Y&T Earthshaker (1981)

"Eilinen ravisti irti nuo nälkäiset ja saastuneet nuoret naiset, jotka lihaanne puristaen anoivat pelastusta. Tänään he nuoruudellaan ja kovuudellaan pyörremyrskyn lailla vaativat vapautta mennä. Se lyö voimallaan teistä esiin uskon sinuun, maailmamme mullistaja!"

Les Prophecies de Rockstaramus M.N. (1532) s.1229 kappale 14 säe 6.


Maailmanloppu on ovella! Sitä on huudettu varmaan siitä asti kun ihmiskunta on väkimäärässä saavuttanut kolmen (3.) suomuttoman yksilön. Joku ihmeen kutka on joillakin lajimme edustajilla, ajasta, uskonnosta tai kulttuurista riippumatta päästä päättämään pallomme "viimeinen käyttöpäivä".

Yleensä näissä "tuomiopäivän poppoissa" on liiderinä jonkun sortin alfa- uros joka aikansa mesottuaan ja "seurakuntansa" kiinteälihaisimpia köyrittyään päättää että nyt se meteori tulee ja murskaa koko sakin, tai sitten kuunmiehet ovat lyöneet "buickin" parkkiin ja kärsimättömänä odottelevat juuri näitä "valittuja" joiden ei tarvitse kuin ottaa karttua hartioihin tai hypätä kaulakiikkuun niin taivaspaikka on kimppakyydin päässä.
Mutta "käsikirjoituksen" mukaan yleensä siinä vaiheessa kun maailmanlopun "deathline" tuli ja meni, tämä "hihhulikerhon tutor" tuntee yleensä painostavana oppilaittensa epäilysten heräämisen johtajaansa kohtaan, eikä jalatkaan enää aukea hänelle entiseen malliin. Kyllä tuommoinen auktoriteetin ja luontaisetujen menettäminen vituttaa nohevintakin "kansankynttilää"

Mutta hätäkakan ja geelimäisen hienerityksen paikka on viimeistään siinä vaiheessa kun jalkavaimo joka on tehnyt "herra johtajalle" 9 lasta alkaa kääntämään selkäänsä aviovuoteessa, eikä suostu edes antamaan hyvänyönsuukkoa "nahkapäällysteiselle tuomiopäivänbasuunalle", ei vaikka henkistä- ja fyysistä pakottamista olisi käytetty astmapiipun kopelointiin saakka. Lopunajan merkkejä alkaa yleensä olla myös kun yöt menee raapiessa kupeita haperoituneet kalsarit jalassa, kynsiä naputellen keittiönpöydän kuluneeseen pintaan miettien mikä meni vituiks pienellä saarnamiehellä, käkikellon ja lehdenjakajan työsuorituksen ollessa ainoita nihilististen itsesyytösten ja painostavan ahdistuksen katkaisijoita.

Jos tilanteen on seurakunnassa päästänyt menemään tuohon tulehtuneeseen pisteeseen, vihonviimeinen konsti on yleensä köijätä koko klaani jonnekin luolaan, tai sen puutteessa johonkin syrjäiseen mestaan (vaikkapa Sveitsiin) ja jakaa poppoolle syanidisupot ja rasvapurkit ja vakuuttaa että: " suppo persiessä päästään takuulla kuunmiesten haitaribussin kyytiin. Pidetäämpä vielä kiireettä että keretään kattomaan keihäsfinaali ihan suorana." Ikävä kyllä, tämäkin esimerkki on melkein tosi.

Otin aiheen esille koska 21.12. 2012 lähenee jo kovaa vauhtia. Se on päivämäärä jolloin Mayat, joku mummo joka veti höyryjä nokkaan luolassa ja taisipa Nostradamuskin päättää että tuona nimenomaisena päivänä alkaa" liha tummumaan ja paikat alkaa mennä remonttiin". Menee ns. pallo lihoiksi.
Veikkaampa että näitten "sankareitten" innoittamana alkaa taas näitä "opi soittamaan johtajamme opastuksella tuomiopäivän nahkabasuunaa"- kerhoja syntymään mitä lähemmäksi tuo 21.12.2012 tulla röhnöttää.

