58 - Diet for a new america (2000)

Yksi enkelten kaupungin pyhimyksistä näkee, miten nopeasti nuoret naiset heihin rakastuvat. Paholaista huutaessaan ja tuskaa näytellen, jakavat he rakastuneet kolmeen. Mielihyvään heidät lääkitään noina loiston päivinä.
Seuraa rappiota rappion perään. Hukassa ovat nuo sukupolvensa siat!
Syntymävuotenaan uuttamannerta syöttää ja uutta nahkaansa kirjaa. Sekalaisten sielujen joukko, joiden tiet välillä erkanee, löytää yhteisen tien karnevaaleihin joista 7 on kuolemaksi. Aamulla heidän valtansa kyseenalaistetaan, mutta heitä suurempia ei ole ollut, ei tullut, eikä koskaan tule olemaan!

Les Prophecies de Rockstaramus, s.26 kappale 50 säe 211


Maailmalla käy myllerrys. Diktaattorit vuorollaan saavat väistyä kansan älyttyä nousta sorron yöstä.Yllättäen myös Rokkilandiassa kuohuu. Jo vuosikymmeniä vallassa sikaillut maan itsevaltainen diktaattori Beat Less, oli äänestyttänyt itsensä vaaleissa Rokkilandian johtajaksi jälleen kerran. Mutta kansa oli herännyt siihen faktaan että eihän tuollainen jollotus enää 2000- luvulla voi olla mistään kotoisin, vaan hommasta haisee pienen piirin pakkosyöttö, älytys ja vaalivilppi.

Rokkilandian kansalaiset rynnivät kaduille vaatimaan hirmu- kunkku Beat Lessin eroa. Neuvotteluyhteyttä ei diktaattorin poppoo pilluillessaankaan halunnut rakentaa, vaan pirut ajattivat tallista tankit, ropelikoneet ja hävityslennokit kansaa vartiomaan.
Kansa marssi ja julisti sanomaansa paremman musiikin puolesta ja siitäkös diktaattori Beat Less veti herneet nasaaliin. Napakalla käskyllä nuo sotakoneet saivat käskyn tulittaa kunnon musiikkia vaativia Rokkilandian kansalaisia.
Uhrien määristä kiistellään, mutta paikalla olleet kertovat miten Beat Lessin joukot olivat tulittaneet lössiä ainakin "Let it bellä" ja "All my lovingilla".

Järkyttynyt Stryper- fani (joka haluaa pysyä nimettömänä ja joka haluaa että turvallisuussyistä fonttikin muutetaan) kertoo:

"näin miten Beat Lessin sotakoneet ämyreineen kävivät mielenosoittajien kimppuun. Se oli karmeaa. Moni piteli tuskissaan korviaan ja jotkut heittivät pitkääsylkeä. Oli myös niitä jotka vanhasta tottumuksesta rupesivat tanssimaan ja laulamaan mukana. Se järkytti. Jotkut väittivät että "Yesterdaytäkin" olisi käytetty. Siitä ei ole kuitenkaan todisteita, mutta joitakin naisia, lapsia ja tunnevammaisia miehiä oli kuulemma itketetty tuolla biisillä."

YK on huolestunut Rokkilandian kehityksestä ja se jää miettimään pakotteita Beat Lessia kohtaan. Grungelandia on ainut joka vastustaa sanktioiden käyttöä.

Asiantuntiat ympäri maailmaa uskovat että valta vaihtuu koska oppositiokin on vahva. Ykkösvaihtoehto pressaksi on Ledinard Zeppelin, joka kuitenkin todennäköisesti kieltäytyy vallasta ikään vedoten. Myös vaaleissa kolmanneksi tullut kuningatar Queen on epätodennäköinen vaihtoehto, koska kuningashuoneen ainut siniverinen tölläsi väljään immuunijärjestelmään jo 20 vuotta sitten. Näiden faktojen jälkeen ei listalta löydy muita vakavasti otettavia vaihtoehtoja kuin MÖTLEY CRUE (sekalaisenseurakunnan puolue) ja heidän valovoimainen johtajansa Nikki Sixx, jota moni vanhanvallan kannattaja syyttää populismista.

