Queensrÿche- Operation Mindcrime

Ilmassa on ollut koko talven kevättä. Tänä talvena ei ollut juurikaan lunta näillä korkeuksilla joten pientareiden koiranpaskat menettivät yllätys momentuminsa.
Kevät on joidenkin mielestä jännittävää aikaa. Onhan tässä vuodenajassa lupaus jostain uudesta ja tuoreesta. Jollekin se on uusi auto, jollekin uusi heila, jollekin jännitystä elämään tuo odotus kesästä. Päättyyköhän tämäkin kesä jänskästi lepositeissä, katkaisuhoidon kattoa tuijotellen ja karheakätistä yökköä kylmähiki kiveksiä surkastuneena odottaen .
Uusi alku on aina jonkun aikakauden kuolema. Kuolema on jonkun uuden alku, on joku vihmerä väittänyt.
Mutta kysynpähän vain näiden aikakausien lopun ollessa tapetilla:

Miten mitään parempaa voi tulla tilalle kun MÖTLEY CRUE on heittänyt jäähyväiskiertueensa? Vastaus: Ei mitenkään.

Onko AC/DC enää entisensä jos joku Youngin porukasta uupuu remmistä?
Vastaus: Ei todellakaan. Joidenkin bändien kemia on kalliosta taivaisiin kirjoitettu.

Pitäisikö Scorpionsin hävetä kun ilmoittivat lopettavansa mutta pyörsivät puheensa?
 V: Hei, katsokaa Teemu Selännettä! Jos on rahkeita, niin antaa mennä vaan. Scorpionsilla on varmasti vielä paljon annettavaa. (Ja otettavaa...)

Pitäisikö Hectorin heittää jäähyväiskiertue? V:Totta kai. Fanit ansaitsevat sen. Lapsina ensimmäiset Hectorin jäähyväiskeikat nähneet ovat nyt eläkeputkessa.

Pitäisikö W.A.S.P.:n kohdalta heittää pyyhe kehään? Onko Blackie Lawless antanut jo kaikkensa?
V: Toivottavasti ei. Mestari on tehnyt niin loistavia albumikokonaisuuksia 2000-luvulla, että jos terveys kestää niin olen valmis vielä yhdelle mestarin tarjoamalle "eargasmille".

Onko Unohdetut levyt tullut tiensä päähän? Jos kaiken alku ja juuri Pink Floyd tuli tiensä päähän... ja Led Zeppelin 2007... ja tosiaan Mötley Crue kertoi jäävyväiskiertueen olevan tosiasia... Kix tosin kertoi julkaisevansa uuden levyn heinäkuussa 2014... ei elämä tähän lopu mutta...


JOS joskus nostan viimeisen levyn  framille, voisi se olla Mötley Cruen 'Shout at the devil tai DEF LEPPARDin 'Pyromania'. Toisaalta CINDERELLAn 'Night songs' ansaitsisi Unohdettujen levyjen yltiö hehkuttavan huomion. Kehua voisin Iron Maidenin 'Somewhere in time' levyäkin, joka on olennainen osa fyysistä kehoani.

Kiitos kaikille lukijoille vuodesta 2015

Karl S. Puukoski

Queensrÿche - Warning (1984)

Vuosi 1984 istun metsäpirtintiellä erään kaverini luona, vinyylisoittimen alkaessa luoda (Krokuksen soundien jälkeen) jotain uutta ja ihmeellistä korvilleni. Voin muistaa, kuinka nuori pellavapäinen herra yritti etsiä biiseistä basson sointilinjoja, siinä kuitenkin heikosti onnistuen. Kyseessä oli Queensryche orkesterin tuore Warning albumi.

Nuoruus on kasvun aikaa ja sen saivat nuoren pellavapäisen herran hiuksetkin huomata. Kotitalon alakerran parturikampaaja jäi nuolemaan näppejään, kun 1-2 kk välein tapahtuvaa hiusten lyhennystä ei enää tapahtunutkaan. Hiukset saivat hulmuta tuulessa luomuna ja noudattaa painovoiman lakia, kasvaen alaspäin. Heavyrokkari oli syntynyt.

Luulen, että suurin osa tämänkin sivuston lukijoista on törmännyt Queensrychen tuotantoon, mutta mikä on kyseisen orkesterin polku menestysalbumeilleen? Uran alussa on varmasti ollut monta ns. liukasta kiveä joille astua. Polun ensimmäinen askel on vuodelta 1982 yhtyeen nimeä kantava ep. josta esimerkkinä allaoleva linkki.
Queen Of Reich

Mutta liukastellaanpa yhtyeen kiviaskelmalla #2.

1. Warning : Hitsi miten hienot bassarit biisissä on. Ei mitään läts läts tai naps naps napsutusta minuutista toiseen vaan ryhdikästä ja vaihtelevaa rytmiikkaa. Kertsin pelti-iskut rytmittävät sanottavaa hyvin ja vokalisti on suorastaan upea tulkinnoissaan. Väliosan bassot nami, namia. Soolo ei aivan ammu biisiä lentoon. 9/10

2. En Force: eli suomennettuna en osaa, (kuunnelkaa nyt kertsissä!!) Hienoa laukkakomppia ja taas rumpali tykittää bassarilla mielekästä ja tarttuvaa tuplabassaria. Tämän biisin laulumelodiasta olen aina pitänyt... 9,5/10 on pakko antaa, kun ihokarvat nousevat pystyyn.

3. Deliverance: Levyn tylsintä soittoa ja tulkintaa. Melodiarakenteissa ei aivan onnistuta ja biisi hiukan raskasta kuultavaa. 6,5/10

4. No Sanctuary: Taas päästään korvanamin äärelle. Hienoa tunnelmointia ja syvällistä tulkintaa. Jo alun kitarat nostattavat ihokarvoja pystyyn painovoimaa uhmaten. Säkeistön mielenkiintoinen rakenne, ensin laulua kitarasäestyksen päälle, sitten rummun tom-komppien johdattelemana nostavaan kertosäkeeseen. Rauhaisaa kitaratuentaa yhdessä basson ja rumpujen, johtaa yhteistyöskentelyyn joka tukee kertosäettä yhdenmukaisesti. 8,5/10

5. NM 156: Biisin säkeistö on hämärääkin hämärämpi kertomakirjallisuutta tulkitseva taidetapahtuma (runonlausuntaa). Kertsi omaa kohtalaista melodian tynkää, kuitenkin ilman täysosumaa. Biisin tapahtumahorisontissa tapahtuu paljon, mutta ei riittävän laadukkaasti. 7/10

6. Take Hold Of The Flame: Tässäpä biisi, joka nostattaa taasen kylmiä väreitä pitkin selkärankaa. Laulaja uhmaa ikääntymistä ja painovoimaa vokaaleillaan, ylitetään Himalajan vuoristot kirkkaasti kirkaisten. Yksinkertaisesti levyn parhaimmistoa. 9/10

7. Before The Storm: Biisi alkaa bändille tyypillisellä, rumpu/isku aloituksella. Parasta biisissä on säkeistöjen laulumelodiat, jotka luovat sopivaa jännitettä kanssa sahaavan kitaran. Kertsin kepeämpi kokonaiskuva istuu biisin vallan hyvin. 8/10

8. Child of fire: Tyypillinen aloitus ja kiva melodian kuljetus. Kertsin melodiahuudahdus hiukan samankaltainen kuin En Force biisissä. Biisin C-osa kivan leijuva ja pienillä asioilla rakenneltua kivaa tunnelmointia. 8/10

9. Roads To Madness: Levyn mammutti, yli 9 minuutin biisi. Omaa paljon tavaraa ja visioita, mutta sellainen lopullinen onnistuminen antaa vielä odottaa itseään. (Tapahtuu seuraavilla studiotuotoksilla, kuten kaikki tietävätkin). Kuitenkin mahtipontisuudessa "kertsi" toimii hyvin.

2011-12-26 Nuori pellavapää ei enää ole pellavapää, vaan kahvia kittaava maantiemoppitukka, jonka sydän huutaa 80-luvun kultaisia soundeja. Henkilökohtaisesti paluu Warning-levyn pariin oli koskettava, tunnelmallinen sekä muistorikas. Mitä levyyn tulee, niin hiukan muisti kultasi kokonaisuutta. Ei levy aivan niin hyvä ollut kuin ex-pellavapää ajatteli, mutta kuunneltavaa kylläkin. Kokonaisuutena annan nyt levystä 8-/10

Queensrÿche – Rage For Order (1986)

Kantaaottavat kasariprogepioneerit – tiedän, omintakeisia sanoja - mutta pätkähti ensimmäisenä mieleen, kun toimituksemme kävelevä rocktietosanakirja tarjosi arviointiini Queensrÿchen taipaleen kolmannen julkaisun. Seattlen suunnalta on saanut alkunsa jotain siedettävääkin mutta tämä bändipä aloittikin uransa 10 vuotta ennen grungen depressiivistä tuloa.

1. ”Walk In The Shadows” pistää heti bensaa suoraan kaasariin. Ei ihan ysisysiä mutta 92-oktaanista kuitenkin. Starttaa varsin kelvosti mutta hihna vinkuu… Josko koneen lämmetessä ja kakkosta pesään pistäessä ääni katoaisi?

2. ”I Dream In Infrared” Ei, eipä kadonnut vinkuminen. Vielä kuuluu. Biisillä on nerokas nimi. Aikalaisekseen sivistynyt soitto pelastaa muuten latteahkon kipaleen. Tai mikä tämä biisi nyt tahtoo olla, mutta alku- ja loppupäistään slovarina yrittää mennä. Kantaaottavuuskaan ei ole vielä mennyt kovin kauas, sorrutaan ”lonely eyes”-sanoituksiin. Mutta tulevaisuuden tietäen, annetaan poikien vaihtaa isompaa vaihdetta.

3. ” The Whisper” Ah, nyt on noussut öljypohjasta liukastetta riffikoneeseen - hyvä kuvio. Tuolla pääsee jo pitkälle. Harmi kun se korkeahko vinkuna vieläkin riivaa ajonautintoa. Parasta antia ovat säkeistöjen välit, joissa palataan siihen alun riffiin. Hyvin soitettu. Hieman tulee mieleen vanhat Def Leppardit samoilta aikakausilta kuin tämä levykin.

4. ”Gonna Get Close To You” Nyt ei pelasta mikään. Huoltamolle on mentävä. Kun tätä kosketinosastoa kuuntelee, katsoo ukkojen kuvia levynkannesta ja tietää että juuri tästä biisistä tehtiin se musavideo, niin ei voi kuin ihmetellä sen ajan makua. Olisi levyllä parempiakin vaihtoehtoja videota varten. Tiesittekös muuten, että popahtavan hempeästä nimestään huolimatta biisi ei kerro kaukorakkaudesta vaan kunnon stalkerista (savoksi: kehvelin kyyleejä)!

5. ”The Killing Words” rakentelee jo taidokkaammin. Kitaristit Wilton ja DeGarmo ovat aina olleet luotettavia kavereita, mutta eivät koskaan nousseet ihan sinne kirkkaimpaan kastiin vaikka arvostusta ovatkin saaneet. Biisi laahaa vähän koko ajan. Ei ota kierroksia, liekö roska kaasarissa? Ja onkohan se laturin vai tuulettimen hihna, joka sitä ääntä pitää vieläkin?

6. ” Surgical Strike” Huoltamon pojat onnistuivat saamaan kaasarin kuntoon. Nyt voi jo kertseissä kiihdytellä, eikä kone käy rykimään yhtään. Eivät varmaan pojat sanoja tehdessään arvanneet, että Persianlahden sota on tulossa muutaman vuoden päästä. Olisi tunnariksi kelvannut. Instrumentaalit väliosat silti parasta antia, koska unohdin huoltamolla mainita siitä hihnasta…

7. ”Neue Regel” eli New Order pohtii omalla tavallaan tuota epätäydellisen ihmisen yritystä täydelliseen yhteiskuntajärjestykseen. Livenä veto toimii varmasti paljon paremmin, sillä se vaatii toimiakseen hieman enemmän sitä jytkettä. Sitä, mikä pitää tuntea rinnan ja jalkojen kautta, eikä niinkään korvilla. Korvissa nimittäin tinnuttaa jo kohta. Arvatkaa mikä?

8. ”Chemical Youth (We Are Rebellion)” luottaa nuorempaan sukupolveen ja varoittaa sitä teknologian vaaroista kehottaen samalla seisomaan yhtenä. Muutama mukava kitaranyanssi mukana ja rumpalillekin siunaantunut pari mielekästä kohtaa. Kun vielä ne koskettimet olisivat jääneet kokeilematta. Vinkuna ei vaivannut nyt niin paljoa. Varmaan siksi, että sitä ei kuulunut viimeiseen puoleentoista minuuttiin!

9. ”London” biisin kohdalla voidaan ihastella ajon suuntavakautta huonoissakin tieolosuhteissa. Biisi pitää saman linjan kuin kaikki edellisetkin levyn kipaleet, mikä on jo saavutus levyn yhdeksännen veisun kohdalla. Ei nouse vesiliirtoon (harmi kyllä) vaan raahautuu melankolisuudessaan. Voisiko se vinkuna tulla sittenkin jarruista…?

10. ”Screaming In Digital” on kokeellinen tekele. Josko rytmikäs kojelaudan takominen auttaisi vinkunan katoamiseen? Auttaa se takominen moneen muuhunkin. Minullakin auton tuuletin lähti käyntiin kun kerran täräytti kunnolla. Jos ei ole ammattilainen vielä, niin pitää kokeilla kaikenlaista.

11. ”I Will Remember” saavutti sen, missä kakkosbiisi epäonnistui eli puhdasverisempi slovari. Kipale saavuttaa sen, mitä se on, ei enempää tai vähempää. Tasainen temmoltaan, soitoltaan, soundiltaan. Ympäriinsä siis. Ihan kuten Toyota Corollat – ei mitään erityistä mainittavaa.

Ei Rage For Order todellakaan niitä Queensrÿchen uran kohokohtia ole mutta sillä on yksi erittäin merkittävä saavutus: kun lehdistö ohitti sen ja fanitkaan eivät pitäneet siitä, niin bändillä ei ollut kuin yksi vaihtoehto – nimittäin tehdä seuraavasta albumista pirun hyvä. Ja sen seuraavan nimi oli Operation: Mindcrime. Mutta kun se tuli vasta kahden vuoden päästä, niin tälle edeltäjälle hellytetään pisteitä 4/10. Ai niin, se vinkuna, se olikin se laulaja! Piru vie, olisin voinut erehtyä. Toiset eivät välitä häiriöäänistä, tykkäävät jopa, kunhan auto vain kulkee. Minä kyllä kiristän hihnaa. Tilalle olisin toivonut vaikka David Coverdalea. T: Mr. Tuca Ton