"Eroaa hän scorpioni- ihmisten jälkeläisistä, ottaen nimekseen Michael S.C. Teurastaja. Kuusikielistä sihistelläkseen, hämähäkki kielellään, kokoaa hän nimensä ympärille joukon joiden kanssa hän ilmestyy ikuisesti harhaluulossa eläville. Heille tuo ruuan ja veden saastuttaja, ruttoinen taranteli, joka kouristuksilla uhrejaan tanssittaa on kauhistus. Mutta kammoavat Michael S.C Teurastaja yhdessä kaltaisiinsa uskovien kanssa vie sinne missä aika ja hiekka kohtaavat. Sieltä nousevat he tuulen siivelle kohotakseen nyt tämän ainoan maailman yläpuolelle,jonka elävä kierto rikotaan kuolettavalla iskulla."
Les Prophecies de Rockstaramus M.N (1532) S.2406 kappale 1 säe 3
Fobiat ovat todennäköisesti alkukantaisia jäänteitä jostakin 50- luvulta, ajalta jolloin porno oli koivujen huojuntaa tuulessa ja kimppakivojen ehdottaja leimattiin kommunistiksi. Epäillään myös että fobiat ovat ihmiselle selviytymiskeino jottei hän nolaisi itseään enää pahemmin kaikkien kylänmiesten edessä.
Esimerkiksi "kahvikuppi- neuroosista"(krapulasta) kärsiviä on jokaisen tuttavapiirissä. Varsinkin juhlissa alkaa se sumppikupin kilkuttelu ja pahimmassa tapauksessa kaffeet vispataan omalle tai vieraan lipoverille. Noloa ja niiiin klisemmäistä fobistelua että!
Huomion saa itselleen muutenkin ja tyylikkäämmin. Jos kyseessä on vaikkapa häät, on morsiammen ja sulhasen kähmintä toki keskustelua herättävää mutta mene ja tee sama boolimaljan kanssa niin huomio on jakamaton! Alastomuudella ja sulalla talous- suklaalla tehostat huomion keskittymistä itseesi.
Bakteerikammoisia tilutuksella hölvääviä riittää myös tässä maassa. Miten ihmeessä sitä ihmiset selvisivät hengissä ennen kun ei ollut näitä "käsidesijä" ym.liuottimia. Olen kuullut että pärstä, käpälät, haaro- ja varpaanvälit pestiin samalla palasaippualla koko pihapiirin kanssa ennenaikaan. Hyväpöpö pieksi pahanpöpön. En väitä että luotan pelkästään maanvetovoimaan perushygieniani hoitajana, mutta ei se nyt voi heteromiestä tuhmennakkaan jos vähän vittu, viina ja eritetyt entsyymit hieman sävyjä yhteisöön tuovat. David Beckhamkin tahtoisi "haista" mutta vaimo ja estrogeeni eivät anna.
Olen lukemassa Pedro Juan Gutierrezin "Likainen Havanna- trilogiaa". Kirjassa kuvataan klaustrofobian (suljetunpaikan kammo) puhkeaminen elävästi. Siinä päähenkilö jumittuu ilman omaa tahtoaan kuubalaisen slummitalon hissiin johon on tapahtunut virtsankarkailua ym. siivotonta. Kirjassa tapahtumat etenevät traagisesti. Miten moinen henkinen prolapsi olisi voitu sitten estää?
Äkkinäinen voisi varustaa hissit "sorsalla" tai kusilaarilla. Miamin maahanmuuttajat ry. taas suosittelevat BP:n tynnyreistä väkerrettyä, merikelpoista lauttaa ja suotuisia tuulia. Castron veljekset odottavat Guantanamon "vuokrasopimuksen" päättymistä jotta "hoitoa" tarvitsiville saataisiin asianmukaiset tilat. Jos ja kun minulta kysytään, rommia ja tussumysiiniä kannattaa kokeilla akuuteissa tapauksissa.
MSG kastelee esittelyssä olevalla albumilla arachnophobiasta kärsivien taipeita. Mikäs siinä. Kyllä se täällä länsimaissa toimii mutta mites muualla jossa "hämsyjä" ei tunnusteta pelättävän? Muualla niitä syödään ja pidetään taloissa jopa vapaana elävinä lemmikkeinä jotka pitävät huushollin torakoista ym. sittisontiaisista vapaana. Veikkaampa että jossain Togon muusikkopiireissä "hämähäkkikammo" ei ole kovin "rock".
Michael Schenker, tämä Rudolfin pikkuveljenä pysynyt flying V sankari ei ole jäänyt veljensä varjoon suojaan kitarasankaruuden polttavalta leimulta. Oma ura MSG:N ja UFO:N kuusikielisen sihistelijänä ei ole jäänyt huomioimatta vaan "voita nokkaan" on tullut niin faneilta, kriitikoilta kuin muiltakin alanmiehiltä, ainakin kultti- statuksen verran. Minut herraan tutustutti 80- luvulla heppu jolle "Rock will never die" oli herkkutipan herutuksen arvoinen kibale. Muutenkin kaveri oli sen ajan teinimeiningeissä outolintu. Me muut kuljimme nuorisotalojen discoihin kohdataksemme teiniajan haasteet (mitä ne nyt sitten olivatkin!?) "keskihölömön" voimalla mutta hänelle riitti omenapore ja Heikki Hietamies teiniangstin tukahduttamaan. Nyt n.25 vuotta myöhemmin juippi käy "pikku kinaa" päihdehelvettinsä kanssa. Mitä tuosta sitten opimme. Ehkäpä sen että jos "Lauantai- tanssit" keksittäisiin nyt, se kiellettäisiin ihmisoikeusasiamiesten laatimien raporttien pohjalta ihmiselle vaarallisena. Joka tapauksessa, minusta "Rock will never die" kuulostaa samalta vaikka haasteet, helvetit ja omena- limonadit ovatkin muuttuneet. Tuttua ja turvallista keskinkertaisuutta. Hyvä niin.