Jos tuolloin tosiaan alkaa näyttää siltä että "apokalyptiset playoffit" alkavat näkymään ja tuntumaan livenä myös Puukosken äitinpojan intimiteetin välittömässä läheisyydessä, nostan Mayolle hattua ja lopetan aliarvioimasta huuruisia eläkelläisiä luolissaan. Lisäksi korkkaan kaljan ja juon sen "Nosselle", joka on ollut ilmeisen kova sälli näkemään.
Mutta jos käy niin onnettomasti että meikäläinen herää 22.12.2012 aamuna ja näen että joulukiima velloo ja minut ajetaan tönittäväksi ostoshelvettiin Tanskalaista sianpersettä ja joulukuusta vahtaamaan niin lupaan että saman päivän iltana korkkaan taas oluen, julistan Mayat suomensukuisiksi elämäntapa- intiaaneiksi, varmistan että luolissa hallusinoivilla eläkelläisillä ei käy kunnan puolesta kotiapua ja kunhan promillet nousee, saa Nosse kuulla räkäistä, humalaista ja itsekeskeistä Puukosken jälkiviisastelua (siellä missä hän nyt sattuu olemaan tai sattuu olemaan olematta).

Mutta mistään ei voi syyttää tätä 1974 Kalifornian auringon alla syntynyttä ja muhinutta, maailman välinpitämättömyyden uhriksi jäänyttä hard-rockin seinäruusua.
Yhtyeen ehdoton keulaseppo on pizzahenkisen nimen omaava laulaja- kitaristi Dave Meniketti. Heppua on aikojen saatossa koettanut saada riveihinsä niin Ozzyt kuin Whitesnaketkin mutta Dave on tykännyt pitää langat tiukasti hikisissä näpeissään. Uskollinen "vasen hanska" on ollut basisti Phil Kennemore joka ainut joka on seurannut Daven jalan vieressä kaikki Y&T vuodet.

Y&T: n "Earthshaker" on ensimäinen änkyttäjät huomioon ottanut, uudelle levy- yhtiölle varsottu tuotos. Kaksi ensimmäistä, YESTERDAY& TODAY- nimellä tehtyä albumia voidaan vielä verrata konttailuksi satiinilakanoilla, mutta "Earthshaker" on ensimmäinen jolla jo noustiin asian selkään takomaan tunteita ja tuoksuja 80-luvun alun "kasaristeille". Levylle patinsa antoivat myös kitaristi Joey Alves ja rimpalisti Leonard Haze Harmageddonia odotellessa voidaan pistää kiekko kuuntelumme alle:

1."Hungry for rock" Koohaavat kitarat käynnistävät koneet. Biisi on kuin kahvin ja tupakan yhteisvaikutus nälkäisellä rokkarilla aamutuimaan. Juoksuttaa, mutta loppupelissään ilmaan jää vain todistus syntyneestä helpotuksesta ilman mitään mistä kannattaisi tehdä sen suurempaa numeroa. Aikansa mukainen perusvääntö jossa hieman tunkkainen yleisolemus.

2."Dirty girl" Herkällä näppäilyllä kasvatetaan biisi standardien mukaiseksi hard-rock fiilistelyksi. Tällä vedolla alkaa jo tuoksua Menikettin& co taianomainen, bluesnyannsinen ratkutus. Riffin ilmavuus tuulettaa likaisemmankin tytön aluskasvillisuudesta pistävimmät pelmahdukset. Parempaakin on haisteltu mutta niin on huonompaakin.

3."Shake it loose" Tuttua huttua joka rällää tutuilla elementeillä ilman todellista sisältöä.Maailman tuhoutuessa näitä biisejä jää silti vielä hävitettäväksi.Nytkyttävää yhdentekevyyttä josta Y&T:n myös tunnistaa.

4."Sgueeze" Tästä meidän kotimaiselle Peer Gyntille cover- ehdotus! Paremmilla soundeilla olisi vieläkin potkivampi tykitys. Tiukkaa rypistystä alusta loppuun ilman koreilevia lässytyksiä. Meniketti huokailee, rääkyy ja tulkitsee, mutta ei hyvin.

