani/ tiedostavani ennen tätä musikantteja jotka kirjoitetaan muotoon:
- Brian Thomas: laulelo
- Rick Craig: kaikki mahdolliset kitaroinnit
- George Neal: b- ass
- Bill Whyte: rumpulot
Olinko liian ylpeä? Kohtasiko katseemme mutta itsekeskeisyydessäni hymyilin ulos vain elitismiäni. Vai olisiko niin että Halloween hävisi massaan? Oliko se edes siellä? Eikö hammasrautani miellyttäneet? Oliko niissä pullaa? Aiheuttiko fundamentalistinen puperteettini vaikeuksia ymmärtää ja huomioida ympäröivän maailman tarjoamat mahdollisuudet niin taiteen, tieteen kuin humanistisen empatian tasolla jos minä- kuvani rakentui ja kehittyi Tommy Leen ollessa auktoriteetin ja "ihmisen kohtaaminen arjessa"- roolimallien huippu? Ajatelkaapa omalle kohdallenne.
1. "Busted" Virtaviivainen kimpoilu josta tuoksahtaa Mötley cruen ja W.A.S.Pin debyyttien soundimaailma voimallisesti. Homma rullaa topakasti eikä moittia voi kuin Thomasin "Busteeed" kakomista kertosäkeessä. Muuten biisissä ajanhengen mukaista tuoksua hienosti tykitettynä jöötinä.
2 ."Scared to death" Soittopuoli kulkee laadukkaasti mutta vokaalit tulevat laiskanlaisesti eikä biisi tunnu pääsevän maaliinsa missään vaiheessa. Ajatuksen asteella hyvä, käytännössä kelvollinen muljautus. Eniten pelotti ajatus että kertosäettä ei tulekkaan vaikka sitä pohjustettiin pienen rangaistuksen verran.
3. "Justice for all" Tekisi mieleni verrata biisiä nuoreen mieheen joka koettaa päästä lätinöihin tytsyjen kanssa suomalaislähiöiden kuumissa öissä. Oi, sitä malttamattomuutta ja kiihkoa. Oi, sitä vastakkaisen sukupuolen pintapuolista biologian tuntemusta. Oi, sitä "melkein pääsyn" ristiriitaista riemua. Jos voimaballaadi saa tuekseen tuplabasaarimaton ei biisi voi olla silloin...
4." Trick or treat" 90% amerikkalaisista kersoista esittää tuon kysymyksen 31.10. Eikö tuo pitäisi jo kieltää lailla? Ylipainoiset ainakin pitäisi saada kontrollin alle ja laihemmille hammastarkastukset. Tai sitten karkin tilalle Pekka Puska- kirjallisuutta ja kovia intervalli- treenejä. Ne eivät lihota. Biisissä ainesta kuin nuoressa Seppo Rädyssä mutta se viimeinen hittiesanssi jää uupumaan. Ja kun sitä ei ole, se lihottaa. Biisin videosta bändin esikuvien bongaaminen käy ajankulusta.
5. "The wicked witch" Jälleen laulumelodioita terävöittämällä olisi päästy onnistuneempaan lopputulokseen. Ei huono muttei loistavakaan. Ei hyvä eli kelvollinen. Ajatusta on mutta toteuttaminen ontuu kuin bambi mönkijän alle jäätyään.
6. "Don"t metal with evil" Jos tähän kibaleeseen olisin törmännyt mielen ollessa vielä selkeä ja neitseellinen heavyn hapatuksista, olisin todennäköisesti kussut villikuminan tuoksuista ureaa pitkin kotikyläni raitteja. Teoksessa on elementtejä jotka olisivat VARMASTI tehonneet silloin voimallisestikkin. Nyt se on hyvä. Hyvä kuin aamukahvi ilman kiirettä. Hyvä kuin tuoppi ilman kärpäsiä. Hyvä kuin o- rengas ilman pukamia.
7."What a nice place" Salty dog- coveri, jonka video pistää haukkomaan. Biisi Halloweenin tulkitsemana kelvollinen mutta Twisted sister- imitaatio tekemisessä haiskahtaa. Toimii jos ei ajattele ja pystyy katsomaan vain lattioita. Tunnenko myötähäpeää?
8."She"s a teazer" Levyn ehjintä työstämistä joka on Halloweenia parhaimmillaan. Intensiteettia alusta loppuun eikä kokonaisuutta hajoita mikään eikä kukaan. Ei hitti mutta vuosikerran 1984 valioita.
9."Tales from the crypt" Tässä biisissä pyöritään klassikko- aineksista tehdyn kuuman puuron ympärillä. Alun riffistä noussut tyytyväinen hymy ei laske vasta kuin biisin loputtua. Tyytyväinen olen mutten tyydytetty vielä tällä vedolla. Kuin hiomaton timantti orangin nivusissa.
10."Fight the beast" Tiukkuutta haetaan levyn finaalille ja siinä onnistutankin osittain mutta se tappamisen meininki jää koteloon. Elementit on mutta jotakin jää uupumaan. Tarttuvampaa melodiaa vokaalilinjoille? Iskuja jakamaan biisiä ja tekemään nyansseja? Joku ehkä sai mutta minä en. Coitus kuitenkin koettiin.
Mitä sitten tapahtui tämän levyn jälkimainingeissa.
Bändin tuotoksiin, tekosiin ja aikeisiin voi tarkemmin tutustua täällä.
Halloweenin "Don"t metal with evil" on ensi kuulemalta lupuksia herättävä järisyttävällä energiallaan. Kuuntelu kertojen lisääntyessä heikkoudet alkavat Thomasin valjujen laulumelodioiden ja joidenkin biisien köyhien sovitusten muodossa puskea korville. Joka tapauksessa Halloweenin debyytti jättää kokonaisuudestaan positiivisen kokonaiskuvan joka takaa sen että Puukoski köyhtyy jos Halloweenin tuotoksia kohdalle sattuu.
Palikat ovat pääpiirteittäin kohdallaan tällä albumilla mutta vituttavana faktana on todettava että bändin tekeminen ravasi liikaa Mötley cruen, W.A.S.Pin ym. suurten virittämien juoksunarujen mukaan. Juoksunaruihin ei ole keksitty vielä tänäkään päivänä ohituskaistaa joten Halloween oli tuomittu jäämään koppiin paikallisia grungeilijoita vahtimaan. Tärkeä homma sekin.
Joka tapauksessa energisyydestä ja hyvästä meiningistä 7,12 / 10 pistettä ja mursun pääkallo persoonallisuutta tekemään.
HAPPY HALLOWEEN te kaikki unohdetut!
Karl S. Puukoski
ps.
Bändin juoksunaru yltää kuitenkin Saksan maalle vielä näinäkin vuosina joten mistään Detroitin kylä- bändistä ei voida puhua.
Hitsiläinen, tämähän se juuri unohdettujen alkuidea olikin. Löytää itselle uusia ja mielenkiintoisia bändejä sekä levyjä. Itse yllätyin positiivisesti orkesterista ja arvostelijakin oli paneutunut taustoihin kiitettävästi.
VastaaPoistamr. taca tucaon