Nikki Sixx on rokin aatelisia, joka on tehnyt uljaat kannuksensa elämää suuremmassa MÖTLEY CRUEssa, loistavassa Sixx:amssa ja mainiossa Bride of destructionissa. Kun vielä mainitaan cv:n London, on mr. Sixxin työura kerrattu pääpiirteittäin.
Historiasta löytyy kuitenkin ajanjakso jolloin maailma möllötti minkälainen jöllykkä mahtaa syntyä MÖTLEY CRUEn "New tattoo"- albumista, eivätkä huomanneet että herra Sixx vatkasi vasurillaan jotain aivan muuta...

Onko tämä Nikki Sixxin entisen appensa kanssa , 58 (heidän kummankin syntymävuosi!) nimen alle väsäämä "Diet for a new america"- albumi luuranko kaapissa ja rasite cv:ssa, vai onko tämä juuri SE juttu mikä pistää kansan jakautumattomana kantamaan mr. Sixxia kultatuolissa pitkin Rokkilandian saastaisia, mutta ah, niin cooleja katuja pitkin. Mukana Nikki Sixxin sivuluisussa olivat wikin mukaan:

• Laulu ja guitarat: Steve Gibb
• Basso ja käskyt: Nikki Sixx
• Tuottajana ja ex- appena oleilu, muut kilkuttimet ja rämpyttimet: Dave Darling
• Tausta tahdit: Bucet Baker

1."Don"t laugh" (You might be next) Kokonaisuutta hallitsee sumeaksi efektoitu soundi. Painostava fiilis koettaa herätä kertsiin mutta vaisuksi meno jää. Psykedeelia haetaan c- osaan mutta ujostelleen. Selkeä irtiotto biisin masentavasta arjesta olisi ollut paikallaan. Toimii jäppisellä joka vastentahtoaan puree "jääpalloa" perverssien kevätriehassa, vieressään nauravainen kaveri joka ei tiedä olevansa seuraava "potilas".

2. "El Paso" Alku voisi kertoa parvekkeella "käärmettään" rasvailevan heebon tunnelmista juuri ennen klo.16 ruuhka- showta. Näyttely alkakoon! Nikki S. juontaa elektrohenkisen soiton päälle. Kertsin efektoitu laulu on mautonta purkkaa. Hengetöntä ja väsynyttä. Sopii taustamusiikiksi wc- tiloihin missä on siniset lamput.

3."Piece of candy" Mieleeni nousee rasvaisissa hiuksissa, tulppaani perseessä, puunhalaus mielessä, silmät sameana ja kaapu punkulla ryölättynä taivaltavasta hihhulista, joka tahtoisi lipaista gontsaa muttei kerkeä kun pitää tärkeillä. Biisi tahtoo olla ärsyttävän iloluontoinen, mutta meikäläisen elimellinen synkkämielisyys torppaa moisen hihhuloinnin kanveisiin. Luonto ei anna tykätä. Luotan luontoni makuun.

4."Shopping cart jesus" Jämäkkä ralli jossa yhdistyy eilinen ja nykypäivä mielipuolisen mukavasti. Kertosäkeeseen saadaan mukavaa tarttuvuutta. Tästä aistii sitä nerokasta mr. Sixxin ajatusmaailmaa, mikä on ollut kateissa levyn aikaisemmilta vedoilta. Ostoshelvetissä olen minäkin kärryn kanssa jeesustellut. Ylistäköön tämä biisi sinne joutuneita ja sieltä pelastuneita!

5."Queer" Leppoisa fiilis ei poista sitä tosiasiaa että biisi on pitkästyttävä. Mukavaa miihailua ja vetelehtimistä pikku kikkailujen ja naiskuoron tukemana. Vähempikin olisi riittänyt. Kerta kuuntelulla pärjää pitkälle.

