Kasarium osa 1 & Yngwie J. Malmsteen"s Rising force - Marching out (1985)

" Syntyy kolmen kruunun maahan mies jonka nimessä puro virtaa, mutta vaihtaa hän nimensä synnyttäjänsä nimeen. Kuusikielinen mukanaan näkee hän alkusoiton aikana yöllisen valon, jonka säilymistä pyytää hän helvetin opetuslapsilta. Hän on pohjoinen soturi joka sai tarjouksen jo 1383. Mutta tuska ja pelko ajavat hänet juoksuun sotilaana ilman uskoa, kunnes 1985 ymmärtää hän keskipisteenä marssittavansa opetuslapsiaan ulos, kohti kolmiosaa..."

Les prophecies de rockstaramus s. 1616, kappale 58 säe 27


NILKKI

Kalpea hahmo liukuportaissa menossa kohti pakkomiellettään. Häneen tuskin kiinnitetään mitään huomiota, ihailusta puhumattakaan, mutta jos joku jaksaisi naulita silmänsä tuohon luojanluomaan edes puolikkaan nortin verran , voisi hän aistia sisäisen taistelun tuosta "kylmänsodan orgaanisesta pienoismallista", nuoresta joka puperteetin stereotypiaa rosoisesti kantaa. Nuoruuteen kuuluu ongelmat jotka tuntuvat aikuisesta mitättömältä, mutta jotka voivat ajaa nuoren epätoivoisiin tekoihin. Sitähän ne viisaat virkansa puolesta huutavat. Eletään vuoden 1985 nuoren elämää. Nuoren nilkin elämää. Tämä opettamaton tarina perustuu tositapahtumiin. Henkilöt jotka tarinassa esiintyvät tahtoisivat olla fiktiivisiä.

Liukuportaiden yläpäästä avautui näkymä lp- hyllyjen sivulle, jotka ankeana mutta ryhdikkäänä olivat karsinoineet tuon "pyörivän mustan kullan" kuin vankileirien asukit, joille paikka määräytyy sen mukaan mitä tahdot maailmalle julistaa. Silmäys puuvillapelloilta ammentaviin, koneista taiteensa taikoviin ja Mikael Agricolan saavutukset rockmusiikkiin siitostaneisiin eivät anna hänelle mitään. Heidän aikansa ei ole nyt, eikä suuremmalti koskaan. Tuo nilkki tietää mitä haluaa täältä. Elämältä haluaminen ei kuulu tänne.

Van Halenin "1984"- albumin kannessa enkelipoika on hermosauhuilla. Oli kai kuullut Rothin lähdöstä. Viereinen Mötley cruen uutukainen "Theatre of pain" oli tullut jo hommatuksi pullojen lajittelu rahoilla. Iloa ja surua. Turhan nauramista ja turhan suremista. Elämää. Oikealla karsinalla ollaan.
Jostain kuuluu vaimeasti Dire straitsin "Money for nothing". Siitä on kehkeytymässä mega- hitti. Sellaista on ollut vähän ilmassa.
Tupakoivan enkelin katsellessa nilkin pakkomiellettä, Yngwie j. Malmsteenia "Marching outin" kannella, tutkii tuo riivattu lompakkoaan, epätoivoaan. 20 suomen markkaa ja muutamia pennejä kuin kiusana. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Pitäisi löytyä rutkasti lisää jotta "vankkareiden" enkeli- poika jäisi "yksin" tupakkataukoa pitämään.

Malmsteenista oli sauhuttu jo jonkin aikaa. Joillakin onnekkailla oli c- kasetilla muutama biisi "Ynkän" debyytiltä ja muutama maistiainen "Marching outilta", levyltä joka aiheutti vipinää raskaan rockin ystävissä, narreista nilkkeihin. Vielä viimeinen silmäys lompakon epätoivoiseen lohduttomuuteen. Pois silmistä ja pois mielestä. Huokaus ja muutama lannistettu askel kohti elämää ilman Y. J. Malmsteenin näppinopeaa ihanuutta.

