Kasarium osa 6

BABYJA, BABYJA, BABYJA


Le ja Giselle eivät olleet kuivanneet itseään kunnolla ja t- paidat pääsivät imeytymään iholle. Veden viileys korostui silmiinpistävästi. Tai sitten he olivat vain iloisia päästessään taas seuraani. Bikinien alaosa oli viimeinen vaatekappale ennen ruskettuneita reisiä, sääriä ja huoliteltuja varpaankynsiä. Tv:stä tuli Phil Kennemoren muistokonsertti ja päätin kunnioittaa sankarini muistoa nostamalla töllön äänenvoimakkuutta.
Kaadoin itselleni ja naisille snapsit brandya ja sytytin filtterittömän punaraita Bugon.
Olin onnistunut röyhtäyttämään ja oksennuttamaan pikku- Sakun tyytyväiseksi päätellen siitä että hän nukkui levollisesti äitinsä sylissä.
'Voin viedä Sakun vierashuoneeseen' Le tarjoutuu ja nappaa vauvan syliinsä.
'Nuku hyvin sydäntensärkijä hurmurini.' Giselle lässyttää ja moiskauttaa pusun Sakun otsalle.
Hymyilen mutta mieleni tekisi nauraa. Lapsi toivottavasti nukkuu hyvin mutta sydäntensärkeminen ja hurmauskyky on divaritasoa. Naama kuin kiinanpalatsikoiralla.
'Le on niin kultainen. Toisin kuin sinä, ruma setäni.'- Giselle piikittelee mutta selkeästi hyväntahtoisesti.
'Älä nyt. Jos tahdot niin kyllä NÄISTÄ pojallesikin riittää.' käkätän ja kourin "man- boobsejani".
'Mies voi yhtälailla imettää siinä missä nainenkin. Näin minulle kertoi kätilöni. Miehellä on sen verran maitorauhasia että 2 viikon heruttamisella maidontuotanto herää.' Giselle sanoo niin vakuuttavasti että tiedän ainakin hänen uskovan asiaan.
'Oliko kätilösi vihainen feministi vai kiihottiko häntä ajatus miehistä lypsykoneissa?' kysyn samalla kun tumppaan röökin Tussusektori- pystiini.
'Ei ei. Hän oli viimeisenpäälle ammattilainen ja omistautunut työlleen.
Jopa niin omistautunut että kuoli kuukausi sen jälkeen kun oli jäänyt eläkkeelle.' Giselle vastaa teko- korostunutta surua äänessään.
'Lapset ja äidit olivat hänelle kaikki kaikessa.' hän lisää nostaen mietteliäänä brandylasin huulilleen.
Haukottelen välinpitämättömästi ja koetan saada kiveksiäni irti hikisistä nivusistani. Onnistun ja nyytit kiittävät.
'Ainakin hän tiesi miksi herätä joka aamu.' Giselle kojauttaa eksistentialismin nuijalla, tekemättä huitomisellaan minuun juurikaan vaikutusta.
'Kyllä minäkin tiedän kenen sisästä herään joka aamu!' hörähdän ja kaivan topasta Bugoa samalla kun Le hiipii takaisin seuraamme.
'Hän on niin kaunis tuhisia nukkuessaan!' Le kihertää äidinvaistojen douppaamana.
'Voi, niin on! Varsinkin kun hän halaa pupuaan ja önisee.' Giselle komppaa äidillistä ylpeyttä pursuen.
Kuuntelen heidän naisellisia jorinoitaan. Mieleeni nousee ajat jolloin itsekkin önähtelin Hugh Hefnerin kartanolla. Siellä tuli tuhistuakin. Pupu kainalossa. Pupu alla ja välillä pupun selässäkin. Pupuja saattoi olla montakin yhtäaikaa. Uppoudun muistoihini samalla kun tv:ssä Y&T lyö kehiin Philin viimeisiä näppäilyjä...

