Skold - Skold (1996)

Viisitoista vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä. Taitaa olla noin 20% miespuolisen henkilön elinaikaodotteesta. Viisitoista vuotta on suuri aika nuorelle, koska pääseehän silloin suorittamaan sitä himoittua mopokorttia.

Viisitoista vuotta on myös pitkä aika minulle, joka on halunnut aina sanoa muutaman painavan ja harkitun sanan äänitaiteilija Tim Skoldin (Sköld) äänitaiteesta.

Edelleen viisitoista vuotta on aika, jolloin huippu jalkapalloilija tai jääkiekkoilija on saanut peliuransa päätökseen, rikottuaan ensin oman fysiikkansa. Viisitoista vuotta on aika, jolloin kunnan työntekijä on joutunut kokemaan 3-5 tuottavuusohjelmaa (lue katselemaan virkojen ja toimien lakkauttamista). Viisitoista vuotta on myös aika jolloin se pieni suloinen kakka-automaatti kehittyy automaatiksi joka ulostaa suustaan sitä mitä ennen tuli vaippaan.

Viisitoista vuotta on myös se aika, jonka Skoldin albumi on saanut nauttia minun uskollisesta suojeluksesta.

Mutta mikä tai mitä on artisti Skold ja saman niminen albumi???

Tim Sköld (*1966) on mielestäni Ruotsin lahja rock-musiikille. Hänestä löytyy mainintoja Wikipediassa muodossa "multi-instrumentalist". Olen samaa mieltä, hän on multimuusikko ja tuottaja. Mutta hassuinta tässä on se, ettei hän ole yhdenkään soittimen erityisosaaja. Ennemmin sanoisin mr. Skoldin olevan rock-musiikin kameleontti, monimuotoinen muuttuja, joka osaa tarvittaessa muuntua sceneviidakossa haluamaansa suuntaan. Nimen omaan haluamaansa säilyttäen omaperäisyyden, salaperäisyyden ja kapinallisuuden.

Skoldin ammattimainen rock-ura sai lähtölaukauksen vuonna 1988, kun hän allekirjoitti bändinsä Kingpin (myöhemmin Shotgun Messiah) kanssa tuotanto/levytys/yms. sopimuksen Cliff Cultrerin kanssa.(jonka kanssa muuten tekevät yhteistyötä Vai, Satriani, Paul Gilbert yms. Aika kovaa matskua,,)

2000- luvulla Sköld seikkaili noin. 6 vuoden verran Marilyn Mansonin bändissä säveltäen, tuottaen ja sovittaen useampia hittiveisuja kuten; Heart-Shaped Glasess , This is the New Shit, (S)aint, Doll-Dagga butsi hutsitutsi vai mikälie...sekä putting holes in happiness.

Äääh nyt potkaisen omaan nilkaani ja yritän pysyä itse aiheessa.

Skold albumi Skold (1996)

1. Chaos; Kyseinen biisi on ollut mm. Universal soldier leffassa, Twisted Metal pelissä jne. Mutta itse biisiin. Biisissä on hyökkäävä ja todella kovaa takova kokonaisfiilis. Suoraviivaisen tehokasta ja jäsentynyttä kaaosta??

2. Remember; Mielestäni levyn parhaita biisejä. Sellainen syvällinen musiikillinen kosketus sopivasti vinojen kitaroiden ja soundien maailmaan. Sopiva sillanpaalutus-rytmiikka. Korostan, ei päivän poppia, vaan omaperäistä= ei valtavirta industralia, vaan oman näköistä ja kuuloista.

3. PAMF; Biisissä on enemmän punk-asennetta, kuin yhdessäkään 90- 2000 luvun jenkkipunk bändissä. Sillä erolla, että tässä osataan sentään soittaa jonkun verran. Rohkeita ja aseenteellisiä soundi- ja soittoratkaisuja.. tämä haisee.. ja ollaan niin mötherfycker;!;!;!

4. Neverland; Kitaroissa kaunis riffimelodia. Syviä synteettisiä bassoja ja käheää asennelaulua. Piukkunätti kertsin melodia. Biisi on täynnä kaikenlaista panoroitua synteettistä kivaa. Itse asiassa kertsi on todella helposti mukana laulettava sekä hiukan pop-tyylinen. If I loose my faith... jne.. mageeta..

5. VOID; Jo biisin alku saa niskavillani pystyy. Biisi on surullisen koskettava ja raskas, jopa miellyttävästi painostava. Ehkä kertsin soundien tukkoon meneminen sekä kireän tuskaisa laulu ei anna oikein oikeutta kokonaisuudelle. Ja taas taustat on täynnä kaikkea pientä kivaa ja jännää.

6. Dust To Dust; Murisevaa bassoa ja kitaraa. Biisi on kuin mäyräkoira joka hyökkää munille. Puree ilman, että merkittävämpiä vahinkoja syntyy.

7. Anything; Junnaavan uhkaava biisi, jonka kertosäe hyökkää raatelematta.. olisi nyt saanut raadella edes vähän. Kivat synteettiset bassot.

8. Hail Mary; Biisissä lopetellaan lähes 4. maailmansotaa. Raskasta.. palavan metallin voi jopa haistaa. Ihmiskunta yrittää takaisin jaloilleen. Näin yössä ja pimeässä biisi on jopa aavemaisen kaunis. C-osan tuomion hammondit soittavat surun lopputahteja.

9. Devil Insaid; Levyn selkeitä Chaos-rock kappaleita yhdessä aloitusbiisin kanssa. Kertsi ampuu itsensä tärykalvoille paha paholainen suorastaan turskahtaa pintaan. Taas vaikuttava C-osa.

10. Shut Up; Viimeisen biisin rytmiikka muistuttaa enemmän zombien hautajaisia. Nyt on säröt 11, niin bassossa kuin kitaroissa.

Levy on kokonaisuudessaan varsin omaperäinen ja jopa hiukan vaikea kuunneltava. Soolotuotantona albumi Skold eroaa edellisestä bändi albumista erityisellä raskaudella sekä biisien punkmaisuudella. Kun edellisellä levyllä (Shotgun Messiah violent new breed) bändi tarjoili maukkaita industrial hittipaloja kuten Violent new.., monkey needs sekä Jihad sekä I am a gun niin tarjoaa albumi Skold mielestäni enemmän hikeä ja tuskaa. Tätä albumia ei tule kuunnella jos odottaa kevätpäivän uutta tuloa tai haaveilee bikinitytöistä Ibizalla. Tämä albumi on hikeä, rasvaa, nahkaa, niittejä, solkia, mustaa kajalia sekä järjestäytynyttä kaaosta!?!?!

Annan levylle 8,25/10 mr. Taca Tucaon