Saxon - Innocence Is No Excuse (1985)

Suomeen saadaan kohta uusi presidentti. Ei uskoisi. Sen verran pliisua on ollut ehdokkaiden kilpailu tuosta lupsakkaasta virasta. Meillä on turha odottaa vaalikampanjoiden jenkkityylin törkyistä panettelua tai järisyttäviä luurankojen ulostamisia ehdokkaiden menneisyydestä tai nykyisestä elämästä. Mutta kuvitelkaa niitä sensaatiomaisia paljastuksia joita ehdokkaiden taustajoukot totuudesta välittämättä iltapäivälehdistölle vastustajistaan suoltaisivat, JOS paskanjauhaminen olisi sallittua ja journalistisella etiikalla voisi pyyhkiä tähtisilmää. Pärinää kahvihuoneisiin toisivat vaikkapa nämä aivopierujen suojakaasuttamat, kadunkulmissa huomiosta kilpailevat lööpit:

"Niinistön oppimisprosessi vai suhde kriisissä?" Hoki eduskunnan ruokalassa:"Hauki o kala, hauki o kala..."

"Soini haki varusmiespalvelukseen Dragsvikiin! - Epäruotsalaislinkvistinen kehonkieli esti pääsyn".

"Haaviston morsmaikulta lipsahti!: 'Pekkis vaan tulitti ja tulitti...' "Kehitysapu matka paljastui metsästysreissuksi koalakarhujen suojelu-alueille!"

"Väyrysen tekemiset Moskovassa aihuttivat taas noottikriisin! "Heilui hikisenä rullamitan kanssa mausoleumin ympärillä. Keminmaalla suuri rakennushanke vireillä."

"Arhinmäki omien eväiden kanssa Hurstin joulujuhlaan!: "Kilo hanhenmaksaa upposi Paavoon alle vartissa. Suu jäi ryölään."

"Lipposen käytös karaoke iltamissa herätti pahennusta:" Buuasi sokean Reetan esitykselle. Itse murahteli "So what "- kappaletta 27 kertaa"

Biaudetin pöytälaatikkosuunnitelmat paljastuivat: Suomi takaisin Ruotsin ikeen alle viimeistään 6.12.2012!

Essayah pikkutunneilla ulos salakapakasta!: Kuvankäsittelyä opiskeleva nuorukainen sai napattua karun kuvasarjan pitkäsylkisestä ja katkokävelevästä presidenttiehdokkaasta.

Herkin vaalikarja alkoi nyt tietysti tunkemaan palkoa kolviin moisista panettelusta. Totuuden nimissä on sanottava että kaikissa ehdokkaissa on omat vahvuutensa mutta myös heikkoutensa. Olipa tuleva presidenttimme kuka tai mikä hyvänsä niin aamukahvini maku ei muutu. (Ecuadorilainen sekoitus ei tosin ole suosikkini.)

En kaipaa kampanjointiin ja vaaliväittelyihin törkyilyä mutta nasevaa sanailua, yllättäviä tunteen purkauksia, kyyneleitä, sormella osoittelua, hampaiden kiristelyä ja pientä käsirysyn uhkaa en paheksuisi.
Ennen kaikkea toivoisin kansan kielellä puhumista, ilman taitavaa sanan helinää, jolla väistetään taitavasti yksinkertaiset kysymykset.
Olisi raikasta nähdä jonkun poliitikon tekevän omatuntonsa nimissä tunnustuksillaan poliittinen harakiri tv-kameroiden edessä. Tunnustukset lihan ja vallan kähminnästä olisivat viihdearvoltaan huippua. Ihailisin moista poliitikkoa ainakin puoli tuntia. Ihailuun vartti lisää, jos näkisin ehdokkaan luovuttavan kuukausipalkkansa Kasarimusiikin ystävät ry:lle, antavan taksilippunsa ryyppyremmille, pistävän rinkan selkään ja haistattavan paskat koko revohkalle...

Presidenttiydessä on kyse perusasioista, joten Unohdetut Levytkin ovat tänään perusasioiden äärellä. Siksipä estradillamme esitellään tänään NWOBHM:n peruskallio, rock-nisäkkäiden ravintoketjun kärkipäähän kuuluva majesteettinen "rock-sotaveteraani", jonka rollaattori luovutettiin tarpeettomana harhaisesta grunge-gloriasta elämänsä ammentaville takaseinän taputtelijoille. Metallimusiikin laatuviini SAXON ja heidän seitsemäs studio julkaisunsa "Innocence Is No Excuse".

Saxonin kubet olisivat halunneet tälle hieman metallipäiden mielipiteitä jakavalle albumille tuottajaksi legendaarisen Robert John "Mutt" Langen (mm. AC/DC, Def Leppard) mutta viime tingassa puikkoihin istutettiin aivan toisen tyylisuunnan heebo Simon Hanhart (Bryan Adams, David Bowie (Tin Machine), Marillion, Fate). Tätä mysteeriä ei osaa selittää edes Bill Byford, joka on tuottajan vaihdoksesta vieläkin äimänkäkenä. Tämä ikinuori "valkohai" kuitenkin uskoo, että se oli edistyksellinen siirto bändin uralla.

Mutta ainakin minulla herää ajatus, leikkikö joku innovatiivista tällä valinnalla? Halusiko joku, että bändi alkaisi kuulostamaan jo vuonna 1985 Brian Adamsilta vai jopa vieläkin kevyemmältä? Kaivettiinko tällä siirrolla Saxonista esille sleaze-rockin seksikkyyttä, jotta tytöt saataisiin kiimoissaan ostamaan älppyä kaiken kirkumisen ja pyörtyilyn välissä? Viimeisin vaihtoehto ei tunnu realistiselta kun katsoo kuvaa bändistä vuodelta 1985.

Antaa musiikin ja

• Biff Byford - laulu
• Graham Oliver - kitara
• Paul Quinn - kitara
• Steve Dawson - basso
• Nigel Glockler - rummut

puhua puolestaan.
1."Rockin again" Levyn introsta joku on todennut, että se ei ole tarpeeksi luova. Jumalauta. Onhan se. Herkkyys ja luovuus kulkevat siinä käsikädessä joka on Saxonin yleisilmeeseen totaalinen piristys. Biisi itsessään kasvaa 80-lukulaiseksi keskiraskaaksi klassikoksi joka, minulla sytyttää nostalgisen kynttilän muistini syövereihin. Ei iho-orgasminen mutta laadukas lataus.

2."Call of the wild " Vauhdikkaampi reuhaaminen, jolle ei voi irvistellä, mutta jonka kertsi olisi oikeutettu suurempiin tekoihin. Hieman totinen ja jäykkä lopputulos williksi heittäytyjiltä. Kitaroiden työskentely c-osassa vie huomion.

3."Back on the streets" Biisi, jonka Bill Byford olisi halunnut levyn aloitus raidaksi, mutta levy- yhtiö päätti toisin. Biisin huoleton fiilis tarttuu. Soundien puolesta Mr. Hanhartille täytyy antaa ylävitosta. Löytyy raikkautta ja ilmavuutta joka toi Saxonille uutta ilmettä. Kokonaisuus toimii ja jää soimaan päähän. Se on hyvän biisin merkki.

4."Devil rides out" Standardityöstö, jolla ei uhosta huolimatta saada pyyhittyä kuin pölyt paholaisen palvonta-alttarilta. Tasapaksu rätti, joka tekee työnsä mutta joka ei toimi tunteita nostattavalla tasolla. Massaa, joka tuskin kuumenee, mutta jäähtyy ilman apuja.

5."Rock"n" roll gypsy" Tarttuu kuin purkka kuulijaansa. Live-huudatukset turhia, koska biisin henki olisi kantanut ilmankin. Paras koskaan romaaneista tehty kibale voi olla tässä! Introssa jotain samaa kuin W.a.s.p:n hitissä?

6."Broken heroes" Veret seisauttavan hyvä biisi. Kaikki toimii. Biisin draama kasvaa rintamalinjojen mukana. Täytyy tunnustaa häpeällisenä etten vuonna 1985 ymmärtänyt tämän biisin jaloutta. Tarjonta oli musiikin saralla silloin jotain aivan muuta kuin tänä päivänä. Vertauskuvallisesti olisi sama jos lähikaupat möisivät kaikkialla aitoa samppanjaa, Louis Vuittoneita tai Aston Martin olisi kansan auto. Silloin musiikillinen yleellisyys oli arkipäivää!

7."Gonna shout" Kaikki rihlat ja rilivinkkelit kohdallaan mutta sama kuin söisi kaunista pullaa jossa ei ole sokeria eikä suolaa. Menee kaljan kanssa mutta tuskin koskaan kaivan tätä biisiä tieten tahtoen kuulolle.

8."Everybody up" Tässä biisissä parasta on soundit. Biisinä korni yleisön vouhkauttamisbiisi jossa etsimällä etsien voi löytää elinkelpoista kitaratyöskentelyä. Karmean vaivaannuttava itsensä häpäisy tältä bändiltä. Roviolle, ongelmajätelaitokselle, kaatopaikalle...

9."Raise some hell" Lupsakka koppoti-koppoti säkeistö lupailee paremmasta mutta biisi jää kokonaisuutena kelvollisen ja siedettävän rock-kibaleitten loputtoman suon jäkäläksi. Paljon parempaa kuin paska. Paljon parempi kuin vakuutusyhtiöiden jonotusmusiikki. Paljon parempi kuin orvelökännissä soittava apinaorkesteri.

10."Give it everything you've got" Tuplabasarirevittely, jossa ei surra eikä murehdita ja se on hienoa. Hieman bliisua tekemistä kuitenkin. Pieni temmon nosto ja terästys soittoon olisi varmasti nostanut tasoa. Tai mikäs minä olen mestareita neuvomaan...


SAXONin 'Innocence is no excuse ' tuo vahvasti ilmoille 80-lukua kaikkine sävyineen. Levy menestyi paremmin jenkkilässä kuin bändin omassa kotimaassa brittilässä, johtuen epäilemättä Simon Hanhartin Saxonille luoman kepeämmän soundin ansiosta. Vaikka yleisesti ottaen levyä ei pidetä Saxonin tuotosten priimana, on se minulle bändin parasta, mitä orkka on saanut suolistettua ennen tätä vuosituhatta. Niin kuin aikaisemmin kuvasin, on bändi kuin viini joka parantaa makuaan vanhetessaan. 'Lionheart', 'The inner sanctum', 'Into the labyrinth' ja uutukainen 'Call to arms'- albumit nostavat bändin yhdeksi parhaista tällä(kin) vuosituhannella. Nöyräksi vetää moisten "aktiivisten eläkeläisten" tekemisen edessä.
'Innocence is no excuse' elää 'Rockin againin', 'Back on the streetsin', ja varsinkin 'Broken heroesin' voimalla mutta nirhaa turhaan rannettaan muutamalla tylsällä tikistyksellä. Pisteet 7-/10. Unohdettua uutta vuotta! Uusia unohduksia taas vuonna 2012!
Karl S. Puukoski