Exciter - Unveiling the Wicked (1986)

Se on menossa vuoden 2010 viimeinen päivä ja ulkoa kuuluu jo kaikenmoista rätinää ja pauketta. Ohops!!...siinä meni varmaankin naapurin ikkuna tahi rouvan hermot. Oli kilinää ja vinkunaa siihen malliin. Toisin sanoen ulkosalla paukutellaan jos jonkinmoista rakettia ja rytinäpataa. Tänään palaa ruutia rutkasti.

Ja sitten yleistietoa omaamattomile pieni tietoisku, joka pohjustaa tietä ymmärtämään tämänkertaisen arvosteltavan bändin/levyn biisejäkin:

Ruuti on nopeasti palava aine, jota käytetään mm. ilotulitteissa ja erilaisten ampuma-aseiden ammusten ajoaineena. Ruutia on kahta peruslajia, jo 800-luvulla tunnettua mustaruutia ja nykyaikaista eli savutonta ruutia. Kaikki nykyaikaiset aseet käyttävät savutonta ruutia. Ruuti ei kuitenkaan kuulu varsinaisiin räjähdysaineisiin vaan nk. deflagroituviin eli palaviin aineisiin, sillä sen räjähdysnopeus on alle 2000 m/s. Varsinaisia räjähdysaineita ovat nk. detonoivat eli äkillisesti räjähtävät. 2000 m/s palamisnopeus on yleisesti hyväksytty deflagraation ja detonaation välinen raja. Suljetussa tilassa mustaruuti voi kuitenkin detonoida. Tällöin se räjähtää paljon normaalia suuremmalla paineella, ja voi särkeä aseen, jolla sitä ammutaan.

Ruudin keksinnästä on monenmoista tietoa ja ajankohtaa mutta mustaa ruutia on tunnettu jo 800-luvulla ja ruudin ainesosia on käytetty 'kreikkalaisen tulen' raaka-aineina jo 671. Historiaa on siis jo kauempaakin vaikka ihan tarkkoja keksijöitä tai aikoja lieneekin vaikea sanoa.

Tämän illan kunniaksi arvostelemme räjähdysherkän Exciter-bändin Unveiling the Wicked-levyn, joka on kaunis brutaaliudessaan. Exciter on kanadalainen speed metal-poppoo, joka on vaikuttanut marginaalisena mutta vahvana jo n. 30 vuoden ajan. Nyt on niin hinku biisien pariin, että lisätietoa täältä. Ja heps, uudenvuoden paukkujen pariin:

1. "Break Down The Walls" Tämä setti alkaa rupisten rumpupapattien paukkeella ja laukaisee sitten vinkuvat laulukissanpierut perään. 2:58 kohdilla tuntuu kuin T. Nikki Peer Gyntistä vierailisi hetken kitarassa. Tämä viisu on antiinsa nähden aivan liian pitkä (6:38). Kuin tuhat kiinaria ampuisi yhden kerrallaan sytyttäen. Siinä on jo viimeisten kohdalla näpit aika kohmelossa. Suosittelemme illan aloitukseksi ja esim. naapurin vittumaisen valittajaukon postilaatikon räjäyttämiseen. Biisin lopussa ääniraita kyseisestä tapahtumasta.

2. "Brainstorm" Nimensä mukaisesti tällä voi huolimattomasti käsiteltynä ja kuunneltuna vammauttaa vaikka aivonsa. Ei biisin nerokkuudella vaan ahdistavana köyhän miehen EVH-kopiona. Instrumentaali kitaravinkelo. Miksi et aloittaisi uutta vuotta ajamalla kitaraa soittava veljesi hulluuteen soittamalla tätä tuntikausia? Räjäyttää se ainakin hermot ;)

3. "Die In The Night" Kun on ilta aloitettu papateilla, niin sitten käydään toimeen toden teolla. Tapetaan jotain. Jos edes marsun saisi hengiltä tällä vedolla. Kyllä tässä on alkupoksua, hiukan väriä ja korkeuttakin, mutta ei ole rakettipaketin näyttävimpiä jysyjä. Peruspaukku. Suosittelemme ammuttavaksi illan isompia odotellessa.

4. "(I Hate) School Rules" Ilman laulua lähes lempeä balladi. Sanoitukset säkeistössä ovat yläkoululaisen jälki-istuntonuoren tasoa. Kertsi sen sijaan ei yllä kuin alakoululaisen vastaavan aikaansaannokseksi. Voi jösses sentään! Lohduttavana sanana sanon, että ei tätä bändiä sanojen informatiivisen tai filosofisen sisällön takia kuunnella. Jos joku moista odotti... Suosittelemme tätä soitettavaksi korvalapuista samalla kun sytyttelee pikku paukkuja oman koulun lehtikeräysastiassa.

