Hae tästä blogista

perjantai 1. lokakuuta 2010

Kasarium osa 3

MULKKU

Pike mulkaisi Masaa hillitysti mutta ymmärrettävästi samalla kun känniset lauloivat sivupöydässä parhaansa tehden AC/DC:n "Love hungry mania". Masa tilasi Pikeltä illan kolmannen oluensa tökeröllä flirtillä kuorrutettuna. Heidän kemiansa eivät kohdanneet vähääkään. Pikellä kävi työstä olla ammattimainen Masaa palvellessaan.
Pike oli baarinpitäjä joka sai asiakkaansa viihtymään. Hänen olemuksensa huokui lämpöä ja aitoa inhimillisyyttä. Väitettiin, että lähemmäs 40 ikävuodesta huolimatta hän oli yhä koskematon. Urbaani legenda joka eli vahvana. Miehet se villitsi ja yrittäjiä riitti Piken pöksyihin illasta toiseen ja Masa oli heistä sitkeinpiä.

Masa oli karkea ja lipevä mulkku. Ihminen ja peto. Neljä vuotta aikaisemmin autokolarin seurauksena sairauseläkkeelle jäänyt juoppo, jonka elämäntapa lähenteli hidasta itsemurhaa. Lääkkeet ja viina olivat ruhjoneet Masalta luonnon ja käytöksen. Perhe ja työpaikka oli hävitetty, tottakai. Mutta se mikä erotti Masan muista kaltaisistaan oli tyyli. Vaikka kynnettiin syvällä niin ulkokuori pidettiin silti mahdollisuuksien mukaan neuroottisen virheettömänä. Tuo neuroosi piti Masan vielä vaivoin ihmisrotuun kuuluvana.

Piken- baarin nurkassa jukebox huokaili Alice Cooperin "Hell is living without you- slovaria. Ulkona vuoden 1989 elokuu oli saanut vieraakseen idästä saapuneet rankkasateet jotka ilmoittivat ikkunapeltiin tulemisestaan. Katossa roikkuvat TV:t sylkivät rauhan sanomaa Moskovan Peace Festivaaleilta. Bon Jovi oli lopettanut Bruce Springsteen- henkisen kattauksensa ja Dirty Club poltti juuri Lusnik- stadionia liekkimerellään. "Pink meat" kertoi rautaesiripun takana eläneille että väri oli lihalla sama niin idässä kuin lännessäkin.
Masa oli myös murtamassa muuria. Ei markkinataloudelle vaan omalle sisäiselle eläimelleen. Pike oli vain paljon vaikeampi kaadettava kuin kommunismi. Jukebox vaihtoi tuskaa tuntematta Alicesta Exciterin "Break down the wallsiin"...

Mutta tänä iltana oltaisiin tultu joko/ tai - tilanteeseen. Masa puristi povariaan. Se oli siellä odottavana ja vakaana. Viimeinen keino. Masa ei halunnut että tilanne menisi siihen pisteeseen että hän joutuisi käyttämään sitä asioidensa edistämiseen. Nyt ei pyydetty enää kahville. Sitä oli jo yritetty. Jopa lähes selvistäpäin. Masan mieli nosti aivokuoreen enää karsitut tarpeet ja alkukantaisimmat halut.

Masa katsoi Pikeä puoliksi juodun tuopin läpi. Vaahdon muodostama brysselinhuntu kiemurteli Piken vartalolla kuin valkaistu kettupuuhka. Masalla oli eroottista silmää. Sumea lasi. Sumeat silmät. Mieli kuvitteli ja eli todeksi.
Jukebox lämmitti tunnelmaa W.a.s.pin "Sleeping in the firella". Masa olisi halunnut olla Piken kanssa kahden tässä baarissa, tai missä vain. Hän puristi taas vaivihkaa povariaan. Se antoi Masalle uskoa päämääräänsä pääsemiseksi. Ilta eteni ja ahdistus pysyi povarissa...

Masa tumppasi punaraita norttinsa tuhkakuppiin jossa tumpeilla alkoi olla ahdasta. Oli aika toimia. Hän antaisi vielä Pikelle mahdollisuuden. Vislaus kuin koulutetulle beaglelle ei toiminut. Käskevä konahdus herätti Piken huomion muttei saanut häntä baaritiskin Masan puoleiseen päähän. Masa hermostui mutta hillitsi itsensä, mikä oli yllättävää. Hän aukaisi takkinsa vetoketjun. Mietti hetken. Mietti ajan joka kuluu tuopin viemiseen huulille, neljässä aataminomenan nousussa ja laskussa sekä vajuneen tuopin saattamiseen takaisin baaritiskille 3,5 cm lähtökohdastaan vasemmalle. Hän mietti kuin riivattu samalla katsellen kuinka Pike hauskutti ja nauratti baaritiskin vastakkaisen puolen nuoria miehiä. Masa katsoi tuota iloa. Tuijotti muttei tuntenut sitä. Hän ymmärsi ulkopuolisuutensa. Ymmärsi tämän näytelmän esiripun raskauden toiveidensa ja todellisuuden välissä.
Masa kätteli epätoivoaan. Hän sai hetken hengittää ilman sekavuuden vankilaa ja sen hän käytti viisaasti kävelyyn luovuttaneiden kelloa soittamaan. Heartin "Alone" liisi baarissa läpi tunteiden myrskyn, paksun tupakansavun ja puheensorinan. Yksinäisyyden tunnetta oli ilmassa enemmän kuin happea.