6."Song to slit your wrists by" Hieman harhainen meno jatkuu mielenkiintoisemmissa merkeissä. Biisissä on ideaa ja varsinkin kertsi toimii kuin kipupumppu. Levyn nussakinta ainesta tähän vähään mennessä.

7."Stormy" 58 alkaa parantamaan nelistystään. Hämyinen meininki toimii eikä brittipoppimainen säkeistökään pysty sitä pilaamaan. Päinvastoin. Biisin laiskan sutjakka selkäranka saa ahdistuneista "je je jeah!" huudoista terävyyttä ja luonnetta nikamiinsa. Hienon identiteetin venkoilu.

8."Killing joke" Ei toimi vitsinä eikä vakavasti otettavana funkina. Piristävän letkeätä menoa mutta ei juuri anna sen kummempaa elämystä. Nikki Sixxin laajan musiikillisen repeartuaarin todistaminen lienee tämän vedon suurin arvo. Kyllä tällä känni-ääliöitä laulattaa ja tanssittaa.

9."All of my heroes are dead" Alkuun biisin sukellus synkkyyden meren öljyisiin aaltoihin kiehtoo, mutta kun siellä sukellettaan koko kesto (4.59) alkaa happi loppumaan. Pientä lohtua antavaa elementtiä olisin kaivannut. Parasta puolikasta kuitenkin. Viimeisimmät "kuolleet sankarit" ovat Gary Moore, Phil Kennemore ja Gregory Bush.

10."Alone again (naturally)" Alku on kuin ennettä Sixx:am "Life is beautiful"- biisin Sixx- sedän alkujuonnosta. Painajainen etenee nuoren neidon ja juoppolallin karaoke duetolla. Biisin kliimaksi on ehdottomasti soolo- osio, koska silloin ei kukaan ole äänessä. Haistanko jopa Sinatra- henkistä flirttailua? En kai nyt sentään?! Ei huono vaan heikko ja jollakin ärsyttävällä tavalla toimiva jollotus.

11."Who we are" Vajaa pari minuuttinen loppu meuhkaus jolla ei ole kokonaisuudelle mitään annettavaa. Kuin kämmeneen kasvanut känsä. Kuin pieni luomi ojentajalihaksessa. Kuin navan poimu. Ei sitten mitään virkaa suuressa kuvassa. Tyhjänpäiväinen kuin kyynärpään rypyt... kiharat perskarvoissa... (itsensä tutkiminen on tie hulluuteen).


58:n "Diet for a new america" kaksijakoinen kokonaisuus. Huonommalla puoliskolla Nikki Sixx tuntuu päästelevän ulos turvottavia aivopierujaan, mutta paremmalla puoliskolla on myös hyviä hetkiä. Levy on antanut varmasti eniten Sixxille itselleen tuulettamalla herran mielensopukoita. Tässä oli jo pientä esimakua Sixx:am tulevista seikkailuista. Suositellaan Nikki Sixxin hardcore- fanien ja jääpallo- hardcore fanien kevätrientoihin ja illanistujaisiin. 5,8 / 10

Jokaisella poliitikolla on luurankoja kaapissaan. Olkoon tämä albumi tulevan Rokkilandian presidentin Nikki Sixxin hairahdus. Kyllä tämän synnin sietää.
Olisiko minusta sitten moisen valtion virkaan? Epäilen. Ennemmin tai myöhemmin poliittiset vastustajani saisivat tietoonsa että olen sekakäyttäjä. Retkahdan nimittäin välillä kuuntelemaan Scandinavian music groupia ja Johanna Kurkelaa.

Karl S. Puukoski

P.S. Esittäisin toiveen. Jos vanhuus saa minut kiinni, iskee ja makaan vanhainkodin terminaaliosastolla telkänpönttönä elämän peräseinää taputellen, on viimeisenä toiveenani kuulla vielä kerran keskusradiosta Rokkilandian kansallislaulu, Mötley Cruen 'Home sweet home'. Eikä tilkka miestäväkevämpääkään pilaisi tuota tunnelmaa...