Ensin se oli vain pieni pilkahdus punaista silmäkulmassa. Sitten se kasvoi ajatukseksi, kuoriutuakseen suunnitelmaksi ennen kuin tuo kiittämätön edes itse tajusi sitä. Tavaratalon tapa merkata alennettu hinta punaiseen tarraan oli käynnistänyt aivomyrskyn joka oli sekoitus jännitystä ja toivoa. Pelkoa ja pakkomielteen antamaa hullunrohkeutta. Tuo cocktail vei poikuuden nuoren miehen hyveellisyydeltä. Muiden mukana.
Metallican "Kill em all" kiilsi muoveissaan kuin uhkaavan kaunis Lady Domina. Punainen ja musta ovat tehokkaita värejä yhdessä. Pirullisen tehokkaita. Muutaman vuoden takaista Metallican debyyttia myydään alella mustilla numeroilla punaiselle tarralapulle kirjattuna hintaan 12 markkaa. Vieressään viime vuonna ilmestynyttä "Ride the lightningia" myydään vielä täysihintaisena. Marginaaliin jäävällä bändillä koettavat vielä rahastaa!

Albumien välillä on yö ja päivä, korkeintaan metri. Kellertävä etusormen kynsi punaisen tarralapun virheettömälle, neitseelliselle reunalle. Verkkainen katse kassalle jossa myyjä- neiti liian pienessä työasussaan, liikaa oraalisia nautintoja nauttineena, liian kiharassa tukassaan ja liian keskittyneenä pärjäämään oravanpyörässä jotta hänellä olisi rahkeita estää tuon keltaisen kynnen työstämä vääryys. Tuota pientä hypnoottista nytkytystä joka repii milli milliltä tuota mitättömän kokoista, mutta ratkaisevaa informaatiota antavaa paperinpalaa irti emostaan. Nopea paikallislento sormenpäällä ja laskeutuminen peittämään liian suuria numeroita. Yngwie J. Malmsteen"s Rising Forcen "Marching out" koki yhden yksilön osalta katteen romahduksen.

Maksun aika. Myyjä- neiti näytti kauempaa katsottuna vanhemmalta. Lähempää katsottuna luovuttaneelta. Tullut tuuraamaan musiikki- osastolle lihatiskiltä koska ei epäillyt "Ynkän" hinta / laatu- suhdetta ja ryntäillä oli marinaadia tai verta. Inho ja ylimielisyys oli molemmin puolista kun raha ja tavara vaihtoivat omistajaa. Ironista miten samanlaisia he olivatkaan. Liian samanlaisia että toista olisi voinut arvostaa. Kassakoneen kilahdus ja kohti oravanpyörää. Kohti liukuportaiden helpotusta. Itseään ei jää ikävä.

Askeleet kohti liukuportaita olivat pakotetun hillittyjä. Onnistumisen ilo oli tyynnyttämässä aivomyrskyn. 12 markalla oli saatu himoittu pyörivä musta kulta, mutta missä oli omatunto? Moraalisäännöt? Missä oikean ja väärän tunnistava hienovarainen käytös? Oliko petoksella saatu hyöty niin suuri että kunniakas elämä kannatti uhrata rikoksen jumalattomuuden alttarilla? Yleviä ja pätemisessä käyttökelpoisia kysymyksiä mutta niitä on turha esittää henkilölle josta on juuri tullut Yngwie J. Malmsteen & Rising forcen "Marching outin" onnellinen omistaja!

Tuo nilkki hymyili. Vähän, mutta hymyili kuitenkin.

Tuolla nilkillä alkoi liukuportaiden yläpäästä matka ulos ja marssi kohti tasapainoilua turmelluksen tiellä. Kohti valintoja joissa pirullisen tehokkaat värit ja ryvettymistä pelkäävä valkoisuus kuiskivat vinkkejään.
Kohti kotia ja juopon rusketusta. Taustalla "Money for nothing" veteli viimeistä kiertoaan. Jäljelle jääneet rahat röökitoppaan niin biisi ja nilkki saavat yhteisen elämän.

