Europe - Europe (1983)

Onkohan olemassa mitään elämän osaaluetta, missä ei olisi vertailtu omia tekemisiämme Ruotsin suorituksiin? Urheilun saralla on vatvottu jo ihan riittämiin, mutta onhan näitä muitakin aloja mitä repostella. Aionkin tempoa hatusta, kilpailuvietin johdattamana aiheita millä päästäisiin turpakäräjille noiden "hannu hanhien" kanssa.

Autoteollisuudessa tulee meille lunta tupaan, vaikka Saab peruutettiinkin saunan taakse. Volvo on ok, kai.
Talbot taisi olla vain täällä meillä koottu motoorinen ihme. Muissa kulkuvälineissä Jas- hävittäjät ovat enemminkin uhka Ruotsin kansalle, kun taas meidän Valmetilla revitään pellot ja pientareet hymy huulilla. Hyvää ja huonoa "maisemanvaihtajaa" löytyy siis Pohjanlahden kummaltakin puolelta " .

Hollywoodiin nousseita tähtiä hurreilla on ainakin suuri luonnenäyttelijä Dolph Lundgren, johon meillä on vastineeksi heittää kovassa nousussa oleva Anna Easteden, Tohmajärven haastaja Angelina Jolielle ja lisäksi Kata Kärkkäinen, joka kävi kyykistymässä elokuvassa Ford Fairlane.

Kyyti alkaa olla kylmää svenssoneille kun otetaan puheeksi kirosanat. Jos heittelee vittania, helvettenia ja satans sjuttonia, ( tyypillistä ruotsalaista on että piti lyödä yhdellä meidän helevetin kuustoista! ) niin se kuullostaa ennemminkin siltä kuin Hello Kittylla olisi huono päivä. Em. ei voi edes verrata meidän aina tehokkaisiin ärräpäihin ja rutkan ryöhnäkkeisiin!
Lisäksi voidaan todeta että ruottalaiset ei uskalla lyödä naisiaan, ne eivät osaa tehdä kaulakiikkuja eikä ne saa edes tukittua verisuoniaan niin massiivisella volyymilla kuin ME...!

Tiedän pakoilevani väistämätöntä. Pakkohan se on ottaa tämä musiikkipuolikin jollakin tapaa huomion alle.

No joo, kansankodista on kautta aikojen tullut paljon artisteja aina Abbasta Ynkkään ja Treatin kautta Shotgun Messiahiin. Kovaa settiä.
Meiltä löytyy Sibelius ja Zero Nine, joita komppaa Ironcross ja Tarot mellevästi.
Tasaista on, joten voittaja täytyy ratkaista jotenkin sivistyneesti, taiteellisia arvoja korostaen. Joku ehdottikin kilpailusarjaa, "karuin musiikkivideo, jossa yhdistyvät formulat, naaman repiminen huonosti näytellen, torppa ja piehtarointi taljan alla" , mutta länsinaapuri ei uskonut että edes meillä tehdään mitään noin noloa, heikkoa ja väsynyttä, joten ratkaisua haetaan kansallisista Rock- sm kilpailuista.

Itsevarmana voin antaa naapurin valita vuoden, jonka voittajia vertailemme. Onhan meillä kovia nimiä menneiltä vuosilta, kuten Hassisen Kone, Peer Gynt ja vuoden 1972 kultamitallisti Suikkis.
Sieltähän heitetään vuosi 1982. Eli meidän voittajamme siltä vuodelta on edelleenkin koko kansan suosiosta nauttiva, ainakin kulttitasolla, 22-PISTEPIRKKO. Eli ei huono, ei ollenkaan."Göranit" heittää nimellä EUROPE.

Ensimmäinen reaktio on shokki, jota seuraa kieltäminen, sitten viha, lamaannus ja viimmein tapahtuneen hyväksyminen.
Jos levymyyntiä verrataan niin Europen 16 miljoonaa myytyä albumia kyllä kepittää meidän Pirkkoa mekkoon niin että soi.
Mutta meidänpä Pirkko Utajärveltä lyö albumeiden julkaisussa naapurin luvuin 13-8... pitää repiä lohtua pienistä iloista ja onnistumisista...

Katsotaan nyt mitä Europen pojat saivat aikaiseksi voittamallaan studio- ajalla. Suomessa moni sm- voittaja unohdettiin jo heti seuraavana päivänä. Vai muistaako joku vielä nimet Kissa, Vanha isäntä tai Fake?

Europen debyyttia leipoivat:

• Joey Tempest – vocals, acoustic guitars, keyboards
• John Norum – guitars, background vocals
• John Levén – bass
• Tony Reno – drums
• Europe – Producer
• Erik Videgård – Co-Producer, Engineer
• Thomas Erdtman – Co-Producer
• Lennart Dannstedt – Photography
• Camilla B. – Cover Design

1." In future to come" Mahtipontisesti lähdetään. Ja mikäs on voittajilla lähtiessä. Intoa pirskahtelee mukavalla tenholla, tässä kilpailussa voitokkaasti esitetyssä kappaleessa. Norum on selkeästi herra ja hidalko tällä vedolla. Muut meinaavat vähän tukehtua intoonsa, joka kuuluu pienenä hätäilynä ja kulmikkuutena. Video kuuluu kategoriaan, "Formulat, naaman repiminen.. " Biisi kuitenkin passeli startti albumille.