Tällä 17.6.2003 julkaistulla albumilla seittejään tikistivät Michael Schenker (gt), Chris Logan(voc), Stu Hamm(bs), Jeremy Colson(dr.).
1."Evermore" Kuivakan autenttiset soundit hämmästyttävät ensialkuun mutta kun korva tottuu niin johan alkaa maistumaan wanhan ajan muikealle menolle! Rokkipala pehmeyttä ja rouheutta konstailemattomasti toteutettuna. Loganin jollotus toimii mutta hieman väsyneesti.
2."Illusion" Samoilla lihaksilla mennään kuin edellisessä. Teemat vaihtelevat kuin monifobisella ihmettelyn aiheet. Kepeä ja valoisa 5:23 kestävä illuusio radio-hitti harhasta.
3."Arachnophobiac" Hämähäkkifoobikot käsi dosetin samealle kannelle! Nyt sitä tulee, siedätyshoitoa! Kitrariffi suorastaan hiivittää "spaiderin" korvakäytävän kautta verkkokalvoille. Kun on hullu niin ei pelota. Biisi kuuluu 2000- luvun top- listalle. Hilpeästi toteutettu, vakavasti otettava viisu joka ei kulu kuuntelemalla.
4."Rock"n roll believer" Uskovaisten tavarako yhteistä? Niin vaikuttaisi ainakin riffin osalta. Aussi henkinen riffi vie sujuvasti kuuntelemaan julistuksen voimaa. Henkevyys uupuu tästä säädökset täyttävästä perusvarmuuden ilmentymästä. Liiallista yltiöpersoonallisuutta pelkäävätkin uskaltavat kuunnella tätä, valvotusti.
5."Sands of time" Säkeistön laulun venytetty tyyli ahdistaa vaikka kuinka tulkintaan koetetaan saada potraa. Kertsin hempeilevät vetelytkään eivät säväytä. Ettei jopa haiskahda hieman grunge- liete. Tällä esityksellä sukellettiin sinne minne kumihanskallakaan ei ylletä. Väkevään pimeyteen.
6."Weathervane" Tähän southern-henkiseen repäisyyn on saatu mukavasti groovea mukaan. Kertsissä Logan meinaa pontevuuteensa tikahtua mutta pysyy valjaita apuna käyttäen läjässä.Enemmänkin hymyilyttää tämä lupsaus. Hymyillä voi pettynytkin.
7."Over now" Logan onnistuu tunteiden tulkkina mainiosti tässä herkässä voimaballaadissa. Muutenkin biisi värisee mukavasti kuin hyvin syöneen pakarat rakkauden mäntää piilottaessaan. Draamankaari ei olisi ruvennut notkistumaan lyhyemmällä kestolla. Levyn kärjen kostuttaja mutta ei aivan nouse sinne minne juhlakuntoiset yltävät.
8."One world" Soittamisen ilo huokuu ja loistaa nussakasti. Rentoa kukkoilua äijiltä joille instrumentit eivät pelkästään tuo lihallisia iloja. Tuulettaa ansaitusti parhaassa kolmanneksessa.
9."Break the cycle" Hommassa alkaa haista tekemisen meininki mitä pidemmälle ilta vie. Tehokas viiletys joka on kuin yhtäpuuta ilman oksanreikiä. Kertsin keventävä fiilis toimii mukavasti tässä yleisilmeeltään viriilissä vedossa.Mr. Schenker ei koeta nostaa itseään jalustalle vaan on selkeästi kokonaisuuksien mies. Se on aina terve merkki.
10."Alive" Elämäniloa tihkuva tupla-basaarilla ryyditetty soitto- iloittelu. Rymistelyä jonka selkään kuulijalla ei ole asiaa. Vauhti ja tekeminen riittävät mutta jotain ratkaisevaa uupuu jotta biisi jäisi elämään edes korkeanpaikan-kammoisten tuolilta laskeutumisesta elävänä selvinneiden yhteenkuuluvuutta korostavana kibaleena.
11."Fatal strike" Kerrankin herkku oli jätetty päätökseen. Hienosti tunnelmaa nostattava veisu. Schenker luo kepillään moninaisia tunnelmia jotka eivät kylmetä. Huokuu vaaraa ja surumielisyyttä omalla rujolla tavallaan.Elämäni parhaita minuutteja viimeiseen tuntiin.
MICHAEL SCHENKER GROUP "Arachnophobiac" luottaa rohkeasti omaan osaamiseensa ilman ylimääräisiä kikkailuja."Vanhahtavat" soundit kuulostavat tässä tapauksessa pelkästään pirteältä, mistä kiitos kuuluu tuottajalle mutta myös asiansa osaaville muusikoille. Biisimateriaali oli kuin "suolille saaneen" mielialan vaihtelut. Välillä mentiin niin että kaikilla oli lystiä mutta kyllä muutama tunnelman pilaajakin oli pieraistu. Kokonaisuus kuitenkin toimii ihan ok, mikä ei kuitenkaan riitä kuolemattomuuteen, mutta takaavat sen että MSG-foobikot, jotka eivät uskalla olla fanittamatta pärjäävät seuraavaan levyn julkaisuun saakka. 7-/10
Karl S. Puukoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti