Kasarium osa 7

EPÄSELVIÄ SÄVELIÄ

'Hello, rakkauteni irstas hedelmä!' Masa aloittaa videonauhalla ylienergisenä mutta selkeästi jännittäen kuvaustilannetta. Kasvojen harmaus ja käsien vapina kertoivat että velipuoleni oma fysiikkakin inhosi tuota kuvotusta. Välillä nauhalta erotuu pientä surinaa ja kamera liikkuu parempaa kuvakulmaa etsien. Joku toinen kuvaa tuota ihmisrauniota.
'Älä pelkää Giselle. En aio heittäytyä tunteelliseksi. Vaivaannuttava draama ei oikein suju. Ajanhukkaa. Haavojen repimistä. Tulisi vain sotkua jos alkaisimme menneitä vatvomaan. Mutta se ei muutu että olet vertani ja lihaani, joten perinnönjaosta ei tule vaikeaa!'
Masa tilittää alkuun rauhallisesti siistejä hiuksiaan sukien, ajatuksella, mutta asiallisuuden vaihtuessa nopeasti naurun ja rykimisen tandemiksi.
Masa kokoaa itsensä ja ottaa imelän otteen esitykseensä.
'Et tiedäkään mutta olen joskus ollut rakastunut mies. Siitä herkusta ei ikävä kyllä äitisi päässyt nauttimaan. Eräs toinen nainen oli elämäni rakkaus. Tuo nainen, jonka varjoakin tahdoin varjella, hengityksen höyryn omia. Tuolilla jolla hän oli istunut, sen lämmössä käsiäni lämmitellä...'Masa tunnelmoi ja meillä Gisellen kanssa oli vaikeuksia löytää hyvää asentoa kun kuuntelemme tuota vaivaannuttavaa paskan jauhamista.
Aikansa hunajaa tuotettuaan, Masan tarinaan alkoi onneksi nousta katkerampia sävyä.
'... kun Kikka palasi Amerikasta oli kaikki muuttunut. Hänellä ei ollut enää mitään tunteita minua kohtaa. En tuntenut tuota naista samaksi joka oli ennen rukoillut rakkauttani öisien kyrpäkarnevaalieni näännyttämänä. Nyt olin ilmaa. En saanut häneen enää edes fyysistä kontaktia. En edes kaverina. Olin niin lyöty mies menetettyäni hänet, etten nähnyt enää syytä elää. Hittoakos täällä kukkumaan kun sydän on vainaa ja lakanat eivät enää kaipaa pesua!
Masa kiihkosi tuskissaan. Nautin näkemästäni.

'Sitten eräänä synkkänä yönä väsäsin autotalliin kattorakenteisiin itselleni kaulakiikun. Muistan olleeni hengen riistämiseeni hiukan vastahakoinen, mutta suru pakotti solmun vääntöön. Tuo suru houkutteli minua vastustamattomasti toiselle puolelle. Tunsin sen. Kuulin sen. Se oli elävää surua joka oli viehtynyt minuun.
Muistan seisoneeni vanhalla jakkaralla jonka olin vuosia aikaisemmin koulukkaana väsännyt, tietämättömänä sen tulevata karusta roolista.
Autotallini radiossa soi "Suicide solution". Sekin vielä, ajattelin, ja potkaisin bootsien kannalla jakkaran jalkojeni alta. Sätkin vaikka koetin ottaa lunkisti. Kohta huomasin tajuntani karkaavan. Ozzy jäi ja minä lähdin. En kuitenkaan kohonnut kirkkauteen, en nähnyt mitään enkä ketään. En Jesseä, vihtahousua enkä Elvistäkään. Sitävastoin mieleni täyttyi MUSIIKISTA. Helvetin HIENOSTA MUSIIKISTA. JUMALALLISEN KAUNIISTA MUSIIKISTA. Aikani sitä kuunneltuani täytyin sellaisesta euforiasta, jota ei voi verrata edes parhaimpiin panoihini. Ja nekin ovat sentään uskomattomia kokemuksia! Muistan kerrankin kun olin bongannut katkolta himokkaat kolmos- sisarukset...'
Giselle ottaa kaukosäätimen ja painaa kuvakelauksen päälle.
'Törkyä ja eritteitä.' Giselle paljastaa puhaltaen savut kohti kattoa pakottaen minut leikkimään ajatusleikkiä.
Huomaan Gisellen laskeneen aseensa syliinsä joten uskaltaudun hakemaan jääkaapista meille oluet.
Kohta Giselle hidastaa Masan jälleen tarinoimaan. Hänkin sihauttaa tölkkinsä auki. '... mutta huomaankin seisovani jälleen tukevasti bootsit kiinni jakkarassani. Köysi on kaulassani, mutta se on höllännyt otteensa. Elän! Minä elän! Eikä puhettakaan enää että olisi kutka itseään murhata! Päinvastoin. Minulla oli suunnaton halu löytää kynä ja paperia. Löysin kynän ja paperiksi kelpuutin farkkutakkini taskusta Bugo-askin sisuspaperin.' Masa kertoo kädet viuhtoen, silmissään suuri totuuden palo.
'Käteni pakotettiin piirtämään nuottiviivasto ja nuotteja joista en ole koskaan ymmärtänyt höykäsen pöläystäkään! En koskaan ole ollut musikaalinen, niinkuin kuuluisa setä- puolesi. Hakeudu hänen luokseen. Hän auttaa. Älä luota kehenkään muuhun.' Masa viittaa yllätyksekseni minuun ja vaihdamme Gisellen kanssa katseita. Olenko yhtään viisaanpi? Jos tuo apinan irvikuva pyytää tytärtään turvautumaan minuun, se täytyy ottaa kohteliaisuutena. Hänen on täytynyt olla epätoivoinen.

