Queensrÿche - Warning (1984)

Vuosi 1984 istun metsäpirtintiellä erään kaverini luona, vinyylisoittimen alkaessa luoda (Krokuksen soundien jälkeen) jotain uutta ja ihmeellistä korvilleni. Voin muistaa, kuinka nuori pellavapäinen herra yritti etsiä biiseistä basson sointilinjoja, siinä kuitenkin heikosti onnistuen. Kyseessä oli Queensryche orkesterin tuore Warning albumi.

Nuoruus on kasvun aikaa ja sen saivat nuoren pellavapäisen herran hiuksetkin huomata. Kotitalon alakerran parturikampaaja jäi nuolemaan näppejään, kun 1-2 kk välein tapahtuvaa hiusten lyhennystä ei enää tapahtunutkaan. Hiukset saivat hulmuta tuulessa luomuna ja noudattaa painovoiman lakia, kasvaen alaspäin. Heavyrokkari oli syntynyt.

Luulen, että suurin osa tämänkin sivuston lukijoista on törmännyt Queensrychen tuotantoon, mutta mikä on kyseisen orkesterin polku menestysalbumeilleen? Uran alussa on varmasti ollut monta ns. liukasta kiveä joille astua. Polun ensimmäinen askel on vuodelta 1982 yhtyeen nimeä kantava ep. josta esimerkkinä allaoleva linkki.
Queen Of Reich

Mutta liukastellaanpa yhtyeen kiviaskelmalla #2.

1. Warning : Hitsi miten hienot bassarit biisissä on. Ei mitään läts läts tai naps naps napsutusta minuutista toiseen vaan ryhdikästä ja vaihtelevaa rytmiikkaa. Kertsin pelti-iskut rytmittävät sanottavaa hyvin ja vokalisti on suorastaan upea tulkinnoissaan. Väliosan bassot nami, namia. Soolo ei aivan ammu biisiä lentoon. 9/10

2. En Force: eli suomennettuna en osaa, (kuunnelkaa nyt kertsissä!!) Hienoa laukkakomppia ja taas rumpali tykittää bassarilla mielekästä ja tarttuvaa tuplabassaria. Tämän biisin laulumelodiasta olen aina pitänyt... 9,5/10 on pakko antaa, kun ihokarvat nousevat pystyyn.

3. Deliverance: Levyn tylsintä soittoa ja tulkintaa. Melodiarakenteissa ei aivan onnistuta ja biisi hiukan raskasta kuultavaa. 6,5/10

4. No Sanctuary: Taas päästään korvanamin äärelle. Hienoa tunnelmointia ja syvällistä tulkintaa. Jo alun kitarat nostattavat ihokarvoja pystyyn painovoimaa uhmaten. Säkeistön mielenkiintoinen rakenne, ensin laulua kitarasäestyksen päälle, sitten rummun tom-komppien johdattelemana nostavaan kertosäkeeseen. Rauhaisaa kitaratuentaa yhdessä basson ja rumpujen, johtaa yhteistyöskentelyyn joka tukee kertosäettä yhdenmukaisesti. 8,5/10

5. NM 156: Biisin säkeistö on hämärääkin hämärämpi kertomakirjallisuutta tulkitseva taidetapahtuma (runonlausuntaa). Kertsi omaa kohtalaista melodian tynkää, kuitenkin ilman täysosumaa. Biisin tapahtumahorisontissa tapahtuu paljon, mutta ei riittävän laadukkaasti. 7/10

6. Take Hold Of The Flame: Tässäpä biisi, joka nostattaa taasen kylmiä väreitä pitkin selkärankaa. Laulaja uhmaa ikääntymistä ja painovoimaa vokaaleillaan, ylitetään Himalajan vuoristot kirkkaasti kirkaisten. Yksinkertaisesti levyn parhaimmistoa. 9/10

7. Before The Storm: Biisi alkaa bändille tyypillisellä, rumpu/isku aloituksella. Parasta biisissä on säkeistöjen laulumelodiat, jotka luovat sopivaa jännitettä kanssa sahaavan kitaran. Kertsin kepeämpi kokonaiskuva istuu biisin vallan hyvin. 8/10

8. Child of fire: Tyypillinen aloitus ja kiva melodian kuljetus. Kertsin melodiahuudahdus hiukan samankaltainen kuin En Force biisissä. Biisin C-osa kivan leijuva ja pienillä asioilla rakenneltua kivaa tunnelmointia. 8/10

9. Roads To Madness: Levyn mammutti, yli 9 minuutin biisi. Omaa paljon tavaraa ja visioita, mutta sellainen lopullinen onnistuminen antaa vielä odottaa itseään. (Tapahtuu seuraavilla studiotuotoksilla, kuten kaikki tietävätkin). Kuitenkin mahtipontisuudessa "kertsi" toimii hyvin.

2011-12-26 Nuori pellavapää ei enää ole pellavapää, vaan kahvia kittaava maantiemoppitukka, jonka sydän huutaa 80-luvun kultaisia soundeja. Henkilökohtaisesti paluu Warning-levyn pariin oli koskettava, tunnelmallinen sekä muistorikas. Mitä levyyn tulee, niin hiukan muisti kultasi kokonaisuutta. Ei levy aivan niin hyvä ollut kuin ex-pellavapää ajatteli, mutta kuunneltavaa kylläkin. Kokonaisuutena annan nyt levystä 8-/10