maanantai 7. helmikuuta 2011
Kasarium 4
Tähti Bangkokin taivaan alta
Bangkok jatkoi pysähtymätöntä möyryämistään kohti yötä. Painostava kuumuus puski oluet ja Jägerit ihosta läpi, liimaten Saxonin paidan nahkaani kiinni. Närästi.
Paras paikka liikenteen melusta huolimatta oli parvekkeeni johon kävi pieni tuulenvire. Istahdin pöydän ääreen ja kaadoin lasiin siivun konjakkia. Bangkok alkoi peittyä pimeyteen jonka alla siveettömät alkoivat heräillä uuteen irstaaseen yöhön, siveellisimpien vaihtaessa hyvänyönsuukkojaan. Minä olen Gregory Bush. Rock- eläkeläinen.
Radiossa soi Nuclear valdezin "Summer". Muistelen heidän lämmittäneen meitä 80- luvun lopulla Kuubassa, heti Peace- festivaalien jälkeisellä "Feel de castrock"- kiertueella. Rommi, sikarit ja kuubattarien sikarileikit kuuluivat ohjelmaan lavalla ja takahuoneissa. Niitä aikoja muistellessani huomaan nahkahousujeni vasemmassa lahkeessa rötköttävän "albiinomatikkani" muistavan myös tuon tourin.
Katseeni hakeutuu tien toisella puolella olevaan rock- henkiseen rättikauppaan, jonka ultra- seksikäs omistaja siirtää minihameessaan, tiukassa topissaan, korkkarit sirosti napsuen ulkona olevia Tobrukin, Keelin, Exciterin, Kixin, Dirty Clubin, Blizkriegin, Londonin ym. paitoja sisätiloihin odottamaan huomista päivää. Hän on Naa- Mal Le. Vaarallisen kaunis ja kuuma nainen. Katson häntä itseäni puristellen, radion soittaessa Mötley cruen " Slice of your pieta". Ajattelen olevani perverssien kuningas kytätessäni puolijäykkänä omaa vaimoani.
Kaadan lasiin oluen jonka ylitsevuotavan kuohun alta saan juuri ja juuri pelastettua kirjekuoren. Kuoressa on runoja joita "eläkkeellä" ollessani ajankuluksi rustaan. Vilkaisen vielä viimeisintä ennen kuin suljen sen:
Paskasta pääsemisen helpottava tuska
Haukut minua paskaksi vaikka äsken vielä olimme yhtä
Haukut paskaksi kun tahdon vain roikkumatta irti sinusta
Haukut kun toivon sinun pyyhkivän minut iholtasi
Kun haluan sukeltaa syvyyksiin ilman sinua
Tahraamatta enempää muistojemme kaakelia
Haistatko mitä meistä jäi jäljelle?
Tuon kipeän helpotuksen tuoksun.
Lähetän runojani Suomeen ystävälleni Karl S. Puukoskelle, joka julkaisee niitä ominaan runojulkaisussaan "Rasvanahkan huurteiset runot". Autan lahjatonta. Nuolen kuorta kiinni juuri kun Le tulee töistä kotiin sixpackin ja puolikkaan Monet- pullon kanssa. Ah, tuota humalluttavan kaunista ilontuojaa!
"I have surprise for you, Greg!" kuulen Len hihkaisevan minulle. Näen hänen tulevan kissamaisen pehmeästi keimaillen minua kohti, tuhma pilke silmissään. Len liikkeet ovat musiikkia ja hänen eleganttinsa vangitsee. Tuulenvirikin pysähtyy tuon naisen edessä. Hän tulee eteeni ja nostaa oikean jalkansa pöydälle kylmän vodka- snapsini viereen. Hänen ei tarvitse auttaa lyhyen hameensa reunaa nousemaan. Näen edessäni mitättömän määrän kangasta jolla Gene Simmons irvistää kieli pitkällä ja tekstin "KISS ME". En tiedä haluanko Genen olevan vaimoni jalkojen välissä. Ainakaan tuon kielen kanssa. Kaappaan Len syliini. Hänen iholtaan tuoksuu hiki, aurinko ja pakokaasut. Bangkok. Tuo tuoksu on pitänyt minut täällä kaikki nämä vuodet. Hän tuoksuu myös vieraalle partavedelle ja meinaan kysyä asiasta, mutta jätän sen myöhemmäksi sillä "alapään albiinoni" on saanut vainun. Suutelen Leta kieltä säästelemättä nostaessani hänet pöydälle. Hän on juonut jotain imelää ja polttanut päälle tupakan. Maistan eli elän.
Näyttää kuin Gene vinkkaisi minulle silmää kun vedän häntä vaimoni pyhimmän päältä. Närästää. Kangas rullautuu nihkeästi hikisiltä pakaroilta ja reisiltä. Viskaan Genen kielineen lattialle, nappaan vodkan ja annan kiiman viedä.
Tila täyttyy voihkaisuista, huokauksista, imuäänistä, Whitesnaken "Til the end of timesta", neonvalojen välkkeestä ja moottorien äänistä. Bangkok kolmantena pyöränämme...
Kuuma, kostea ja hikinen 7,5 minuuttinen on saavuttamassa kliimaksinsa. Tunnen sen nousevan. Tunnen sen voiman. Se vääntää selkäni kaarelle. Kouristaa lihakseni. Sinfoniat soimaan! Afrodite ja Venus saavat uhrina ylistyksen hedelmän, Le sen siemenet ja minä megalomaanisen orgasmin. Tunnen voittaneeni! Tunnen myös närästyksen korvennuksen joka nousee kuin sula laava ruokatorvesta suuhuni. Orgasmin kourissa vedän olut- vodka- Jägermaister- konjakkisekamelskan henkeeni ja kieleni tulpaksi perään. Le saa myös mixistä osansa. Albiino jatkaa tulitustaan. Haukon ja korisen kuin astmainen muuli. Kaadun kyljelleni pöydän viereen ja näen Len hämmästyneen ja kysyvän ilmeen. Kaatuessani ohimooni uppoaa snapsilasi. Viikatemies varmistelee eikä Bangkok pysähdy suremaan.
Alan kohota kohti kattoa. Näen itseni makaamassa kyljelläni, albiinon tiputtaessa verkkaisesti venyviä tippojaan "Kiss me"- pikkutuhmille. Sorry Gene!
Le katselee minua hetken. Hän näyttää surulliselta. Sitten hän nousee, sytyttää tupakan ja kävelee vessaan. Kuulen kusen sihinän ja leppoisan hyräilyn. Käärme! Mälli ei ehdi laskeutua kun leski jo lakkaa suremasta! Jonkun sortin ennätys!
Bangkok häipyy silmistäni mutta kuulen edelleen Len kusen sihinän. Se muuttuu kohinaksi. Näen edessäni portaat joita lähden nousemaan. Kohina voimistuu. Nousen ja näen edessäni hahmon kitaran kanssa. Kohina muuttuu rytmikkäämmäksi. Portaat päättyvät kirkkaaseen valoon. Saavutan hahmon jossa on jotain tuttua. Hän ojentaa minulle rumpukapulat. " Out in the fieldsilla lähtee." hän sanoo ja hymyilee. Kohina on muuttunut pauhaavaksi "We want moore! We want moore" huudoiksi. He tulevat saamaan haluamansa. Ja minut. Entisen rock- eläkeläisen, nykyisen taivaan tähden. Let's rock! JATKUU...
Karl S. Puukoski
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Rock-staran elämä suorastaan haisee näppiksellä. Kuinka kauniisti biisit on saatu uppoamaan juttuun...? yhteydessä taivaan ja maan elämä on kultainen thaimaan, tai ihan miten vaan. Aina tunnelman ei tarvitse illa kokonaisuutta vaan kokonaisuuteen kasari tuo tunnelmaa. Kiitos gregori ja Puukoski!!
VastaaPoista