VARIOUS ARTISTS - Hard attack 2 (1986) +FORGOTTEN, OLDIES AND GOLDIES Halloween special vol 1 (2013)

Huoltoasemien tarjoamat äänilevy valikoimat ovat vuosien saatossa heikentyneet huolestuttavalla tavalla. Varsinkin laadukkaat kokoelmat (joiden vähimmäis standardin voisi EU määrätä vaikka tälläiselle perus tasolle) ovat kadonneet tyystin pikiteiden varsilla ihmistä ja peltilehmää paapovilta asemilta. Ennen oli paremmin. Minun lämpimimmät kesälomamuistoni liittyvät vahvasti siihen, miten odotin mummola reissujen  varrella vastaan tulevia huoltoasemia, joilta aina läräsin c- kasetti telineet suurta huolellisuutta osoittaen. Kun  muut bongasivat maisemia ja matkanvarrelle osuvia muistomerkkejä, meikäläinen tarkoituksen hakuisesti tykkäsi kiljahtaa: "Pysähdytään, kusettaa ja mahtaa vähän paskattaakin." Kesoilin ja Esson tienvarsi mainokset nähtyäni.
 Muistan että matkaani noilta lomareissuilta lähti niin Dioa, Kissia kun Kim Wildeakin. Mutta yksi on jaksanut olla ilona ja rattona aina 80- luvun jälkimmäiseltä puoliskolta asti.
Various artists 2- kokelma on jaksanut kaikki nämä vuodet, kesähelteet ja talvipakkaset Toyotani ja Datsuninin mankoissa ja cd- ajan pakottamana "eläkepäivillään" kaksipesäisen stereoni kasettipesässä, tuoda iloa ja hyvää mieltä meikäläiselle.
Ihailtavaa kestävyyttä kertakaikkiaan.
Entäpä kassun sisältö?
 Nooh... ei kaikissa karkkipusseissakaan kaikki mellit taivaalliselta maistu...

Kassun starttaa W.a.s.p:in 'Blind in texas'. Yhden maailmankaikkeuden hienoimman orkesterin jonnin joutavin ja tyhjyyttään kumisevin pursu, joka on tahra yhden aikamme suuren kultaisessa kilvessä.
Blackien porukkaa seuraa "valkohain" luotsaamaa Saxon, jonka 'Innocence is no excuse'- teoksesta irrotettu masterpiece 'Back on the street again' on laatuluokkaa A+.
Kasetin kolmantena porhaltaa Alcatrazz kappaleella 'Mercy', joka kertsin turhasta pinkeydestä huolimatta on kelpo veto.
Neljäntenä a- puolella ylväilee komeasti Fate, jonka kappale 'Victory' oli pitkään (jos ei vieläkin) kokoelman yksi suosikeistani.
Eikä meno ainakaan seuraavalla huonone. Tobruk ja 'Wild on the run' kuulostaa edelleenkin energiseltä ja elämän nälkäiseltä.
A- puolen päättävä Helixin 'Deep cuts the knife' ei kasaristeille ainakaan esittelyjä kaipaa. Klassinen kasari standardi, jonka ajankestävyyttä voivat jotkut epäillä. Minä en siihen sorru. Klassikko kestää ajan pureskelut. Helix sen todistaa! (Miksi MINÄ silti koen tarvetta todistella asiaa...?)

Kasetin b- puoli on lähes timanttia. King kobra 'Ready to strike' lyö päärynäpallon kattoon sellaisella voimalla että kokoelman taso on pelkästään tällä rock- taideteoksella huikea!
Ja kun klassikkoraiteille on päästy, ei seuraava asemakaan petä. Scorpionsin 'No one like you' on kuin olisi mummolaan tullut. Lämmin, turvallinen ja aika ajoin tarkoituksella unohdettava jottei käy kyllästyttämään liiallinen tuttavallisuus.
Jotta ihminen ei aivan yltiö onnelliseksi pääsisi on viranomaiset vaatineet väliin jotain maanpinnalle palauttavaa. Zeno ja 'Don't tell the wind' on esittelemäni levyn heikoin lenkki. Biisi murenee esittäjiensä käsissä kuin ruikuli tuuleen. Onko joku Zenon jätkistä sukua kokelman koostajalle? Kertsin munattomuus ei pistä seisomaan eikä tanssimaan. Ei kuitenkaan niin huono kuin muistelin...
Mutta kun päästään taas peruasioiden äärelle b- puolen nelosella niin avot! Queenrychen 'Warning' on juuri sitä itseään. Priimaa ja laadun jäljittelemätöntä tuoksua koko rykäisy.
Various artists 2:n päättää kruununjalokivi, kaikkien naimakoneiksi itsensä tuntevien miesten ja naisten anthem. Majesteettisen W.A.S.P orkesterin ikivihreä luovuuden kaunis erite 'L.o.v.e machine', joka toimii tehokkaana pyövelinä vielä tänäänkin kaikille lässynlässyn rakkauslauluille.