5. "Shout It Out" Nyt on semmoista hyökkäämisen makua jo. Rakenteet eivät hivele säveltäjätietoisten mieliä vaan piruakos tuosta. Naapurin kersat aikoinaan ammuskelivat toisiaan ilmakivääreillä semmoisen 50 metrin matkan päästä. Kääntivät vain kasvot poispäin, kun oli toisen vuoro ampua. Näin uudenvuodenaattona suosittelisin tätä viisua kuunneltavaksi rakettisodan fiiliksennostajana. Ehdottoman suositeltavaa varmasti myös sosiaali- ja terveydenhoitotyöntekijöiden mielestä. Parhaimmillaan kaverin kintuille ammuttuna.

6. "Invasion-Waiting In The Dark" Muistattekos vielä ekan biisin kohdalla vastaan tulleen naapurin vittumaisen valittajaukon? Tämä soi taustalla silloin, kun sitä laatikkojäynää mennään vasta virittämään. Ensin odottavaa jännitystä ja paikalle hiipimistä, sitten varovaisen kiireistä toimintaa paukkua asettaessa. Seuraavaksi hiivitään penkan taakse asemiin ja odotellaan hissukseen langan palamista. Paukun tultua juostaan karkuun ja helkkarin kovaa. Juostessa joku porukasta kuulee korvissaan jo poliisiauton ja sen ukon kiljunnan, vaikkei sieltä oikeasti mitään kuulu. Virittelyn tunnelmaa luomaan tämä viisu, vähän nimensä mukaan.

7. "Living Evil" Oli korttelin raskain ja kovin latinki, kenties vuonna 1986. Tulee mieleen omasta nuoruudesta uusi vuosi -84, kun isäukko oli ostanut 180m korkealle nousevan raketin. Sen ampumista odotettiin serkkupojan kanssa koko pitkä ilta. Nimi ja lukemat lupasivat paljon. Kyllä se luvatun 180m menikin, tosin vaakasuoraan pitkin läheisen pellon hangen pintaa. Lievä pettymys siis. Niin on Living Evilkin. Elvistele tällä paukulla kavereille, mutta älä koskaan näytä tai soita sitä. Sano, että säästät erikoistilanteita varten.

8. "Live Fast, Die Young" Rakettikeiu kauppaa 'Koskelan Konekivääriä'. No tämä on vastaava tekele. Tulittaa tasaisen nopeasti muttei liian pitkään. Laululla ja musiikilla ei ole paljon yhteistä. Kai se laulaja vaihtaa osien mukaan mutta muuten olisi aika sama, että mitä siellä vinkuu. Koskela naputtaa tasaisesti. Onneksi kuolee nuorena ja alle 4 minuutin. Suositellaan ammuttavaksi paikoissa, joissa ei kärsi viipyä liian pitkään.

9. "Mission Destroy" Ja viimeiseksihän jätetään aina se isoin jysy. Se, jonka 'tehtävänä on tuhota'. Kyllä tässä semmoista ainesta olisikin, kun vaan saataisiin noihin rimpulasoundeihin jytyä kokolailla enempi. Sen siitä saa, jos kuvittelee Tokmannin rakettipaketilla saavansa aikaan samanlaiset paukut ja kuviot kuin mitä ammattilaiset veronmaksajien varoilla taivaalle syytävät. Suosittelemme ammuttavaksi kaltaistensa seurassa, ja katsojina lienee tuttuja 10-14 vuotiaita. Riittää tekemään vaikutuksen.

Älkää antako vähättelyn taaskaan huijata. Exciter on tehnyt kamaa, jolla posautetaan ilmaan paljon muutakin kuin naapurin muovinen postiloota. Sillä ampuisi nekin Itellan rautaiset lähetyslaatikot. Ja jokainen hevari, joka selvisi hengissä grunge-syövästä 90-luvulla, tietää Exciterin ja nostaa hattua sen järkähtämättömälle speed-linjan pidolle. Nyt vain kävi niin, että tämä Unveiling the Wicked-levy ei vuoden 1986 soundeillaan ja kokoonpanollaan yllä sille Exciterin itsensä luomalle paukkutasolle. Vuoden 2010 päätteeksi ja sen viimeisenä arvostelunani annan tälle speed metallin tyrannien äänitteelle 4/10 pistettä. Asenteesta! Vuonna 2011 aion viettää terätöntä tammikuuta (partaa ja hiuksia ei ajeta) sekä toivon keksittävän parannuskeinon syöpään. Grungekausien varalle. Uutta vuotta lukijoille! T: Mr. Tuca Ton