Masa nappaa käsiinsä tupakkatopan sisuspaperin ja kamera hakee surinan säestämänä lähikuvaa. Näen vakaalla kädellä tehdyn nuotituksen. Se on selkeästi intro. Intro jollekkin. Pyydän Gisellea pysäyttämään filmin ja haen jännityksen vallassa halvan synani. Tapailen alkuun nuotteja hieman hakien. Sävelet alkavat kuitenkin nopeasti elämään mielessäni, sitten sormissani, kunnes viimein lyön sen kokonaisuudessaan ilmoille.
Se räjäyttää tajunnan! Koko huone täyttyy mirhan tuoksusta ja käsittämättömästä ihanuudesta. Ilon kyyneleet alkavat valumaan poskilleni ja huokoseni kohottautuvat huutamaan ylistystä. Sävelet ovat taivaallisinta mitä olen kuullut ja kokenut. Koskaan! Vaellan tiloissa.
Giselle haukottelee ja imaisee perään siivun oluestaan. Onko hän kuuro!? Onko tuo pissis vajaamielinen vai mikä mättää kun ei moinen viisu pistä luxus- kroppaan liikettä?
Lopetan soiton, kuivaan ilon kyyneleeni ja katson kysyvästi Giselleä joka rasvaa pitkästyneenä vielä pitempiä sääriään.
'No?' kysyn naputellen kynsiäni tölkkini reunaan.
'No, soita se uudelleen.' Giselle vastaa ja rasvaa.
Katson jälleen tv- ruudun nuotteja mutta en ymmärrä niitä. Koetan muistella soittamaani mutten muista mitään. Olinko kuvitellut kaiken? Olen ymmällä.
'Sen verran minäkin sain maistaa taivasta. Soittaessasi huomasin että sinäkin kuulit SEN. Nauhoitin kännykälläni soittoasi.'
Giselle näppää pöydällä olevaa puhelintaan niin ettei se rasvaannu. Kuulen kuinka itken kuin pieni tyttö karmean musiikillisen paskan keskellä.
'Mitä vittua!' Sanon ja ajattelen.
'Intron voi soittaa tai kuulla vain kerran' Giselle toteaa kuivasti, keskittyen sääriinsä ja niiden hyvinvointiin. Kiusaamatta enempää hän painaa filmin jälleen pyörimään.

Nauhan taustalla soi vaimeasti Gotthardin "Heaven". Mulkku omisti näköjään radion, ajattelen kunnioittamatta vainajaa.
Masa sytyttää tupakan ja jatkaa:
' Siinä nuotteja kuoleman porttien musiikista. Se on juuri sitä mitä jotkut ovat kertoneet kuulleensa rajakokemuksissa. Mutta meikäläinenpä nuotittaa tuota settiä! Perkele!' Masa kähisee ja sipaisee hiuksiaan.
Sitten hän jälleen vakavoituu ja astelee lähelle kameraa. Ottaa savut, puhaltaa puolittaen keuhkot tyhjäksi ja puhuu kähisevällä äänellä:

