TNT - Knights of the new thunder (1984)

Noitavainoja ei enää nykyisin harrasteta niin suurella palolla kuin pimeään keski-aikaan. Tai ainakin vainot ovat muuttaneet muotoaan. Ennen aikaan riitti että tukka punerti tai silmä karsasti niin ryölänä revittiin roviolle. Tänä päivänä meeedia huolehtii "noidan" synneistä ja auringolta piilotettavan vartaan paksuudesta.

Tunnistan itsessäni jossain määrin ahdasmielisyyttä. Kammoan kaikkea uutta ja vierasta. Epäsosiaalisuudesta huolimatta (tai siitä johtuen) tiivistyn luvattoman helposti joukon tyhmyyteen. Oma arvostelukykyni ja oikeudentajuni on kaikesta huolimatta olemassa. Todistan sen aina itselleni kun en anna "poskipiiskaa" sammuneelle.

Tunnen siis itseni. Keskiajalla eläessäni olisin heilunut turpa noesta mustana hiljaa puhuvia, vasenkätisiä, vino hampaisia ja s&r-vikaisia liekkeihin pinoten. Näitten pukamien kanssa olisin kyllä itsekkin ollut silloin kusessa (subjektiivisesti olen vielä tälläkin vuosisadalla). Aika kieroutunut tapa kasvattaa rypäleitä.

Mutta ei noituus ole mihinkään kuollut. Kyllä punapäitä, silmälaseja käyttäviä ja luomi nyyteissä kulkevia vieläkin syö pöydissämme. Oikeasti noidaksi tunnustautuvat omistavat aikansa luonnonuskonnoille.
Yksi Norjalainenkin on intoutunut aiheesta. Kitara- velho Ronni Le Tekro on pitkänlinjan Wiccan- harjoittaja.

Ronni on häärännyt vuonomaalaisessa TNT-orkesterissa sen perustamisesta asti, eli vuodesta 1982. Tänään etsin noituutta TNT:n vuoden 1984 julkaisusta "Knights of the new thunder", jossa laulajana ensiesiintymisensä teki kirkas ääninen Tony Harnell, joka korvasi Dag "Tommyn isä" Ingebrigtsenin.

Levyllä meuhkasivat Le Tekron ja Harnellin lisäksi basisti Morty Black ja rumpali Morty "disel" Dahl. Noituutta on jo alkuperäisessä levyn kannessa joka korvattiin tällä synkkyydellä. Varmaankin alkuperäisessä kannessa heppu vasemmalla, aurinkolipassaan, oli liikaa. Ainakin minut se löi kauhistelemaan ja käsilaukun kahvaa puristelemaan. Tulille vaan moinen lätsä! 500 vuotta sitten olisi lähtenyt ukkokin!


1."Seven seas" Biisin kuulas yleisilme kaikessa verkkaisuudessaan kantaa. Harnell LAULAA eikä meinaa, korkealta ja kovaa. Ronni on käsittääkseni yksi aliarvostetuimmista kitaristeista, ainakin noita-porukan ulkopuolella, mitä maailmasta löytyy. Arvokas biisi joka kuuluu pohjoismaiden hard rock-valioiden joukkoon ilman epäilyksen häivää. Basistin aurinkolippa on saatanasta.

2."Ready to leave" Biisin kaksi maailmaa meinaa tökkiä. Säkeistön raivokkuus ja kertsin lässyilyn kontrasti tökkii ensialkuun mutta homman juonen oppii, kun kuuntelee useamman kerran. Ronni ryöpyttää soolossa komeasti mutta biisiin sopimattomasti. Vähemmän olisi ollut enemmän. Harnell antaa kymppikerholaisillekkin.

3."Klassik romance" Ronnin minuutin akustinen keimailu, joka on kaunis kuin aamukaste nokisella, vienosti savuavalla koivulastulla, joka on kuitenkin vain osa jotain suurempaa hiiltynyttä roviota. Wicittelybiisi leirinuotiolla kun kaikki muut ovat menneet jo nukkumaan... tai roviolle.

4"Last summers evil" Mukavasti nytkyttävä Ronnin tähdittämä keskiraskas lepattelu. Ei nouse valioksi eikä muutenkaan kuunteluta toistamiseen. Jos Ronni ei olisi pistänyt tässä parastaan niin eikun liekkeihin. Tusinatavara joka palaa mainiosti.

5."Without your love" Yksi äitelimmistä "live"-vedoista mitä olen aikoihin nähnyt! Bändi jonka pitäisi olla hard ja rock vetää pehmon näköisinä liikaa sokeria saaneet lapset ympärillään. Oliko norskeilla ja suomalaisilla jotain yhteistyötä musiikkibisneksessä 80-luvulla? Epäilyttävää. Biisi kuitenkin persoonallinen laatuslovari joka on tarkoitettu korville, ei silmille.

6."Tor with the hammer" Kaikessa lyhykäisyydessään mainio! Hienoa rypistystä kohti Torin temppeliä jossa vain ja ainoastaan on lupa hoilottaa biisin kertsiä. Omalla tavallaan noidutun hieno kibale! Kertsi, kun sen viimein kuulee, tarttuu kuin hileiset ranskanperunat humalaisen tukkaan helmikuisessa porttikongissa.

7.Break the ice" Täysipainoinen kasarihardrock-mässäily kasaripullalla, joka on hyvä pulla, muttei mitään muuta. Ei herätä suuria tunteita mutta kuulostaa silti hyvältä. Humalapäissään TNT:n konsertissa huutaisin ja mylvisin kuin heikkomielinen tämän tahtiin. Kuin noiduttuna. Kuin humalaan noiduttuna.

8"U.S.A" Linkin live-vedossa laulaa mäkihyppääjän isä Dag I. vuonna 1984. Karu biisi, karu performanssi, karu oli myös aika. Miksi kukaan ei tehnyt hard rock-biisiä DDR:stä, Uudesta- Seelannista tai Luxemburgista? Jenkki oli kai vaan niin jees...

9."Deadly metal" Tiivis ja timanttinen paketti. Kaikki hienoudet, mitä bändin perperin kätköistä löytyy, on tiivistetty tähän 2,5 minuuttiseen pakettiin. Tässä ei ole mitään ylimääräisiä manauksia vaan olennainen purskautetaan kuulijan korville niin että tuntuu. Enemmän olisi ollut vähemmän. Levyn helmiä.

10."Knights of the thunder" Levyn nimikkobiisi ei aivan nouse kulmikkuutensa takia levyn johtotähdeksi. Huono se ei ole. Eikä muutenkaan viheliäinen vaan hienosti tunnelmaa vaihtava viisu, jonka mahtipontisuuden tavoittelu tuo biisiin mukavaa koomisuutta. Tahattomasti kylläkin. Korkella mennään mutta tyylillä!

Levy tuoksuu niiiiin 80- luvulle että kasaristina irtomahlaa pirskoutuu arviooni vängälläkin. Levyltä "Seven seas" on lähellä klassikko-statusta eikä joukosta yhtään pinnan väliin kamuavaakaan löydy. Suuria tunteita levyltä ei välity. Ei hyvässä eikä pahassa. Parasta antia ovat kuulas yleissoundi, Ronni Le Tekron mestarillinen kitarointi, Harnellin "korkealta ja kovaa"-oppitunti ja hieno persoonallinen fiilis kautta linjan. Tuo hieno selittämätön fiilis on kai sitä noituutta.
Jos väität kuuntelevasi 80's-hard rockia, olet jo varmaan ostanutkin TNT:n "Knights of the new thunderin"...? 7/10

Karl S. Puukoski