Karl S. Puukoski, "Kasarium" 2010





Ruotsalainen "kitara sprintteri" Yngwie J. Malmsteen ( humppa nimeltään Lars Johan Yngve Lannerbäck ) on näyttänyt riman korkeutta aloitteleville kitaristeille kultaiselta 80- luvulta saakka. Virtuoosimaisten soolojen lisäksi "Ynkkä" on ollut mestari näyttämään kaapinpaikan treenikämpillä muille musikanteille. Turpaan on tullut (ainakin henkisesti ) mikäli Ynkän näyttämä tyyli ja kilometrivauhti ei ole miellyttänyt. Jos mies on yhtä nopea lyömään kuin soittamaan niin soittouran jälkeen voisi mies käydä sparraamassa yhä uraansa jatkavaa Amin Asikaista. Lisäksi mieheltä onnistuu vispata ikivihreitä heavy- klassikoita mutta loistavat albumi- kokonaisuudetkin "Lars Johanilta" luonnistuvat. Henkilökohtaisena suosikkina pidän tätä joskus vuosia sitten ale- hintaan ostamaani "Marching outia".

Alkusoiton (prelude) aikana on tarpeellista eliminoida kaikki mahdolliset ja mahdottomat häiriötekijät, jotka voivat häiritä tätä n.45min. kestävää kuuntelu kokemusta. Kehoita koiraa olemaan häiritsemättä, vie perhe pihalle kiinni tai piikille, pakasta puhelin, kytke ovikello venäläiseen perseen- suristimeen, aukaise olut, varaa vierellesi toinen, ähkäise "pappa- ähkäisy" kun istahdat nojatuoliin, tempaise huikka ja nosta volyymia, käy vielä varmuuden varalta kolmas kalja, ähkäise taas, tempaise ja nosta vielä... Nyt maailma on valmis!

• Yngwie Malmsteen – kaikki kitarat, taustalaulu, Moog-kitarapedaalit
• Marcel Jacob- basso
• Jeff Scott Soto – laulu
• Jens Johansson – kosketinsoittimet
• Anders Johansson – rummut

1."I"ll see the light tonight" Heti alkuun on selvää että Ynkkä & Rising Force vie ja kuuntelija vikisee ikivihreyden klassisesta valosta vaikutteita ottaneen yötaivaan alla. Ynkkä pyryttää riffeihin ja sooloihin energialla jota ei vuonna- 85 oltu ennen kuultu. Jeff Scott Soton antama ensivaikutelma oli leukoja erkaannuttava 25 vuotta sitten. Sitä on vieläkin. Toyota Hiace ei ole klassikko. Tämä on.

2."Don"t let it end" Olen yrittänyt laulaa tätä biisiä mukana. Onnistumisen kokemuksia vielä odotellaan. Kitaraa ei näillä "hukkuneen töpöillä" näppäillä joten siltä osin ei ole odotuksiakaan. Biisi tarttuu tajuntaan ja pulpahtaa alitajunnan sopukoista pyytämättäkin. Kaasuiskun uhallakin biisi toimii kuin pride- kulkueelta kaistan vaihto. Tämä sinfonia on kuitenkin veistoksellisen komea hetero.

3. "Disciples of hell" Akustinen alku taidokkaine askel vaihtoineen maalaa kuvaa keskiaikaisesta kevytmielisyydestä jossa pitsi pölisi ja peruukki hiosti. Säröisyyden ja melodisuuden käsikynkkä. Aavistuksen kaavamainen mutta taidokas heavy- veisu.

4."I"am a viking" Olen odottanut milloin Nokian kumisaappaat ymmärtävät tämän biisin arvon. Ylväyttä heti ensi iskuilta lähtien. Raskas tempo uhkuu voimaa ja vaaraa. Soton äiti voi olla pojastaan ylpeä, sen verran verevää tulkintaa on JSS narulle sitaissut. Klassikko jo 25 vuotta sitten. Klassikko 25 vuoden päästäkin.

