Stryper - In God We Trust (1988)

Ihmettelen ja kyselen itseltäni niitä moninaisia syitä, miksi ottaa itselleen harrastukseksi jo taakse jääneiden levyjen arviointi?

Tulen väistämättä aina samaan lopputulokseen.. Tämä on kivaa, hauskaa ja opettavaa.. Huomatkaa opettavaa. Mutta kysymys kuuluukin, kuinka tälläinen arvokas ja jopa kulttuurihistoriallinen prosessi oikein tapahtuu...?

1. Muistini sopukoista suorastaan syöksähtää salamanlailla mielikuva jostain vanhasta ääniteoksesta, jonka kimppuun on suorastaan rynnättävä.

2. Joku ystävistäni suosittelee minulle jotain tiettyä levyä.

3. Olen tehnyt varsinaisen Holmesin (ei siis John vaan Cherlock) teon. Etsivää kulttuurityötä

4. Muu mikä tahansa syy.

Mutta itse taivaalliseen asiaan eli Stryper ja In God We Trust. Joskus virsi on lyhyestä kaunis, joten bändin taustoja voitte tsekkailla edellä olleen linkin takaa. Kuten musiikissa aina, niin kaikki ei ole yksinkertaistettuna ns. musta-valkoista, Stryperin tapauksessa voidaan puhua enemmän musta-keltaisuudesta.

1. In God We Trust; Seurakunnassa on almuja jaettu auliisti, kun levy alkaa varsin mallikailla ja aikakaudelle sopivilla soundeilla. Varsinkin alun panoroidut stemmalaulut suorastaan kutsuvat kuuntelemaan biisiä jopa henkisesti ja syvällisesti. kokonaisuutena tuplabassarit jauhavat taivaan pasuunoiden voimalla ja laulu menee taivastakin korkeammalle. Mallikas biisi, mutta hiukan paikallaan junnaava ja vain Sweetisti laulettu melodia ei vielä räjäytä minun pankkia. 7/10

2. Always there for You; Jo alun kitaroissa on sitä itseään = kasari henkeä.. Jos joku biisi on imelä ja suorastaan pinkkimäisen kelta-musta niin tämä.. Jo näitä kertosäkeen lauluja kuunnellessa hunaja valuu kainaloista. ooolveis theer foor youuu, ulvon kuin susi -30C pakkasessa lemmenkipeänä. HEI KUUNNELKAA tämä biisi!! Edes Ressu Redford ei näin imelään ulosantiin pääse. 8,5/10

3. Keep the fire Burning; Biisin alun mukavat kitarariffit taikovat kasari-iloittelua korville. Säkeistön laulu on mielestäni hiukan töksähtävä melodioiltaan. Kertosäe iskee tälläkertaa hunajaa korviin ja soolo lentää mainiosti. Mitä ihmettä modulaatio ja sellaista makeea o-oo jodlausta ja tyylikkäästi 8,5/10

4. I belive in You; Ei ole tosi!! Onko tämä Britney Spears?? Ooops kelta-mustaa again. Erittäin voimakas voimaballadi! Ja taas biisin loppu nostetaan taivaisiin. 8/10 Ja jouset soikoon..

5. The writings on the wall; No nyt lasketaan Luciferin vaunut liikkeelle. Tämä on jo heavya enkelikuorolla. Kitaristi on hiukan suuremmassa osassa ja tyylikkään varmasti hoitaa hommansa, ilman mitään taivaallisia ihmeellisyyksiä. 7/10

6. It´s Up 2 you; Biisissä edelleen mukavia laulustemmoja. Biisi kuitenkin muutoin hieman heikohkon oloinen. Rakentuu mielestäni liikaan laulujen stemmaosuuksille. Biisin C-osa menee liikaan soundeilla kikkailuksi ilman uskottavaa sanottavaa. 7/10

7. The World of you and I; Nyt biisi sai sellaisen Disneyland tunnuksen alun, että minullekin kasvaa Mikin korvat.. Muutoin biisissä liikaa häiritseviä elementtejä. Ei tämä huono ole, mutta hiukan poukkoileva. 6,5/10

8. Come to the everlife; Mielestäni biisin soundillinen toteutus on onnistunut vallan hyvin ja taas kertosäkeet kokonaisuuksineen ovat varsin toimivat, mutta taas ne säkeistöt tökkivät hiukan. 8/10 Biisistä tulee hiukan mieleen David Lee Roth ja Skyscraper levyn fiilikset, mutta vain hieman..

9. Lonely; Suorastaan mystinen ja jollaintapaa koukuttava biisi. Sanoisin että tämä on koko levyn rennoin ja onnistunein veto. Ehkäpä tämä biisi ei pitänyt sisällään sellaisia ylisuuria odotuksia ja pääsi varkain kohoamaan kukkaansa hyvän viinin lailla. Tämä on hyvä 9,5/10 ja sisältää pienoisia klassikon aineksia.

10. The Reign; Taas siirryttiin sille osastolle, mitä mielestäni orkesteri ei osaa tyylikkäästi. Eli nopeata ja hiukan metalliin päin kallella olevaa rypistystä. Vaikkakin soolo taustoineen on varsin vaikuttava, mutta kokonaisuus karkaa kuin ihmiset kirkosta 2000-luvun suomessa. 6,5/10

Olo on kuin olisi lyöty isolla kirjalla päähän... Biisit tällä levyllä olivat kohtalaisen hyviä, mutta jopa ehkä liikaakin ns. levyarvostelijoille tehtyjä. Sellaiset radiokuunteluun ja autoradion tunnelmapalaksi kelpaavat biisit olivat vähissä ja kokonaisuus ehkä liian irtonainen. Ensimmäisen kerran arvioinnin aikana minulla on olo, että piru kiusoittelee minulle. Levy on hyvä ja tarkastelevampaakin kuuntelua kestävä, mutta toisaalta raskas kuunneltava. Toisaalta biisien melodiat varsinkin kertosäkeissä loistavat ja lailla kesäisen päivän sekä juhannusruusujen, mutta syksyn pimeä peikko kummittelee jo nurkan takana. Kokonaisuutena hyvä levy ja omaa paljon hyvää onnistumista. 7,5/10. Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan kokonaisuuden ja olemaan kanssani vaikka erimieltä