Eipä ole moista kokelmaa enää kohdalleni sattunut. Muuten kuin oman käden väkertämänä. Aikanaan tuli paljonkin rakennettua omia "various artisteja" c- kasetille aina fiiliksien ja elämän tilanteen sanelemana. Lässyjä slovareja sydänsuruihin, bailubiisejä kun menomonoille tarvittiin tahdittajaa, tiedättehän?

Kokoelmien ja tulevan suuren juhlan, Halloweenin, kunniaksi minulla on suuri ilo ja kunnia esitellä teille, arvoisat UNOHDETTUJEN LEVYJEN   lukijat UNOHDETTUJEN LEVYJEN  historian ensimmäinen kokoelma. Jos kokoelman kantta mietitte, voitte kehitellä sen itse vapaasti mielessänne. Kunhan siitä löydätte vain vähäpukeisia aavenaisia pelaamassa kurpitsalla rantalenttistä, yleisönään verisiä pellejä, hidastetusti hyppynarua hyppääviä lapsia, sängyn vieressä hölmöttäviä tyhjäkatseisia vanhuksia, Rotwailereita, käkikelloja ja vihaisia kääpiöitä. Jos keksitte jotain muuta pelottavaa niin lisätkää.
FORGOTTEN, OLDIES AND GOLDIES halloween special vol 1- kokelma on tarkoitettu vauhdittamaan Halloweenin humuun hartaudella uppoaville, niin etkoille kuin jatkoille. Tämän "lp":n kun pistää youtubesta Halloween bileitä vauhdittamaan niin johan on lysti kaikilla! 



A.- PUOLI

1. Fastway - Trick or treat
2. Dokken -dream warriors
3. Lizzy Borden - Tomorrow never comes
4 The Great cat - Metal messiah 
5. Halloween- Nightmares

B.- PUOLI
6. Y&T-Mean streak
7. Savatage - Hall of the mountain king
8. Ozzy Osbourne - Bark at the moon
9. Krokus - Screaming in the night
10. Lita Ford - Stiletto



'Rauhaa ei voi rakastaa
jos tahtoo sotaan
jossa unohdettuja pelastetaan.'


Karl S. Puukoski 

Ps. 1.11.13 

Maailmaan ei ole varmasti syntynyt vielä ketään Mattia tai Maijaa joka oikeasti pirskahtelisi pöksyynsä katsoessaan musikaaleja. Ainakaan minä en tunne. Mutta tänään näkemäni Tim Burtonin 'Painajainen ennen joulua' on mahtava animaatio- musikaali. Sellaiseksi minä sen luokittelisin. Ja mikä parasta, se on Halloween elokuva! Pitäkööt joulu" lumiukkonsa"... Happy, Happy  HALLOWEEN!









 

Malice - In the beginning... (1985)

Elettiin kultaista 80-luvun alkua ja amerikkalaista nuorta miestä Brian Slagelia närästi. Eurooppalaiset metallipäät saivat nauttia tuutintäydeltä NWOBHM ja muista metallin hedelmistä, mutta jenkkilä oli tuolla saralla kehitysmaa.
Pientä lohtua Brian sai eurooppalaisilta ystäviltään, jotka lähettivät nauhoja vanhan mantereen suuruuksista, mutta herra Slagel tunsi nivusissaan että ruoho ei välttämättä ole vihreämpää, nahka narisevampaa, eikä niitit suurempia rapakon toisella puolella.
Suurin ongelma oli ettei jenkkilän levymogulit ymmärtäneet hyvän päälle mitään, vaan jättivät ilman levytyssopimusta Brian-polon niin rakastamat raskaan rokin vääntäjät.

Mutta Brianissa asui pieni yrittäjä, joka pisti pystyyn oman levylafkan, ja yritysrekisteriin ilmoitettiin puulaakin nimeksi METAL BLADE RECORDS.