5."Rescue me" Alun hempeys ja herkkyys värisyttävät kuin kehut narsistista tunnevammaista. Alun kitarasoolo muistuttaa jotain!? (Metallica?) Menikettin huudot opastavat epätoivontunteen hienosti esille tuovaan säkeistöön. Kertsi toimii iskevyydellään. Kitaroiden "itku" täydentää tätä KLASSIKKO kibaletta. Tässä yksi bändin unohdetuista, suurista sävellyksistä, joka ansaitsi päästä "maailmanlopun soundtrackille". Joku iso levylafka rahastaa aiheella kuitenkin...!

6."Young and tough" Biisinä kelpo kasariverryttely, jota bändin ei tarvitse hävetä mutta jolla ei parane elvistelläkkään. Nuoren naisen on pitänyt olla aina kova. Ennen teinityttöjen piti iljetä kantaa julkisesti törkeätä "turku-tötteröä"(tyttöjen otsatukka muotia 80- luvulla) ja koettaa olla saamatta pakkeja. Tänä päivänä nuoren pitää iljetä antaa pakit julkisesti "Turkulaiselle-tötterölle" joilla on törkeydet mielessä. Lisäksi pitäisi pystyä soittamaan juoru-lehteen ennenkuin saldoraja menee puhelimesta tappiin... lopunajan meininkiä...

7."Hurricane" Topakka raisu- ralli jota kelpaa kuunella. Live- vetona varmasti keikan kohokohtia. Ei nouse hittisektorille mutta paikkansa ottaa kuin verovelkainen yksinhuoltaja lahkosaarnaajan samettisohvalla.

8."Let me go" Hieman kevyemmällä kädellä vedetty, hienosti eteenpäin omallapainollaan soljuva lepattelu.Stemmojen hassuttelulla saadaan hieman ärsyttämätöntä persoonallisuuttakin luotua tähän keskivertoa mukavampaan kuuntelu kokemukseen. 80- lukulaisen pussikaljoittelun taustasointuja, joita voi käytää onnistuneesti samaan tarkoitukseen vielä tänäänkin.

9."Knock you out" Leveetä vetelyä Y&T:n tyylitietoisella maulla kohdataan tällä tyrmäyksellä. Kaikki rockin palaset kohdallaan. Intensiivinen irti repäisy tyylin massakatraasta jonne moni jää itkemään tälläisen mahti fiiliksen perään.

10."I believe in you" Top- 10 slovari huokosmittarilla mitattuna. Käsittämättömän herkkä, voimakkaalla tunteiden näppituntumalla varustettu, puristustaan kuuntelijastaan koko kestonsa ajan lisäävä taideteos. Menikettin tunnusomaiset "itkevät kitarat" sooloissa lyö herkälle. Elämä on osa tätä kappaletta!


Jos Y&T:n "Earthshaker" olisi nainen ( jos nyt sovinistiselle puolelleni annan suunvuoron), olisi nainen hyväluontoinen, hieman tasapaksu, ujostelematta hikoileva, hyvällä poskibaarilla ja pyhimmän ylevällä veiteryydellä varustettu keskivertokokonaisuus. Kyllä noihin kahteen loisto ominaisuuteen voi jo ihastua ja alistua, kun koko muukin paketti on kestävällä pohjalla. Läkätystä ja nipotustakaan ei tästä vuoden- 81 mallista kuulunut joten 8-/10 on pisteitten valossa aika passeli. Huomenna se on 7-7,5... ylihuomenna 9-... häilyvä on ihmismieli.

Uusinta Y&T:n "Facemelteria" en ole vielä kuullut kuin maistiaisina, mutta senkin aika koittaa vielä. En haaveile "Ten"- albumin kaltaisesta priimapakkauksesta, mutta hienoa olisi jos levy pääsisi edes näköetäisyydelle tuosta klassikosta!

"Y&T ansaitsee SUUREMPAA arvonantoa, SYVEMPIÄ kumarruksia ja PALVOVAMPAA asennetta osakseen. Sen verran pitkän ja ohdakkeisen tien on bändi joutunut kulkemaan suurempien "jumalien" varjossa. Mutta ennenkaikkea bändi tarvitsee fanin jolla on lompakko. Fanin jolla on USKO että taivas aukeaa kunhan "Facemelter" on kourassa...joko muuten Serbia-Saksa matsi alko..?"

Karl S. Puukoski