5."Overture 1383" Instrumentaali, jonka hilpeä klassisvaikutteinen ja mahtipontisen intro antaa ymmärtää muuta kuin miksi tämä taideteos muodostuu. Hilpeyttä seuraa Ynkän yksinäinen, kaunis ja jopa aavistuksen kaihoisa monologi. Euforista virheettömyyttä. Intron ja muun biisin jyrkkä vastakohtaisuus toimii mutta jättää ilmaan kysymyksen. Missä kohtaa neron kroppaa luomisentuska tuntui kun hän tätä loi?

6."Anguish and fear" Kibale jolla Rising Force todistaa kuuluvansa genren aateliin. Kosketinsoittaja Jens Johanssonin ja Ynkän työstö on maagisen saumatonta. Yngwien tarjoama vauhti ja lantraamaton tilutus humalluttavat tällä raittiimmatkin kuulijansa.

7."On the run again" Rouhealla riffillä biisi juoksuun, pommittava rytmitys säkeistössä ja taivaaseen kohoava kertsi takaavat että on taas yksi 3 minuutin syy miksi kannattaa elää. JSS luukuttaa vimmalla. Rising Force soittaa voimalla ja Mr. Malmsteen takaa laadun.

8."Soldier without faith" Alku on kuin utuinen aamu Pultavan- taistelun muistomerkillä. Taistelu kuvauksessa Yngwie repii, raastaa, muljuttaa, ryhnyttää ja on hidalgo. Bändin rytmitys soolon alla möyrii kuin kädetön ja jalaton painimolskilla. Alkukantaista sulavuutta hienhajua pelkäämättä.

9."Caught in the middle" Tässä porukassa jää hieman muiden biisien varjoon, kuuluen kuitenkin selkeästi kroppaan kuin jenkkakahvat. JSS kuulostaa hieman yksinäiseltä, ulkopuoliselta?! Onko mielikuva vain omani. Johanssonin syntikka-spotti on pirtsakka kuin maito- tyttö teguila baarissa. Ei parasta mutta jonkun hyvän on varmistettava selusta.

10."Marching out" Alkuun Yngwie hölvää tienoon tilutuksella jotta tunnelmallisten sointujen on miellyttävämpää liukua kuuntelijaansa tyydyttämään. Aineksia herkimpien hetkien tunnelmapalaksi mutta instrumentaalin edetessä hienovarainen tunteiden tulkinta vaihtuu Yngwiemäiseksi spurttailuksi otelaudalla ja tästä jää pintaan pienen pieni vitutus. Hauras herkkyys lähti kuin tuhnu Kantri- Helenalta. Salakavalasti, tunnelmaa laskien niin ettei kukaan aluksi tajua tapahtunutta. Toisaalta mestari tehköön sitä minkä parhaiten osaa. Hitaammat himmailkoot ryömimiskaistalla.


Ei tarvitse eikä kerkeä haukottelemaan Yngwie J. Malmsteen"s Rising Force "Marching outin"- virtaviivaisesti rönsyilevän, mestarillisten yksilösuoritusten (Malmsteen, Soto) ja tiukan yhteensoiton ryydittämän n.45 minuuttisen aikana. Ynkkä on minulle ollut kaikki nämä vuodet kitaristien zenit, käsite, päällikkö ja "one and only". " Lisäksi albumin sisältävät biisit edustavat parhautta, eheyttä, kokonaisuuteen sopivuutta sekä arkeen ja juhlaan sopivaa rock- musiikin majesteettisuutta. Se kenellä tätä KLASSIKKOA ei ole voi lohduttautua sillä että ei sitä ole mummollanikaan.

Tämän albumin äärellä eletään musiikin perusasioiden ympärillä. Yksi hienoimmista 80- lukulaisen kitarasankaruuden ja tunnetta pursuavien biisien merkkiteoksista ansaitsee 9,5 / 10 virtuoosimaista pistettä. Ilman ylimääräisiä jorinoita.


Karl S. Puukoski