Ongelma ratkesi ja ensimmäisenä työnään MBR pykäisi ulos, jo klassikoksi nousseen METAL MASSACRE vol1. (1982) kokoelmalevyn, jolle Brian kokosi jenkkilän nuoria ja suurelle yleisölle tuntemattomia bändejä. Mukaan pääsivät mm.BLACK"N"BLUE, BITCH ja joku Metallica ("Hit the Lights").

Suurimman huomion kuitenkin otti tämän tarinan sankari, MALICE, joka sai levylle ainoana ympättyä kokonaista kaksi kibaletta, "Captive of flight"in ja "kick you down"in. Kokoelman suuri suksee herätti myös levy-yhtiöt, jotka kilvan alkoivat metsästämään omiin talleihinsa näitä uusia, raskaampia rokkikukkoja, samalla toisella kädellä "nössöorkestereita" nurkasta pois hätistellen.

Suhdanteet muuttuvat nopeasti myös rokkibisneksessä, mutta Malice joutui kuitenkin odottelemaan vielä tovin ennenkuin päästiin ensimmäistä täyspitkää leipomaan.

Kaksi albumia"IN THE BEGINNING..." debyytti vuodelta -85,"LICENSE TO KILL" vuodelta -87, sekä vuoden -89 ep "CRAZY IN THE NIGHT" jäivät eläväksi todisteeksi bändin olemassaolosta. Kohokohtiin pumpun historiikissa kuuluu myös euroopankiertue SLAYERin kanssa ja elokuva rooli elokuvassa VICE VERSA.

80-luvun puolivälin krouvissa ympärillä riekkuivat toisaalla RATTin, MÖTLEY CRUEn kaltaiset sankarit ja toisella kupeella kilpailivat fanien sieluista nouseva METALLICA ja trash-tyylisuunnan opetuslapset. Voisi sanoa että PASKA TSÄKÄ MALICE! Tähän kilpailutilanteeseen piti Malicen kuitenkin esikoisensa murjauttaa.

Mutta olisiko bändillä ollut rahkeita ottaa paikkansa auringossa, jos se ei olisi joutunut taistelemaan noin kovassa seurassa, metallibuumin ollessa kovimmillaan möhömahojenmaassa? " In the beginning..." sen meille kertokoon.



1."Rockin" with you" Karauttaa levyn liikkeelle tuoden mieleen ACCEPTin "London lether boys"in. Meno jatkuu kuitenkin eri teille ja keskitempoinen kasarihiiviskely ottaa tilan. JAMES NEALin vokaalit nousevat kertsissä kasari standardit täyttävästi, mutta säkeistöistä uupuu elämä. Melko laiskan sutjakka aloitus, mutta ajalleen tyypillisellä fiiliksellä neppailtu tanhu.


2."Into the ground" Nostaa tempoa edelliseen olematta kuitenkaan mikään doupattu sprintteri. Kitaristi JAY RAYNOLDS pyörittää biisiä mukavasti. Perus kasari kaavalla leikattu ja liimattu veto tämäkin. Biisi ei nouse millään osaalueella esille, ei hyvässä eikä pahassa. Melko mautonta kasaripullaa.


3."Air attack" Nyt lähdetään nylkyttämään jo JUDAS PRIESTin jalanjäljillä. Bändi tunnustautuu kovaksi "juuttaan pappien" ihailioiksi, joten se tuodaankin häpeilemättä koko maailman kuuluviin. Homma kuitenkin toimii ihan mukiinmenevästi, vaikka esikuviinsa verrattaessa meno on hiukan heppoisempaa.


4."Stellar master" Kivikautinen riffittely avaa koohauksen, ja Neal lähtee säkeistöön uho päällä. Stemma "huudahdukset" kuulostavat hieman kököiltä mutta hajua biisiin tuoden. Neal vetelee välillä kuin ROB HALFORDin äpäräveli. Perus kasarimateriaa, jota käytettiin runsauden pulassa jopa teiden tekoon.


5."Tarot dealer" Alussa on uhkaava ilmapiiri päällä, mutta meno muuttu tuttavallisemmaksi kun biisi käyntiin saadaan. Ponnetonta vässyttämistä kokonaisuudessaan eikä edes pelottanut sanoa tätä. Nämä tarotkortit olivat niin kökösti merkatut että biisi ei päässyt yllättämään, ainakaan positiivisesti.


