RAINBOW - Bent out of shape (1983)

Kuulin Rainbown 'Bent out shapea' ensimmäisen kerran kotibileissä vuonna 1985. Bileet olivat itkunsekaiset ja oksennuksen täyteiset mutta musiikki toimi. Näin jälkikäteen on surkuhupaisaa muistella miten teini-ikäiset viiden kaljan viemänä pelastivat maailmaa, itkivät ihastustensa perään, oksentelivat, harrastivat syljen vaihtoa ja pyyhkivät itseään talon isännän tyynyliinaan. Rainbown tahdittaessa elämää ja hedonismia opettelevien maailmanlopun meiningillä juhlivien viikonloppuista karnevaalia.
Albumi kuulosti (ja kuulostaa edelleenkin) raikkaalta vaikka Richie Blackmorea moni ikäiseni piti kalkkiksena ja hieman tunkkaisena Deep Purplen kitarasankarina, jolla ei olisi mitään annettavaa yliampuvalle 80-luvun nuorisolle.
Vaikka vanhemmat fanit ja osa ajan musiikki arvostelijoista kritisoi Blackmorea levyn popahtavammasta linjasta, toimi se ainakin minulle myyntipuheena myös äijän uudelleen 'Bent out of shape'- kiertueen jälkeen kokoaman Deep Purplen 'Perfect strangers'-albumin hommaamiseen. Senkin levyn tahdissa on joku oksentanut. Myös syljen vaihdosta on epäilyjä.

Rainbow on yhtä kuin Richie Blackmore. Vaikka bändissä on vaikuttanut valovoimaisia tähtiä muitakin aina Ronnie James Diosta Cozy Powelliin, ei kenenkään ura Rainbowssa Richieta lukuunottamatta ole kestänyt 5 vuotta kauempaa. Väitetään, että herra Blackmore on pistänyt epäsuosioonsa joutuneen artistin tutkimaan ovenkahvoja jos kyseisen taiteilijan mielenkiinto on liiaksi kirvonnut ulkomusikillisiin asioihin. Toki Tony Carey Wikin mukaan saatiin ihan kiusaamalla pihalle.
'Bent out of shapelle' herra Blackmoren hengentuotoksia lihaksi runttasivat:

• Joe Lynn Turner –Jumalainen laulu
• Ritchie Blackmore – kitara ja henki
• David Rosenthal – kosketinsoittimet
• Roger Glover – syvän purppura basso
• Chuck Burgi – rummut

'Straight between the eyes' levyn jälkeisen kiertueen jälkeen herra Blackmorea vitutti niin että kuuppaan juili. Kaupallinen menestys oli jäänyt tavoitetasoa alemmaksi, joten levylle lähdettiin hakemaan kaupallisempaa matskua. Varsinkin "jenkeis" se suuri ykköstykki antoi vuotella itseään.
 Mitä vikaa muuten taiteen kaupallisuudessa on jos se on korvan, silmän, tai suun myötäinen?
 Miten helvetissä hittihakuisuus automaattisesti syövyttää taidearvon?
 Eihän kaikki kellaribändit, pöytälaatikko runoilijat ja nobody katuartistit voi olla jo lähtökohtaisesti myymättömyydellään suuria taitelijoita?
Jumankekka! Jos taide vaatii suurten massojen nuoleskelua ja hyväksi havaittujen kaavojen kierrätystä (omalla tyylillä) niin antaa mennä jos kerta hyvältä kuulostaa, maistuu, näyttää ja rokkikarjalle kelpaa!
Näin herra Richie Blacmorekin saattoi ajatella kun 'Bent out of shapea' loi. Vaikka herra ei itse mikään luomakunnaan suurin silmäkarkki myynnin kannalta olekkaan, voi hänelle pistää voita nokkaan mainioiden korvakarkkien loihtimisesta. Sen todistaa tämä hurjana musiikki vuotena 1983 ilmestynyt 7. Rainbown pitkäsoitto:

1.' Stranded ' Albumin käynnistää biisi joka on samassa mytyssä uhkaava, vaaran tunteella marinoitu ja vienosti intohimoinen. Blackmoren kitaroissa on ylväyttä, Turner työntää majesteettisesti tulkiten ja kokonaisuus bändiltä prima al dente! Starttina heti hieman aliarvostettu mutta ei unohdettu kiivaamman rokin KLASSIKKO.

2.  'Can't let you go'  Kibale starttaa uruilla, jotka jylisevät kuin tuomiopäivän basuunat avioliitonsatamaan tietämättömyyttään tai älytettynä lipuvalle. Videolla herra Blackmore tyrmää blondin ja sen jälkeen vapauttaa sieniä syöneen ,Ozzy Osbournen ja Ville Valon habitukseltaan vahvasti mielen tuovan Joe Lynn Turnerin kaapista jalottelemaan. Oliko kaappi vertauskuva vai vihje? Joka tapauksessa Turner näyttää menevän blondin kyljestä sisään kuin itsehillinnän kaulapannasta vapautunut stalkkeri kuunaan. Video on karu mutta se tuo Suomalaiselle helpotuksen huokauksen. Ei sitä aina osattu 80- luvulla suuressa maailmassakaan videoita tehdä. Biisi on loistava kuultuna, paljon vähemmän nähtynä.

3. Fool for the night' Parisuhde problematiikkaa niille jotka tykkäävät sitä hard rock kappaleiden avulla setviä. Toinen tahtoo rymytä yöbaareissa villinä ja vähän irstaana ja näin viillellä elämänkumppaninsa omistuksenhalua. Parisuhteen toinen osapuoli taas haluaisi em. bilettäjän hapettaa hengiltä neljän seinän sisälle omistuksenhalulla rakkauden kuvastoon naamioiden. Näin minä sen kuulin. En ole guru West hamin kielessä. Älkää sanoko että biisissä puhuttiin toisenmaailmansodan panssarisankareista!

4.'Fire dance' Kelpo temmolla vouhkattu rokkipala romaanien kanssa nuotiolla jorailusta. Kalpenee noen ja savun mystisyydestä hulimatta edellisille virkkauksille. "Gypsy"- biisejä on tehty kiertolaiselämää ja mystiikkaa romantisoiden kukkuramitalla.
Eikö rantojenmiesten elämästä löydy samalla tapaa irrallisuutta yhteiskunnan kahleista ja velvollisuuksista jotta heistä romanttisia lauluja tehtäisiin?
Juomalaulut?
Alkoholin kohtuukäyttäjille suunnattuja sisällöttömiä jollotuksia!
 Eikö mystisyyttä ole puli-ukonkin elämässä yltäkyllin?
 Aina jostain löytyy ryyppy.
 Aina löytyy kongi tai putkan pahna minne painaa ryyppyputken pehmittämä pää?
 Aina löytyy syy miksi pullo löytää huulille.
Katkokävely.
 Deliriumit.
 Aina joku humalasta väsynyt lepää sen hetken yli jolloin lumihanki tuntuu lämpimältä.
Pultsarin elämä se jos mikä on mystistä tulessa tanssimista.

5.'Anybody there'  Instrumentaali, joka kertoo miksi Richie Blackmore on kitaransa kanssa elävä legenda. Sorminäppäryyttä riittävästi, mutta sitä tunnetta ja kerrontaa ilman sanoja enemmän kuin tusinalla nykypäivän vauhtisokeista kitarasankareista. Soundi tunnistettavan lämmin ja soiton antama lämpö huokuu vielä biisin päätyttyäkin. Herra Blackmore oli biisillä Grammy- ehdokkaana, eikä suotta. Mestarillista!


6. ' Desperate heart' Tällä biisillä otetaan parisuhde ongelmiin kepeä ja varsin tarttuva ote. Joe Lynn Turner on yksi maailmankaikkeuden aliarvostetuimmista laulajista. Mies kuuluu samalle penkkiriville Plantin, Coverdalen ja Gillanin kanssa. Miehen tulkinta ja palo repii meikäläiseltä ihohuokosia niin ettei tahdo M- koon paita päälle mahtua. Biisissä on tarttuvuutta ja hittiainesta mutta joku syvällisempi haava jäi tekemättä. Siitä huolimatta on kestänyt ja kestää edelleen kuuntelua.

7.' Street of dreams' Biisin video oli pannassa MTV:a sen hypnoosia sisältävän aineiston takia. Nigella Lawsonin ruokaohjelmissa on ainakin kaksi enemmän hypnotisoivaa ainesta kuin tuossa videossa! Yhteiskunta ei anna meidän huumaantua kuin aineista joissa on 80% veroa! Hyvä niin. Meistä huolehditaan.
Mitä tulee biisiin, se on helppoutta. Se on osaamista. Se on ajanhammasta ketävää raikasta aor- kokonaisuutta jota ei hippi jäljitä.

