Ironcross - Too Hot To Rock (1987)

Yleisesti heavy musiikki mielletään miehiseksi ja maskuliiniseksi tunnetilan ilmaisuksi rockmusiikin keinoin. Synkkä pohjoinen Suomi on 2 reikä, reikä, reikä luvulla ottanut tavakseen profiloitua ko. musiikkityylin vahvana aisankannattajana. Ollaanko täällä enemmän miehiä, vaikka siittiösolujakin tuodaan yhä kiihtyvällä tahdilla mm. Tanskan maalta? (Viittaan tällä uutiseen sukunesteen tuonnista Tanskasta)

Olen jo varttuneempi herrasmies, että voin muistaa kuinka kultaisella 80-luvulla apinoitiin ulkomaan ihmeitä musiikin kuin myös tyylin lumoissa. Mutta koskaan ei oikein onnistuttu. Joko bändit olivat musiikillisesti hyviä, mutta näyttivät peräkylän Pertsoilta tai näyttivät riikinkukoilta kuulostaen samalla, paskalta. Kaikesta huolimatta täytyy nostaa kovasti kunniaa silloisille heavy bändeille, koska ilman heitä ei olisi Himiä, Nightwishiä yms. veivaamassa kansainvälisillä areenoilla.

Suomen sukkahousuheavyn kuninkaat? IRONCROSS (Buddy McSchults bass, Jimmy Hammer drums, Tyrone Tougher vocals, Jon Steeler guitars, Case Roberts keyboards)

80- luvulla sukkahousuheavy nimike iskostui bändeihin, jotka yleensä näyttivät koreammilta mitä heidän musiikki kuulosti. Bändit näyttivät enemmänkin Thaimaalaisilta poikatytöiltä ja niiden lavaseikkailuja mieluummin katseli kuin kuunteli. Oli poseerausta, värivaloja ja harjoiteltuja askelkuvioita. Valitettavasti kyseinen tyylisuunta tuhosi itsensä monesti niin huonolla musiikilla, jotta tyylisuunnan hyvät bändit kärsivät turhaan halveksunnasta.

Näin jälkikäteen ajatellen Turusta ponnistanut Ironcross joutui kärsimään halveksuntaa, joka ei ehkä osunutkaan oikeaan kohteeseen. Bändihän oli jo vanha, mutta suosion kartellessa vaihtoivat ulkomuodon nahkatakeista ja nurkkakuppilaheavysta kansainvälisempään, jopa hieman siinä onnistuen. Ironcross oli aikansa Recless Love sillä erotuksella, että kitaristi ja rumpali olivat mielestäni parempia soittajia.

Verratkaa nyt HOT aiheisia videoita,

(FIN) Ironcross: Too Hot To Rock (1987)

(FIN) Reckless Love: Hot (2010)

Tämäkin on aika Hot, or Not?? (FIN) Androids: Same as You (Saattaa olla seuraava arvioinnin / esittelyn kohde)

Minun mielestäni videoita verratessa Ironcross vaikuttaa vaaralliselta varokaa mua bändiltä (hyvä juttu) ja Reckless Love "mä olen sun villakoirasi ja nuolen sun autosi" videolta. Sori RL tuosta, kyllä teidän biisi kuulostaa hyvältä.

Mutta itse julkaisuun:

B 2 Better Run Hard: Kepeän pop hard rock biisi, jonka kannattelusta vastaavat iskevä synäriffi yhdessä hyvän kitaroinnin kanssa. Biisin tuotantoon saatu mukavaa ilmavuutta. Kertosäkeet mukavan pop, vaikka sitä täydellistä Bon Jovi tarttuvuutta ei aivan olla saavutettu.

A3 Bloodhunger: Ja siitä video!!! TÄSSÄ! Kunniallisella tuplabassaribeatilla käyntiin potkaistu biisi. Biisin kitaroinnista tulee mieleen hieman Judas Priest orkesteri. Biisi selkeästi bändin raskainta osastoa. Varsin komeasti soiva heavy kappale. Soolo lentää kepeän lennokkaasti. Taattua tavaraa kasaridiggarin korville.

A4 Paradise Of Stars: 80 -luvulla jokaisella bändillä tuli olla se siirappiiskelmä. Biisi jonka aikana mehiläiset aukaisevat taivaansa ja valuttavat kultaisen hunajansa kuolonpelossa elävälle kansalle. Ironcross tarjoaa sen tässä. Biisi on aika onnistunut ja varmasti moni pikkulikka aikoinaan on tirauttanut kyyneleen biisiä kuunnellessa (tai sitten ei). Tykkäsin biisin soolosta, sellaista rauhallista revittelyä.

B3 Heartbreaker: Bändin populaarinen hard rock pläjäytys ja tyylikkäästi. Itse allekirjoittanut tykkäili kyseisestä biisistä kovasti 80-luvulla. Biisissä sellainen jämäkkä ja suora ote. Kertsin yksinkertainen huudatus yhdessä maukkaan melodian kanssa toimi aikoinaan kuin poletti vessan oveen. Jälleen biisin kitarat ja rummut mainiota kuunneltavaa. Toimii näin 2011 luvullakin. Ja soolo taas hieno. (Ihmettelen kyllä levyn soolojen miksausta tummasävyisiksi).

B1 Fight for the strangers: Kotimaisessa Hittimittari ohjelmassakin soinut biisi, joka on selkeästi levyn parhaimmistoa, niin melodioiltaan, iskevyydeltään sekä soitannoltaan. Biisin vokaaliosuuksien juoksutus luontevaa ja tarttuvaa. Kitaroiden peruskomppaus tukevaa ja tyylikästä. Koskettimien pienet juoksutusriffit toimivat hyvin. Kertosäkeen hieman haikea laulumelodia iskee kulijaan (ainakin allekirjoittaneeseen) mukavasti. Tätä kuuntelee hymyssä suin..

A2 Riding on the stormwinds: Aikusmaisen tyylikäs hard rock biisi, jossa jopa hieman AOR vaikutteita. Hyvin sovitettu sekä tuotettu kappale. Antaisin pienen miinuksen kertosäkeiden keskinkertaisuudesta suhteessa muuhun kappaleeseen. Soolo irtoaa taas kivasti.

B4 Lords of the Iron: Levyn raskaimpia kappaleita, mutta samalla myös parhaimmistoa. Loistavaa kitarointia. Suosittelen kuuntelua. A1 Too hot to Rock: Jo tuolla aikaisemmin mainittu levyn nimibiisi. Ollut bändille sellainen pikkuhitti perinteisen kitarariffin ansiosta. Itse pidin biisiä pitkään levyn huonoimpana biisinä ja pidän edelleen. Ilman hienoa videota en biisiä jaksaisi kuunnella.

Lopuksi haluan korostaa, että Ironcross todellakin oli aikanaan yksi maamme aliarvostutuista bändeistä. Kun bändi toi lavalle mukanaan teatraalisuutta, mm. Bloodhunger biisi. Niin heidät leimattiin heti pelleiksi peräkylän Anssien puolesta. Minusta bändi oli vain rohkea ja halusi yrittää tosisaan eteenpäin kansainvälisille markkinoille. Tässä orkesteri jopa hieman onnistui. Käsittääkseni kyseinen levy on julkaistu Hollannissa ja bändi kävi heittämässä näytös keikkoja Yhdysvalloissa. (Korjatkaa nyt joku, jos muistini on väärässä)

Mr. Taca Tucaon