6."Squeeze it dry" Rumpali CLIFF CAROTHERS antaa alkutahdit johon kellään ei ole vaikeuksia lähteä mukaan. Nyt menossa on mukavampi fiilis ja kertsissä öllikuoro huutaa "KEEP ON ROCKIN" jo mallikkaasti. Parasta antia tähän mennessä. Itse olisin jopa aloittanut levyn tällä veisulla. Ainut huono puoli Malicen kannalta tässä biisissä on että TWISTED SISTER, BLACK"N"BLUE,KEEL ym.samoilla vesillä kalastavat olivat tehneet tämänkin biisin jo aikaisemmin.


7."Hellrider" Startti tapahtuu Datsun 100a:ta huudattaen. Hyvällä sykkeellä noustaan Datsunista riekkumaan. Yritystä tässäkin biisissä on eikä tätä haukkumaankaan tarvitse ruveta. TOP-20 "hellrider"-nimisten biisien listalla kivuttomasti. Neal antaa mallia äänijänteiden käytöstä mallikkaasti. Kyllä tämän voisi vaikka yllätys vetona kasari-iltamissa soittaa.


8."No haven for the raven" Alku antaa savuisen utuisen kuvan. Sitten kohdassa 1:10 säkeistön alkuveryttelyssä Neal ruikauttaa keltaista omiin muroihin käsittämättömällä MARTTI SERVO imitaatiolla. Jos tuota muljautusta herra Neal selittää taiteilijan tulkinnan vapaudella niin sitä ei usko humalainen Mervikään! Käsittämätön tyrtelö se on! Onneksi biisi petraa kokoajan loppua kohden, joten lopputulos on oikeastaan ihan ok!


9."The unwanted" Tuulen tuiverrus siivittää menoa tässä rokkipalassa. Kulmikasta kääntyilyä säkeistössä. Kertosäkeessä on fiilistä vaikka aivan hittihakuisuutta ei löydetty / haluttu. Neal ei taas tiedä skitsofreniassaan olisiko Rob vai James. Mutta kyllä tästä ihan kelpo jälkimaku jäi!


10."Godz of thunder" Kitaroiden sahaus lupaa hyvää. NYT Neal jopa voi sanoa tulkitsevansa. Suoraviivaista kasaripaahtopullaa joka ei aivan jaksa olla omaperäinen ja kiinnostava. Moni muu teki vaan nämä rinnanmitan paremmin. Neal antaa palaa mukavasti kertseissä mutta muuten bändiltä aika väsynyt lopetus tälle pitkäsoitolle.



James Nealin (voc), Jay Raynoldsin (gt), Cliff Carothersin (dr), Mick Zanen (gt) ja Mark Behnin (bs) väkertämä, ja ASHLEY HOWEN (ni-iin,kiusaus olisi suuri!) tuottama pitkäsoitto antaa melko pehmeän kuvan itsestään. Vuonna 1985 kilpailu taivaspaikoista oli niin kova ettei tälläisellä esityksellä voinut nousta HARD"N HEAVYn näkyvimmille paikoille.

Toivoton paketti Malicen "In the beginning..." ei ole. Parasta antia ovat James Nealin paikoitellen Rob Halfordin(ei Martti Servon) jalanjäljissä ilmavasti vedetyt vokaalit ja muutama mukava kibale, mm."Hellrider" ja "The unwanted". Levylle pisteiden muodossa 5-/10

Tämän päivän tekemisistä ei ole täyttä varmuutta, mutta v.2008 bändiltä ilmestyi kokoelma The Rare and Unreleased. 2007 oli vielä aikomuksissa tehdä reunion-kiertue eurooppaan uudistuneella kokoonpanolla ( mm.Neal oli jäänyt pois jo v.1987 ja hänen paikkansa otti Brian Allen), mutta se peruttiin rahoituksen puutteessa.

Kyllähän MALICE tuoksui koko tekemisellään mukavasti kasarille. Suurin meriitti historian kirjoihin bändiltä jää sen mukana olo "Metal massagree vol1"llä vuonna-82, josta voidaan metallimusikiin todellisen invaasion jenkkilässä alkaneen.

Bändille suotakoon paikka kuolemattomien 80-rocks bändien joukossa, 2.divarissa, turvallisessa keskikastissa!

Lopuksi vielä muistutus folkin vaaroista. Folk on vienyt turmioon monta hyvää rock laulajaa. Nämä on niitä sarjassamme surkeita ihmiskohtaloita...

KEEP ON 80-ROCK! T.Dick Sniper, alias Taca Tucaton