White Tiger - White Tiger (1986) sarja no: 311210

"Leijonaa eiku ... tiikeriä mä metsästän, tahdon saada suuren, enkä pelkää yhtään" lauleskeli Vladimir Putin. Tiikeri ei ollut todennäköisesti valkoinen vaan sellainen keltaraidallinen mallia by siperia. Hyvän karvahatun Putin siitä varmaan sai (tai tosi mageen aamutakin). Valkoisesta tiikeristä haaveili myös suomalainen suosikkiorkesteri Dingo silloin kultaisella 80-luvulla. Timo Kotipelto taasen coveroi ja vinkaisi valkoisista tiikereistä Hell-vetin paljon korkeammalta tässä. Ja korkealta laulettu särökitaroiden säestämä rockmusiikki kuului myös White Tiger poikien repertuaariin.

Olipas tuossa varsinainen aasinsilta = (kirjoitettua typeryyttä) illan arvosteluun, eli White Tigerin saman nimiseen albumiin.

1. Rock Warriors; Varsin tyylikäs aloitusbiisi levylle. Kitarat soivat suurella lämmöllä ja luovat höyryjunamaisen tunnelman. Vaikka kertsin we are warriors .. rock warriors kuulostaakin hiukan kornilta niin se toimii. Ainakin minun korvissani, itseasiassa kertsin rytmitys on loistava. Tsekatkaa nyt itse.

2. Love/Hate; Biisissä selkeästi ei ole samaa vetovoimaa kuin avausrallissa. Basson mukava laukkakomppi piristää päivääni kummasti ja muistelen elämääni nuorena miehenä noin 25 v sitten. ... nuoruus jatkukoon!! Biisi on ihan turvallisesti etenevä ja varsin kuuntelukelpoinen, mutta ei kuitenkaan mikään hittipotentiaalia omaava.

3. Bad Time Coming; Uskoisin että tämän biisin ansiosta ei kovinkaan pahoja aikoja ole luvassa. Biisi on jälleen ihan mallikaasti rakenneltu ja sanoisin että rumpalin ja basistin yhteistyö on kuin Wärtsilän telakalta, jossa valtameriristeilijöitä valmistetaan. Biisin väliosa ihan hauska.

4. Runaway; Jos Bon Jovi näytti aikoinaan kuinka juostaan uskottavasti kauas pois, niin tiikerin pennut suoriutuvat samasta toiminnasta hölkällä. Tässä tapauksessa hölkkä ei ole kovan kuntoilijan hymyillen esittämä liikuntamuoto vaan huonokuntoisen epämääräistä etenemistä kohti pakollista maalia. Ei biisi toivottoman huono ole vaan vertailukohtani aika kova. Hyvää biisissä on alun erillaiset ja kivasti panoroidut kitarat.

5 Still standing strong; Pidin biisin alun kitaroista ja niiden sahaavasta soittotyylistä. Muutoin tasainen uskottava biisi, joka kärsii kuitenkin eräänlaisesta C- luokan heavybändin biisinrakennustaidosta. Taas soolo ihan jees.

6. Live to rock; No nyt alkaa biisi oikeaoppisella rumpukompilla. Perään tykittää tyylikäs kitarariffi sekä aloitusosan loppuun yhteneväisesti soitetut peltilyönnit. Laulu todella raskasta kuunneltavaa??? Loistava biisi, mutta laulun takia piloilla. C-osan kitarat taas jees. Huom. biisissä todella surkea kertosäkeen laulu.

7. Northern Wind; Kitaroiltaan taas aivan mallikas biisi. Laulukin onnistuu kohtuu hyvin ja biisi pysyy melko yhtenäisenä ja kuunneltavana. Selkeästi levyn parhaimmistoa yhdessä aloitusbiisin kanssa. Taas kitaristi raapaisee aivan mallikelpoisen soolon.

8. Stand & Deliver; Levyn huonoin biisi. Mistähän roskiksesta tämä on vetäisty.. ei kannata kuunnella.

9. White hot Desire; Mallikkaalla kitarariffillä irroittelevaa matskua. Selkeästi levyn parhaimmistoon kuuluvaa matskua. Jännä miten bändin kitaroissa on paljon samankaltaisuutta Vinnie Vincentin soiton kanssa. No toisaalta olihan bändin johtohahmo Mark St. John (kitaristi) mukana Kiss-orkesterin kuuluisalla Animalize levyllä ja superhitti Heavens on Fire biisillä.

10. Rock Warriors; Levyn päättää joku Demo versio aloitusbiisistä. Mikähän tämän kokonaisuuden ajatuskulku nyt oikein on,, (raavin päätäni). Onko tarkoituksena saada kuulijalle mielikuva kovemmasta albumista mitä kokonaisuus oikein on??

Valkoinen tiikeri ei mielestäni osoittanut sitä koskematonta, ihailtavaa sekä hiukan pelättävää olemusta kuin isoveljensä bengalintiikeri . Kokonaisuudessaan levy oli aivan mallikasta kitarointia, hyvää laulantaa, kivaa rummuttelua & bassottelua. Kuitenkin se joku yhteen hitsaava olemus levyltä puuttui. Levy ei ole mikään Edenin puutarha, mutta ei täysin Kalaharin autiomaakaan. Kertakuunteluna varsin antoisa ja mielenkiintoinen tuttavuus kasari heavy diggareille, kuurimaisesti käytettynä varsin turruttava. 6,95/10

mr. Taca Tucaon