'Onko Bangkokissa saatavilla äitiyspakkausta?' Giselle kysyy Leltä selkeästi uteliaana.
'Pakko tunnustaa etten tiedä.' Le toteaa ja nappaa siivun brändystä ja kurkottaa ottaakseen minulta tupakan.
'Toivoisin jo saavani suolilleni niin että pulla kohoaisi ja minusta tulisi äiti.' Le haaveilee puhaltaen Bugon päähän ennen kun upottaa sen täyteläisten huuliensa väliin.
Tulitikun liekki tarttuu himolla tupakkaan. Le tappaa tikusta elämän nopealla ranneliikkellä ja nojautuu tuoliinsa hieman hytisten Bangkokin illassa.
'Olisin jo valmis äidiksi, hitto vie.' Le heittää ja odottaa reagointiani.
'Harjoitellaan ensin tekniikkaa' vastaan väsyneellä vitsillä ja virnistän.
Suljen parvekkeen oven.
'Meidän kotimaassamme äidit saavat kyllä paljon tarpeellista tavaraa.' Giselle innostuu ja poimii sohvatuolinsa vierestä syliinsä sinisen äitiyspakkauksen .
'Vaippoja, sinkkivoidetta, harsoja...' Giselle luettelee nostellen pöydälle pakkauksen sisältöä.
'...tutteja, rintaliivinsuojuksia, kondomeja ja vosunpoistajan.' Giselle jatkaa eikä hänen äänensä muutu kun hän kohottaa "vosunpoistajan" suoralle kädelle, 10 senttiä Len ohimosta. Vapisematta.
Baby eagle- ei näyttänyt vaaralliselta vaan sen olemus näytti jopa taiteelliselta Len kasvojen täydellisen luuston vieressä.
Baby eaglen piippu haki vielä sentin, ehkä kaksi lähemmäksi, ennenkuin sylki tulta hävittäen tilanteesta kaiken kauneuden. Jos itse kuolemaa ei sellaisena näe.
Luoti pyörii rihlojen määräämänä, lentää täynnä itseluottamusta ja varmuutta.
Se on valmis.
Se ei sääli eikä pelkää kohdettaan vaan luottaa isäntäänsä.
Sen elämä on lyhyt ja sen merkitys täyttyy tai jää täyttymättä isäntänsä tahdosta.
Se ei lähde vaatimusten kanssa vaan niiden saattamana.
Käden vakaus ja silmän tarkkuus ovat sen eväät lyhyelle elämän tielle.
Tässä tapauksessa sen tehtävänä on ensin rikkoa Len virheetön iho. Porautua pieni reikä tehden läpi luun. Halkaista kumpikin aivolohko, ja sitten räjähtää niin että pään oikea puoli on vain sekoitus verta, luunsiruja, nahan riekaleita ja menetettyä virheettömyyttä.
Luoti eli lyhyen elämänsä hyvin luterilaisesti.
Meni, teki työnsä ja kuoli pois.

Le heilahtaa hiukan. Puolet hänen kauniista päästään lentää räjähdyksenomaisesti hänen oikealla puolella olevan akvaarion lasiin ja sen sisälle.
Kalat tykkäävät.
Kädessäni oleva brandylasi ja lähes loppuun poltettu Bugo tipahtavat käsistäni. En saa sanaa suustani vaan koetan löytää tapahtuuneesta tolkkua niin että kykenisin reagoimaan edes jotenkin.
Näen kuinka Le rojahtaa hitaasti mutta hallitsemattomasti alas tuolilta. Hänen kädessään ollut tupakka sihahtaa joutuessaan kosketuksiin veren kanssa. Tumpin varmistaa nykivä ruumis koko painollaan.
Laskeudun Len viereen polvilleni. En edelleenkään saa ääntä itsestäni. Olenko shokissa? Tyhmä kysymys.
Tuijotan Baby eaglen piippuun enkä osaa lukea Gisellen kasvoilta tulevaa. Hänen ruskeat silmänsä ovat oudolla tapaa kylmät mutta rauhoittavat.

'Keskity, Greg. Ajattele hetki pieniä sinisiä lintuja ja hengitä syvään. Älä puhu mitään.' Giselle sanoo lähes kuiskaten. Toisessa tilanteessa se olisi voinut kuulostaa kiihottavalta.
Ymmärrän vihjeen mutta kauhu ajaa linnut ajatusta korkeammalle. Mieleni vain huutaa äänettömästi verenpaineen huminan ja sydämensykkeen keskellä. Hengitän kiihkolla keskittyen Gisellen seuraavaan siirtoon.
'Tulet ymmärtämään tekoni kunhan näet tämän' Giselle koettaa luoda luottamuksen ilmapiiriä yhdessä tv:ssä juuri finaaliin päässeen Y&T:n kanssa, nostaessaan äitiyspakkauksesta videokasetin.
'En tiedä mitä minun pitäisi nähdä jotta ymmärtäisin vaimoni murhaajaa.' saan vaivoin nyhdettyä itsestäni.
'Kiität minua vielä tuon nartun ampumisesta, setä hyvä'. Giselle naurahtaa ja raiskaa tunteettomuudellaan lisää raahautuvaa mentaaliani.
'Pysy rauhallisena ja keskity. Laita nauha pyörimään.' Giselle komentaa ja ojentaa videokasetin varmistaen samalla aseella liikkeideni järkevyyden järkytyksestäni huolimatta.
Tv:n ruudulle ilmestyy mulkku. Jättimäinen mulkku. Mulkku velipuoleni Masa, elähtäneenä mutta tukka hyvin.
Giselle katsoo isäänsä, sitten minua. On laskemassa asettaan mutta päättää kuitenkin pitää minut jyvällä. Hän pysäyttää nauhan kaukosäätimestä ja mulkku jähmettyy koska Giselle tahtoo vielä pohjustaa.

'Sain pankin lakimieheltä yhteydenoton kun täytin 18. Isäni jättämä perintö oli kassaholvissa jonka sisältöön sain oikeuden täysi ikäiseksi tultuani.' Giselle aloitti rauhallisen mini-monologinsa, kaatoi lasiin lisää brandya ja jatkoi:
'Holvista löysin ruosteiset auton- ja veneenavaimet, sekä tämän videokasetin. Alkuun en tiennyt mitä ajatella. Tuumasin kai että äijän patolooginen vittumaisuus ajoi hänet juhlistamaan syntymäpäiviäni manalasta asti. Lähdin pankista avaimet ja kasetti mukanani, vaikka olinkin syöttää ne lakimiehelle. Kotiin päästyäni täräytin kasetin koneeseen ja odotin näkeväni törkyä ja eritteitä mutta...mutta...' Giselle jarruttaa lauseensa ja sytyttää kosteiden ja kiiltävien huuliensa välissä kaksi punaraita Bugoa, ojentaen toisen minulle.
'Antaa epelin itse kertoa' Giselle päättää lauseensa.
Hän lorautta minullekkin brandya lasiin ja vapauttaa kaukosäätimellä mulkun kertomaan asiansa.

Elottoman Len valuessa veristä sädekehäänsä kokolattiamatolleni, huomasin olevani "sukukokouksessa", johon itseni lisäksi osaa ottivat vaimoni murhaaja ja hänen videovälitteinen, haudantakainen isänsä. Velipuoleni, jonka kanssa meillä ei ollut muuta yhteistä kuin pirunmoinen halveksunta toisiamme kohtaan.
Jostakin syystä häntä katsoessani tiesin että tuo mulkku änkeäisi nyt voimalla elämääni.
Siemaisin brandyn ja otin savut Bugostani.
Sillä hetkellä en muuta voinut. Enkä halunnut.

Karl S. Puukoski

jatkuu...