8.' Drinking with the devil ' Biisi itsessään on kosketinsoittaja Rosenthalin ja herra Blackmoren käsikynkkää. Ei kurja mutta ei pistä mieltä hihhuloimaan tai jalkaa läpyttämään. 1.30 video biisin kera on sopivan kova paketti, pitempi olisi jo pehmennyt.

9.' Snowman' Unohtakaa 14 vuotiaiden äänenmurroksen kynnyksellä hoippuvat koskettavat tulkinnat ja loistavan, sen ainoan oikean vokalistin aikainen"Yövisshy!" Tässä on OIKEAN joulun sanoman tuova instrumentaali. Taideteos joka lyö väreille aina ja ikuisesti. Ainut ja alkuperäinen. Herra Blackmore bändeineen tuo minulle sielun sopukoihin sellaisen sanattoman tunteiden tsunamin tällä biisillä, etten kaikesta sen kuljettamasta informaatiosta ole vieläkää selvillä. Siinä on arvokkuutta joka puhuttelee, siinä on herkkyyttä ja uhmaa. Siinä instrumenttaali biisien kuningas.
 Jos joku ei muistuta jostain vieläkin paremmasta biisistä.

10.'Make your move' Biisi lähtee nussakasti liikkeelle mutta kertosäkeen latteus rokottaa pisteitä. Biisin johtotähtenä sivakoivat Turnerin verevä revittely ja Blackmoren soolo. Myös muu bändi pistää tyylillä joten mikä mättää? Ei lähde lentoon. Kuin puolijäykällä yrittäisi rakkautta antaa. Niveltää. Ehkä biisin aihio ei ole kuin hukkapaloista hätäisesti kasattu raakile. Siltä se maistuu. Levyn heikoin lenkki.

Rainbown 'Bent out of shape' on minulle muistoja herättävä albumi. Se on myös "kaupallisuudestaan" huolimatta loistava kokonaisuus. Jos muutamat levyn teokset olisivat olleet pykälää parempia, olisin antanut levylle täydet tähdet, mutta niiden ansiosta nappaan pisteen pois ja perään tökkään miinuksen. Joka tapauksessa kuolematon kokonaisuus "halvasta kaupallisuus leimasta" huolimatta.

Jos Rainbowlta tehtäisiin kymmenen biisin' Best of ', olisi se mielestäni näin yhdeltä istumalta tälläinen:


1. Man on the silver mountain
2. The temple of the king
3. Gates of Babylon
4. Since you been gone
5. I surrender 
6. Stone cold 
7.Stranded
8.Cant't let you go
9. Anybody there
10. Snowman

Mutta mikä pisti herra Blackmoren jättämään kunnon säröllisen ja reippaan rokin? Nykyisestä sukkahousu/linnanneito/linnanmuuri -"iskelmästä" kun ei taida sylkisuussa vauhkota kuin larppaajat. Vastauksia saa kun katsoo Blackmore's Nightin videoita.
Luulempa että Richie soittaa larppaajille koska ihastuttava vaimo Candice Night on ilmoittanut Richielle että Richie tykkää soittaa larppaajille...

Ymmärrän.

Karl S. Puukoski

Ps. Unohdettua joulua kaikille!

Bogart Co. - Dance Station (1985)

Tässäpä levy (Bogart Co. Dance Station), jota en yksinkertaisesti voinut sietää sen ilmestymisen aikoihin. Nyt kuitenkin 24 vuoden jälkeen minun on suorastaan pakonomainen tarve tutustua siihen suomalaisennorkesteriin joka aiheutti pienoista hysteriaa teinityttöjen joukossa. Kun bändin keikkarekan kyljessäkin oli valion mainokset, niin ei se bändi voi olla kuin......? Rehellisesti täytyy sanoa, että minua hieman pelottaa. Mutta otetaan mörköä sarvista ja lähdetään tutustumaan.

1. 24 Hours; Biisi alkaa nätillä kasarisynällä, kasaripuhelimen soinnilla ja vihellyksellä. Hitto että kasaripuhelin kuulostaa hyvältä. Itse säkeistö on kehnonlaisesti laulettua melkein rap musaa. Kertsi on taas sitä korvasiirappia, joka ei lähde poies edes ravistelemalla. Säkeistöissä parasta taustalla olevat synat ja lyömäsoittimet. Toisaalta säkeistöjen kestotkin ovat niin lyhkäisiä, ettei niissä paljon mitään ennättäisi sanomaan.