Kusetti. Masa selvitti oluensa ahnaasti loppuun ja horjahteli vessaan. Illan aikana lipitetyt litrat purkaantuivata runneltuun pönttöön ja nurkan hämähäkille.
Pönttöön jäänyt vaahto odotti vaputtavaa huuhtelua. Turhaan.
Joku oli pistänyt soimaan Skid Rown " I remember youn". Masa katsoi vessan peilistä itseään ja haroi viisipiikkisillään hieman ylipitkiä mutta puhtaita hiuksiaan. Peilistä katsoi takaisin vanha tuttu. Mulkku, josta ei pitänyt selvinpäin mutta jonka kanssa kännissä pärjäsi.
Masa huomasi povarinsa edelleen pullottavan. Sen aiheuttama paine ei ollut hellittänyt. Hän nappasi sieltä halvalle paperille painetun lehden. Lehti oli vuoden 1980 tammikuun " Tussusektori". Lehti oli pienipainoksinen hardcore- pornon erikoislehti jota lukivat ja tilasivat vain vihkiytyneimmät.
Masa käänsi suoraan keskiaukeamalle. Pike avautui lehdensivuilla estottomasti. Ne paljastivat että vajaat kymmenen vuotta aikaisemmin Pike oli ollut pienirintainen ja ison vellirepun omaava "sotanorsu", jota eri ammattiryhmistä mukaan kutsutut herrat työstivät antaumuksella. Naisen elämä oli löytänyt uuden suunnan eikä nykyisyys paljastanut mitään Piken synkästä menneisyydestä. Masa kai tunsi sääliä Pikeä kohtaan koska päätti säästää naisen häpeältä ja omilta tarpeiltaan. Mulkulta löytyi inhimillisyyttä. Viimeinen silmäys peiliin kertoi kaiken olevan kunnossa. Vielä yksi tässä baarissa ja sitten muihin maisemiin.

Baaritiskillä Pike oli saanut viihdytettyä nuoret miehet hurmokseen ilakoinnista päätellen. Masa asettui tutulle jakkaralleen. Nosti oikean etusormensa pystyyn tilaamisen merkiksi ja kutsui Pikeä. Pike oli selin häneen, kasvot avoinna nuorille miehille. Pike sanoi jotain heille joka aiheutti naurun hörähdyksen ja katseen kohdistumiseen Masaan. Masa koetti tilata janoisena mutta Pike vain kommentoi tilannetta nuorille miehille niin että ryhmä koki tarpeelliseksi osoittaa Masalle että hauskuus revitään hänestä.

Masan sormi laskeutui. Jano koki kurin. Kämmenet sivelivät pari kertaa farkkujen sivusaumoja. Cinderellan "Nobody"s fool" kuulosti kovemmalta kuin koskaan. Viha sykki. Ymmärrys ja sääli työnnettiin lankkua pitkin hulluuden mereen. Selväpäisyyden vierailuaika oli ohi.

Masa sipaisi hiuksiaan. Nuolaisi suupieliään ja nousi. Paha tarttui suitsista kellojen soidessa. Metallican "For whom the bells tolls" käynnisti liikkeen. Hän käveli nuorten miesten luo baaritiskin toiselle nurkalle ja nosti Tussusektorin no:1 /1980 keskiaukeaman heidän eteensä tiskille kuin näyttelyeläimen. Masan kävellessä pois hän kuuli naurunremakan. Kovimman ja armottomimman tänä iltana. Pike tunsi kuinka menneisyydenhaamut saapuivat baariin täyttäen kaikki asiakaspaikat. Pike ja Masa katsoivat toisiaan. Molemmilla oli asiaa katseessaan. Hyvästi riesa. Hyvästi huuruinen himo. Poistuessaan Masa kuunteli Queenin "Scandalin" beatin ruoskintaa hyräillen. Mulkku kun oli.

Masa käveli kadulle jossa sade määräsi ohjelmasta. Hän hoippui torilla olevan linja-autopysäkin antamaan suojaan. Vesi oli jo tullut läpi ja horkka kopeloi kylmillä sivelyillä vaikka ilma oli lämmin. Hän kaivoi taskustaan lompakon. Valuutasta vapaassa lompakossa oli vain yksi valokuva. Kuvalle tipahteli pisaroita. Sade pauhasi ja oli tunteeton. Masa taittoi lompakon ja viskasi sen harmaan roskakorin nieluun. Tuo kurja sipaisi hiuksiaan taakse ja lähti toikkaroimaan kohti baareja. Etsimään jotakin kun vielä oli aikaa. Masa katsoi lompakosta poimimaansa kuvaa. Terhi näytti hyvältä. Vaaleus teki Terhistä silmiä hivelevän ja haluttavan. Masa muisteli heidän yhdessä tekemiään retkiä joista viimeisintä hän ei muistanut. Terhin pahin puute oli liian pieni moottori. Se tahtoi jäädä kovemmalla aallokolla kyntämään. Ensi kevät voisi olla paras aika myydä Terhi.

Masa oli mulkku jonka henki haisi ensikertaa mädälle. Miehen ympärillä varjot olivat lisääntyneet. Ohi ajaneessa ruskeassa Toyota corollassa soi Hanoi rocksin "Dead by x-mas". Jouluun oli liian pitkä aika. JATKUU...
Karl S. Puukoski "Kasarium", osa 3

"Kasarium" osa1 "Kasarium" osa2

2 kommenttia:

  1. Muutama päivä meni mitiskellessä Puukosken kirjoitusta. Sitten se välähti! Paikallista törkytehdasta. Missä elämän hiki, savu, kiihko jopa kiima tunkevat mielikuvina läpi kirjoituksen. Osataanhan sitä näin kotomaisestikkin. Ai kaiken tarvitse olla amerikan saatanan tuomaa.

    VastaaPoista
  2. Elämä on törkyistä tehtailua!

    VastaaPoista