2."Farewell" Samalla kaavalla lähdetään jölkyttelemään kuin avauksessa. Iskuja mahtipontisuudella sipastuna. Kertsin jaot tuovat mukavaa koukkua. Hiukan on saatu mukaan myös 70- lukulaista väkyttämistä. Tämä toimisi Def Leppardinkin ohjelmistossa mainiosti!

3."Seven doors hotel" Nyt lyötiin meille luu kurkkuun. Tämä loistava kibale oli Japanissa parhaimmillaan top-10 listalla. Meidän pirkko-22 ei ole ollut siellä. Ei varmaan edes koko saarella. Ei edes turistina. Hieno rokkipala, ei auta kun myöntää ja sipaista huikka taskulämmintä lohdutukseksi. Toisaalta Pirkko laulaa kyllä nätisti sen "Birdy"n..

4."The king will return" Tässä toisessa kilpailuvedossa tiivistyy bändin jäsenten nuoresta iästä huolimatta tietty kypsyys. Nyansseja ja tulkintaa täydeltä laidalta. Norum on maaginen, aivan loistava. Tempest on vetässyt näköjään mukin kaakaota, vai minkä liene pökäleen syönyt kun ylähuuli tuolleen on mustunut?! Yksi parhaista Europen biiseistä vielä tänäänkin. Videon lopussa tunnelmia Europen Sm- huipennuksesta.

5."Boyazont" Nuoren mestarin taidonnäyte. Instrumentaali jota ei tarvitse hävetä. Pirkko passaa tämän vertailun.

6."Children of this time" Hieman levoton tunnelma sävyttää tätä menoa. Mutta sitähän 80- luvun(kin) lapset olivatkin. Hieman köyhä ratkaisu väliosassa ennen sooloa. Kokonaisuus kuitenkin ok. Tempoa pudottamalla parempi?

7."Words of Wisdom" Kaihoisa alku siivittää jurpoon tarinaan. Tempestin heikkoudeksi täytyy sanoa melko yksitotinen tulkinta paikoitellen. Soitannollinen puoli toimii kuin tumma olut, härän ja valkosipuliperunoiden kyytipoikana.

8."Paradize bay" Tasaisen varmaa tekemistä. Ei mitään elämää suurempaa mutta sehän olisikin särkenyt kokonaisuuden. Tässä ilmentyy aika hyvin koko paketti tästä Europen debyytista. Aavistuksen verran hajutonta, kulmikasta mutta taidolla vedettyä melodista rokkia jota on helppo kuunnella mutta joka ei suuria tunteita herätä.

9."Memories" Kaikesta näkee, kuulee ja haistaa että nämä jätkät olivat kunnianhimoisia. Heillä oli nälkää ja selkeänä kiintopisteenä meikatuissa silmissään tavoite mihin pyrkiä ( kaikkea sitä mitä allekirjoittanut ei vielä tähänkään päivään mennessä ole hahmottanut.) Jämäkkä lopetusbiisi, mikä osoittaa silmää ainakin tuottaja Thomas Erdmanilta, Ruotsin äijien äijältä, alfa- urokselta punaisessa villapaidassaan.


Europen debyytti on melko valmis paketti. Siitä huokuu nuorten rockstarojen silmitön innostus tekemiseensä, joka näkyy ja kuuluu niin hyvässä kuin pahassa. John Norum esittää jo tällä levyllä hämmästyttävän kypsiä otteita.
Joey Tempestin heikkous on ollut aina hieman yksitotinen tulkinta. Ääni toimii tietyillä osaalueilla, ne osaalueet ovat vain kovin rajalliset. Tällä aloitettiin kuitenkin Europen lähtölaskenta kohti tähteyttä, joka kohtasi huipennuksensa vuonna 1986 julkaistulla "Final countdown"- hitillä.

Europen "final countdown"- krapula tuntuisi hellittäneen viimmeinkin tällä 2009 ilmestyneellä " Last look at eden"- albumilla. Nussakkaa rokkia, parin hutilyönti pitkäsoiton jälkeen.

Paskalla istuessani olen selaillut suurella mielenkiinnolla tätä edellisessä, John Norumin soolo- arvostelussa tutuksi tekemääni Les Prophecies de Rockstaramus M. Nostradamus - eeposta, joka kertoo tästä Europen esikoisesta näin:

"Kuningaskuntien lapset voittavat muut palvottaviksi hinkuvat.
 Voiman kadotessa, vanhamanner nimenään he paljastavat palkintona samalla nimellä syntyneelle salaisuutensa, 
mutta syntynyt kertoo samat piikki lihassaan kuunteleville.
 Tulevaisuudessa tulevat jäähyväiset, 
ja pois matkaavat saavat levon tähdillä arvonsa julistavien suojissa.
 Täällä, jonka täydellisestä määrästä portteja on yksi vievä helvetin tuleen,
 kukaan ei tiedä varmuutta tuon kumarrettavan paluusta.
 Ei vieras, mykkä- poika, ei aikansa äitiään huutavat.
 Heidän nälkänsä tyydytetään viisauden sanoilla ja janonsa paratiisin vedellä,
 mutta matkaansa jatkavat pakenevat muistoihinsa."

Eli tuo tarkoittanee 7- / 10 pistettä, noin tiivistettynä.

Karl S. Puukoski

ps. Yhdessä vertailussa Ruotsalaiset lyövät meidät kirkkaasti. Heillä on paremmat naapurit.