Racer X - Superheroes (2000)

Pikajuoksia Ben Johnson on ensimmäinen asia, mikä minulle tulee mieleen Racer X orkesterista. Myönnän, olen hyvin tietämätön orkesterin meriiteistä yms. Muistelen kuitenkin, että kitaristina olisi harvinaisen nopeasorminen kaveri, jonka soittoa voisin verrata edellämainittuun "maito" urheilijaan. Kieltämättä hän oli NOPEA, kunnes toisin todistetiin.

Mutta jos menisi edes hiukan asiaan, niin mitä voisi sanoa supersankareista, jotka antava henkisyytensä lentää Godzillamaisesti. Kuitenkin kuollut mies kaipailee kenkiään monstereiden kuninkaalta typeryyden maailmasta. Ja pikkuisen Ei niin iloinen Joe hormooneilla ajattelee King Kongia, joka oli viikinki ennen aurinkoa ja siinä sulle yx kuuma Bitch!!

Mutta mikä tai keitä ovat Racer X?? Ja sama in english . Jos tästä taikoisi matemaattisen yhtälön tylisin tulokseen.

Se+x, e*xS = Sex kuten kaikki loistavat kasaribändit.

Joten SUPERHEROES

1. Superheroes; Biisin perusriffi on hienio ja mukavan heavy. Säkeistö kitarakomppeineen ja lauluineen tuo mieleen Judast Priest orkesterin ja heidän turbo lover biisin. Biisin nimenä Superheroes on aika kornin jees, mutta turbo lover taas tykki. Tykkään bändin rumpalin tuplista. Biisisä heikointa oli nuo turha väli revittelyt kitaralla kun kokonaisuus oli kuitenkin junamaisen tykki. 8,5/10

2. Let the spirit fly; Biisissä sellaista street hard rock veivausta. Homma toimii kieltämättä tykisti ja ei varmasti metal tai hard rock korvaan kuulosta pahalta. Kuitenkin biisi on vähän kuin doupattu urheilija. Vertaisin että tämä biisi on kun Ben Johnson juoksee pirun kovaa, mutta niin juoksee se katurosvokin poliisia karkuun. Ero on vain siinä, että rosvo juoksee elämänsä vuoksi mutta mr. Johnson juoksi julkisuuden ja rahan tuoman kunnian tähden. 7,5/10

3. Godzilla; Hmm. Tästä biisistä minä pidin!! Tässä on sellaista mukavaa hulluutta = ei niin kaupallista meininkiä ja kuitenkin loistavat melodiat ja kitarat enemmän jyrisevät ja muodostavat äänimaisemaa. Olen aina pitänyt Gilbertiä taitavana kitaristina, mutta tässä biisissä hän tuo mielestäni kerrankin sielua peliin. 9/10 Hups. Biisi onkin cover veto Blue Öyster Cult bändiltä.

4. Dead Man´S shoes; Biisi tykittää, ja kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin temput ovat mukana, mutta ei vaan aukene minulle.. 7-/10

5. King of the Monsters; No nyt on alun riffit kohdillaan. Onkohan tämä kuningas ovaaliautojen kunkku. Vauhti on aivan hurja ja nakit lentelevät kuin vappuna, tai kotona muijan toimesta. Niin biisi on instrumentaali, josta kitaristit saattavat tykätä, mutta minä en löytänyt biisistä sellaista melodiaa joka toimisi bon jovin tapaan= melodia jonka haluaa kuulla aina vaan uudestaan. 6/10

Perkule meidän bändin kitaristi soittaa paljon melodiarikkaampia juttuja!!

6. Mad at the World; No nyt huomaan taas jammailevani biisin tahdissa. Kivat stemma laulut ja tässä on sellaista ehtaa hevanderi vääntöä!! Kuunnelkaa itse! 8,5/10 tämä pappa kyllä suosittelee.

7. Evil Joe; Varsin mukavalla ja tykillä alulla biisi heitetään käyntiin. Mr. Gilbert esittää taas sellaista kitarointia, josta allekirjoittanut pitää. Biisi on kokonaisuutenakin varsin miellyttävä kuuntelunautinto ja sellaista mukavaa taiteilija hulluttelua sisältävä. 8,75/10

8. That Hormone thing; Nyt on taas alun riffit kohdillaan. Laulaja laulaa hyvin. Kuitenkaan biisi ei ole hirvittävän populaarinen, mutta sitä bändi ei varmasti ole halunnut. Taas kyseessä on biisi jossa osaamista kuin Ferrarin tehtaalla, mutta väärät dopingaineet käytössä. Soundillisesti potkii, mutta tunnepuolelta ei. 6/10

9. Viking Kong; Nyt on alun kitarariffi suorastaan kananliha osastoa. Tämä tarkoittaa ihon karvatuppien ylöspäin kohoamista. Biisihän on taas instrumental, mutta nyt tässä on mukana sitä kaipaamaani melodiaa. Aivan tyylikäs teos, jossa kitaristi heittää asiansa loistavasti ja muu bändi konttaa perässä. Pirun tylsät taustat. 8,9/10 oi voi jos taustabändin olisi ollut vedossa!!

10. Time before the sun; Taas sama perus synti, soundia ja taitoa on, mutta biisihän on tylsä, jossa tarjoillaan toisiinsa sopimattumia osia. 7-/10

11. O.H.B (One Hot Bitch); No nyt on kitarassa hyvää rähinää ja biisin kulku kuin zztopilla. Ja sellainen laadukas ja sopivasti typerä kertsi. Tämä on jo aivan mallikas rockruntta sekä mallikas lopetus biisi. 8/10

Loppukommenttina kokonaisuudesta tahdon sanoa seuraavaa. En sano tälle levylle tahdon= viettää aikaa myötä ja vastoinkäymisissä. Kuitenkin tämä on varsin mallikas tekele, jonka luona vierailee mielellään useamminkin. Luokittelisin levyn hemmetin hyväksi siivousmusaksi joka pärjää imurin laulannalle sekä pitää työmoraalin korkealla. Kitaristinalut kuunnelkaa hemmetissä tämä levy ja muodostakaa kokonaisuudesta omat mielipiteenne. Kokonaisuus 8/10 Mr. Taca Tucaon