Hauskaa biisin pituus on 3.08 ja intro vie 20 sek. ja biisissä on 5-6 kertosäettä. Ei siinä kyllä laulaja Ressu Redfordilla jää paljon aikaan mitään sanoa...

2. Young Girls; Niinhän ne tytöt silloin olivat ja niin myös itsekkin. Perjantai-ilta ja tytöt... Mitähän se Ressu(kka) nyt höpöttää. Toisaalta kertsi on taas sitä sitä hunajaa, kuinka nuoret tytöt menee ulos tänä iltana. Mutta kun biisissä lauletaan Ooo oo, niin minä menen tuorastaan villiksi ja kyllähän kasaribiisissä täytyy mainita tonight sana. Miltähän tämä kuulostaisi Ville Valon laulamana, vieläköhän tytöt lähtisi ulos.. Kertsi tulee taas niin montakertaa, että kuurosokeakin keksii mikä osa on kertosäettä.

3. Princess (suom. versio tästä!); No nyt iskee äkäsuonta. Tässä biisi jonka muistan hyvin kultaiselta 80-luvulta. Tämä oli niitä nuokkari ja koulun dicejen hitaita. Oikeastaan heteroksi suuntautuneena ja tytöistä kiinnostuneena tämä biisi oli tunnettava jos halusi hmmm. tanssia. Edelleenkin täytyy sanoa, että biisi on HYVÄ! Taustojen melodiat ja mukavat kitarat rulaa ja kertsi on kaunis toimii ja sen melodiassa on mukavasti muuttuvuutta. Siis Princess I LuV You... ...kele!

4. Where did your love Go; Biisissä on sellainen be-be--bebe baby alku että jos tämä olisi kauhuleffaa, niin huutaisin missä hitossa on mun popcornit. Itseasiassa biisi on hemmetinpaljon parempi kuin alun jälkeen voisi uskoa. Tämähän suorastaan mukavan kulkeva ja mukaansa tempaava kipale.

5. Rainbow; Kauniilla syna riffillä alkavabiisi, jossa nuori Ressu vuodattaa homoäänellä (siis sellainen laulutyyli tässä biisissä) sitä, että sydämessäsi on sateenkaari. Ja valheeseen saajäädä seisoskelemaan. Biisi on mielestäni kiva ja kuuntelen sitä jopa mielelläni. (Virheitähän tekevät kaikki, jopa minäkin) Niin siinä biisissä laulettiin. Ja hieno lopetus!

6. All The Best Girls: Niinhän ne tytöt 25v sitten ja siitä kai se Ressukin laulaa, (ei sillä silloin ollut vaimoa)!! Mutta hitto biisi on tiukka ja kertsi itse kultaa... Ja katsokaan nyt perkules tuo linkin Video!!!

7. Bug-da-dum-dum da = Teenage Love; Tässä taas sellaista korvakarkkia, että hammaslääkärikin on huolissaan siirapin valumisesta nenänieluun ja takahampaiden reikiintymisestä. Mitä tästä nyt sanoisi, aurinko ei tänään paista.

8. Jungle City; Nyt muistan minähän olen ollut kerran Bogart Co keikalla, koska tämä oli ainut biisi, jota hevarijätkä saattoi pienessä keskaripöhnässä mennä heilumaan. Hyvä Biisi!

9. Dry Your Ters Away; Taas kyseessä on kyyneeleet ja yms. Biisi on on ihan mukava ja rauhallinen täytyy suositella omille murkkuikäisille tyttärille. Ja soittaa sitä heille aina kun isi on antanut uloslähtö kiellon!! Please, dry your tears away!! Tässä sentään yritetään laulaa välillä korkealta ja kovaa..

10. After all; Tässä on sellainen suomalaisrankutus kun Jos et muuta keksi, kelpaisiko seksi synäriffi kuunnelkaa!!. Hmmm. tuntuu että bändin biisit vain paranee loppua kohden, tässäkin hyvät kitarat ja harmi että ne miksattu niin alas. Ja kertsi on kiva.

Kokonaisuutena levy oli aika yllätys,, Vuonna 1985 olisin antanut levystä 4 ja nyt nostalgian pauloissa 7,5/10. Kokonaisuus oli yllättävän hyvä ja kokonaisuus kantoi itsensä todella hyvin. Lopuksi pieni kevennys ko. Bändistä. Heh HEh!

Mr. Taca Tucaon