'Mainitsin nuoteista Kikalle. Yritin tehdä häneen vaikutuksen. Ja niin minä hölmö rakkauden myrkyttämänä uskoin tehneenikin. Luulin että meillä olisi taas komppi synkassa koska hän ui suhteeseemme taas tiukalla perseellä ja löysällä moraalilla.' Masa ilakoi suuresti elehtien.'Mutta pian huomasin että vietimme aikaamme yhä enemmän autotallissani. Leikimme kaulakiikun kanssa ja rustasimme nuotteja. Aina sessioidemme päätteeksi rakastelimme noiden sävelien euforiassa. Se oli kaunista. Kuin kaksi valittua parittelisi Edenin puutarhassa. Kuin kaksi toisiltaan eksynyttä rakastavaista olisi kohdannut Mogadishulaisessa vankilassa. Kuin umpeen jäätyneellä lammella joutsen nousisi toisen...' Giselle kelaa Masan kives- monologin ja huokaa. Painaa nauhan taas käyntiin ja sytyttää Bugon.
'... mutta se portto petti minut! Hän kuristi lutkustani viisua petos mielessään. Rutka!' Masa kiihtyy niin että pintaverisuonet tuovat väriä miehen kasvoille.
' Sain selville että Kikka oli vihkiytynyt New Jerseyn vuotenaan JBJ- kulttiin. John Bon Jovin - ultra faneihin, joiden elämäntehtävänä on etsiä ja löytää Bon Joville hittejä. Keinoja kaihtamatta. Fanaattisesti. Vaikka kuollen tai tappaen asian puolesta. Kulttiin kuuluu vain naisia, mutta johtajana toimii mies. Kikka oli kultin asteikossa korkealla, koska oli päässyt levittämään jalkansa palvonnan kohteelle. Kultti toimii maailmanlaajuisesti ja se on soluttautunut lähes joka maahan. Heidän tunnuksenaan on tatuointi, jossa on kirjaimet JBJ punaisen sydämen sisään kirjattuna.' Velipuoleni kertoo salaisuuttaan tiukasti kameraan katsoen, välillä työstäen tummaa oluttaan.
'Kun huomasin Kikan lypsävän, ei minulla ollut muuta ajatusta kuin kosto. Kostonhimo murhasi rakkauteni häneen. Ja niinpä sitten eräänä päivänä, kuin kohtalon järjestämänä me TÖRMÄSIMMEKIN kaupungilla...' Masa keskeyttää lauseensa, vetää pöydältä kirkkaan snapsin, irvistää, poimii tuhkakupista sikarin tökön huulilleen sytyttäen sen.
' Harmittaa vain että juuri katsastettu Lada piti uhrata kostoni alttarille!' Masa rykii, nauraa ja kähisee. Kameran takana oleva henkilö rykii myös niin että kuvakulman korjaamiseen täytyy taas suristella.
Sitten Masa vakavoituu ja jatkaa tumpaten ensin sikarinsa tyhjään snapsilasiin.

'Kikka yritti viedä kaiken.
Hän vei sydämmeni.
Elämäni.
Mutta yhtä hän ei vienyt.
Kokonaan.
Sillä hänellä on nuotit "taivaalliseen biisiin".
Loppusoittoa vaille kokonaan.
Kun vielä tämän loppusoiton yhdistää on se silloin kokonainen.
Ja silloin se on ehjä ja ikuinen. Sen haltia voi soittaa sitä sielunsa kyllyydetä.
Loputtomasti.
Sen vaikutusta KAIKKEEN maanpäälliseen voi vain arvailla.'

Masa tiivistää asian kultainen kirjekuori vapisevissa käsissään kameralle keimaillen.
'Sen nimi on KASARIUM. Sen nimen suru minulle kertoi, tyttö rakas. Biisin nimi on Kasarium. Minulla ei ole enää aikaa ja voimia hankkia nuotteja takaisin.' Giselle jemmasi ne jonnekkin. JBJ- kööri ei niitä ole kuitenkaan haltuunsa saanut mutta vainu niillä tuntuu nuottien perään olevan. Etsi ne itsellesi' Masa kuiskaa hullunkiilto silmissään.
Video päättyy surinaan joka hakee vielä lähikuvaa Masan vastenmielisistä kasvoista. Sitten paljastuu että hän on nauhoittanut Desiree Cousteaun tähdittämän "Pretty peachesin" päälle. Klassikon!
Puren hetken nyrkkiäni mutta hillitsen kuitenkin itseni. Sytytän tupakan.

