Hae tästä blogista

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Wild Force - Wild Force (1987)

Hard Rockin Suomi -Ruotsi vääntöä lämmiteltiin 80-luvulla suuresti, mutta valitettavasti naapurin pojat veivät peliä aivan 100-0.Varsinkin, jos asiaa mitataan bändien kansainvälisyydellä ja menestyksellä. Ruotsalainen, Hard Rockin lippulaiva, Europe paini aivan omassa sarjassaan (kiiltokuvasarja / valioliiga), mutta pääsivätpä Treat, 220Volt ja Alien paukuttamaan henkseleitään ja vetämään itänaapuria henkisesti turpaan. Kyllähän Suomi omasi myös loistavia Hard Rock-orkestereita, kuten Zero Nine, Peer Gunt, Iron Cross ja tietenkin päivän teeman Wild Force, mutta meininki ei vain riittänyt kansainvälisille areenoille. (Anteeksi, ei naisia saa unohtaa; Annica.) Hiukan voi kysyä kuinka sinivalkoinen Vaasan suunnilta ponnistanut Wild Force oli, kun hommasi kannuksensa ruotsalaisten avustuksella. Myös herrojen nimet viittasivat enemmän läntiseen kruunuun kuin itäiseen karhuun.

Täytyypä vielä mainita, että WF rumpali oli yllättävän paljon nuoren mr. Osbournen näköinen, (mutta ei syönyt lepakoita). Katsokaa nyt!! Wild Force.


1. S.O.P.H.I.A: Kuten kasarikuvioon sopii, niin murhaava talkbox-melodia iskee korviin iskukoukun tavoin. Ja Hollywood video rulettaa. Kyllä on komiata, kun rumpalillakin kieli on pihalla!! Mutta biisiin. Biisi omaa kaikki loistavan radiopopin ominaisuudet. Hyvä rytmiikka, tasainen tuotanto, kivat fillit, iskevät kitarariffit (ehkä hiukan liian siloitellut kitarasoundit). Biisi on ilmava ja omaa kivan tilulilusoolon jne... Allekirjoittanut kuuntelee kyseistä viisua mielellään ja kasvattaen niitä finnejä jälleen kasvoihin (valitettavasti vain henkisesti). 9+/10

2. Frozen Hearts: Perinteisillä kasari-iskuilla alkava biisi. Kertsin tykyttävät kitarat ja hieman arvoituksellinen laulumelodia pitävät biisin jännitystunnelmaa yllä. Kertsin melodia toimii aika hyvin mutta se viimeinen kliimaksi puuttuu. Kokonaisuutena ihan yleispätevä hardpop-biisi. Ja perään eurovision-nostatus ja ooo ooo ooo-stemmat nami, nami... 7,5/10

3. Take Me Far Away: Kivaa laukkaavaa komppikitaraa. Perusnätti biisi, jonka leijuva herkkyys ei kuitenkaan kosketa allekirjoittanutta riittävän syvällisesti. Kokonaisuus kuitenkin mallikkaasti toteutettu ja melodioissa ideaa. Kertsin melodia ehkä hiukan liian jankkaavan tylsä. Bändi tekee parempia säkeistöjä kuin kertsejä? 8/10

4. It`s Been A Hard Time; Taas sama mielenkiintoinen ilmiö...säkeistöt ovat fiilikseltään parempia kuin kertsi!?!?! 7,5/10

5. Holiday On The Radio; Nyt onnistutaan taas kivasti. Biisin jankkaava kertsi ja reipas iloinen tempo saa vasurini väpättämään. Melodiat toimivat ja biisi on kivan duurivoittoinen. Ja taas 10 p ooo stemmat!! Tästä tykkäsin vuonna -87 ja tykkään edelleen. 9/10

6. Play It Loud; Kiva aloitus. Kitara huutaa korkealta kovaa. Bändin hiukan rajumpaa osastoa, mutta kuitenkin aika pop. Huomaan pitäväni biisistä kohtalaisesti. Kivat kertsin mullikuorot. Hymyilyttää... Kivat kitarariffit. 9-/10

7. (I've been) Runnin' Away: En muistanutkaan miten mukava biisi kyseessä on. Sellainen jätte bra Svensson-fiilis ja ilmavat kitarariffit. Laulun melodiat hiukan haikeat, joten nuorten neitokaisten syrämmiä on varmaankin koetellunna kovin... 8+/10

8. Don`t Rush Your Future; Kivasti toimiva hard rock-skibale, jossa kitaran komppaus taasen luontevaa. Toisenlaisella miksauksella biisi voisi olla yllättävän railakas veto. 8+/10 ja vasen jalka vipattaa. Biisin C- osa kivan leijuva.

9. You Give Me More: Perinteistä kasarisyntikkaa ja kitarariffiä. Hiukan laskeva väliosa notkauttaa mielestäni biisiä hiukan tylsäksi. 8-/10

10. I Want You To Stay: Kahdeksankymmentäluvulla jokainen itseään arvostava bändi teki levylleen slovarin eli hitaasti tasittavan biisin. Kun Hurriganes hurmasi nykyiset viiskymppiset tällä, niin Wild Force yritti samaa kyseisellä biisillä. Musiikkivideon ohjauksesta vastasi muuten eräs tuntemattomuus = Renny Harlin. Mitä itse biisiin tulee, niin täysosuma kyseinen kappale ei kuitenkaan ole, vaikka yön hiljaisina hetkinä punaviinin kanssa voi maistuakin. 7/10


Mielestäni Wild Forcen esikoinen oli kerrassaan varsin maukas kokonaisuus. Joukossa oli mukavasti helmeileviä rokkipaloja yhdessä raikkaiden soundien kanssa. Levy kärsii kuitenkin hieman laulajan äänen keveydestä ja kantamattomuudesta. Mielestäni Wild Force oli ja olisi edelleen varsin maukasta kuultavaa keikkalavoille, valitettavasti vain suuri yleisö ei bändiä koskaan löytänyt. 8/10 mr. Taca Tucaon.

4.11.2011 Lukijan löytö: Vaasalainen Shock Tilt : Tsekatkaa ihmeessä.

3 kommenttia:

  1. Hyvin vahvasti tulee tämä myös ruotsalaisapuihin turvautunut, toinen aikakauden Vaasa-bändi:

    http://www.metal-archives.com/bands/Shock_Tilt/47514

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Piparnakkelille tiedoituksesta,, katsellaanpas,, mr. Taca Tucaon..

    VastaaPoista
  3. Kyllä WF:lla oli eväitä mutta palanpainikkeet eivät aivan riittäneet maailman valloittamiseen. Taca Tucaton tietää mistää kirjoittaa. Tuon ajan (80-luku) henki huokuu riveistä ja niiden väleistä. Lisää näitä!

    VastaaPoista