En tiedä mitä ajatella. Liikaa epämääräisyyksiä epämääräiseltä eläjältä.
Velipuoleni kaikessa hauraudessaan ja avoimuudessaan olisi kai ansainnut myötätuntoa, mutta en nähnyt kuitenkaan hänen ansaitsevan sitä. En saanut myöskään tyhjentäviä vastauksia vaan kysymykset huusivat kilpaa toisilleen.
Missä Kikan varastamat nuotit nyt ovat? Missä on loppusoitto? Mitä ruosteiset avaimet vihjailevat? Kuka hääräsi kameran takana?

Kiivasta aivotyötä tehden käännyin Giselleen päin, joka ryöhnyää Len ruumiin kimpussa.
'Harrastitko koskaan oraalista haureutta Le kanssa?' Giselle kysyy.
'Lähes päivittäin' vastaan hieman hämilläni.
'Ja aina pimeässä?' Giselle pommittaa.
' Nooo, joo. Le halusi tehdä sen pimeässä. Kulttuuriin sidonnaista häveliäisyyttä väitti olevan?!
'Siinä sinulle kulttuuria joka paljastui minulle kun olimme uimassa!' Giselle lohkaisee ja osoittaa Le vainaan paljasta pyhintä johon on tatuoitu pieni punainen sydän ja kirjaimet JBJ.
'Miten SINÄ sitten pääsit tuon näkemään?' kysyn aidosti uteliaana.
Giselle mumisee jotain epämääräistä ja punastuu. Söpöä.

Katsoessani Len kuivumista mietin miten pääsen porautumaan jutun ytimeen. Tiedän että saadakseni vastauksia kysymyksiini ja Kasariumin nuotit minun on kohdattava menneisyyteni entisessä kotimaassani, jossa olen viimeksi vieraillut yli 20 vuotta sitten Dirty Clubin kanssa. Se oli nopea pistokeikka Euroopan- rundin yhteydessä, eikä aikataulu antanut mahdollisuutta käväistä kotikonnuilla. Toisaalta en halunnutkaan. En ollut jäänyt kaipaamaan sieltä mitään.
Tiedän että tulevasta vierailusta tulisi vaarallinen ja räjähdysherkkä. Se sopisi minulle. Bushien kunnia, seikkailuvietti ja rahanhimo ajoivat minua kohtaamaan tuon haasteen. En voisi syöksyä sinne kuitenkaan suinpäin.
Aloitan valmistautumiseni pistämällä Rocky 4:n soundtrackin soimaan korvalappustereoihini.

Yllätyn rauhallisesta itsevarmuudestani.
Yllätyn, miten vakuuttunut olen että on aika tarttua itseään niskasta kiinni.
Pakotan itseni luopumaan aamupalaan kuuluvista marjalikööreistä ja Maltalaisista sikareista. Askeettinen elämäntapa ei pelota.
Yllätyn, etten kykene tekemään puhtaasti kuin 4 etunojapunnerrusta ja 3 vatsalihasliikettä. Jalkakyykkyni on entisellään.
Yllätyn, miten rajusti ryyppäämiseni on vaikuttanut cooperintestiini (parhaillaan 2100m repien, nyt 1880m) ja 100m aikaani (parhaillaan 17,99 lievään myötätuuleen, nyt 19,33 tyynessä kelissä Gisellen ottamalla käsiajanotolla).
Huolestun romahtaneesta kunnostani ja luovun Puolalaisesta pontikasta ja Tiibetiläisestä nuuskasta.
Yllätyn, että käyn suihkussa ja pukeudun mustaan pukuun. Mötley Crue- t- paitaan ja bootseihin.
Yllätyn, kun Giselle huokailee komeuttani.
Yllätyn, että kullatun Smith&Wesson 500:n kainalovyö huhuilee nahkapaskan tekemän reiän perään.
Yllätyn, että mömmöinen managerini kykenee tilaamaan meille lentoliput niin nopeasti.
Yllätyn matkalla lentokentälle miten lyhyt Rocky 4:n soundtrack onkaan.

Yllätyn, kun kohtaan tutun lentoemännän.

Yllätyn, ettei hän vieläkään käytä pikkuhousuja hameensa alla.

Elämä, yllätä minut! Olen valmis!


Karl S. Puukoski

Jatkuu...