David Lee Roth - Eat 'em And Smile (1986)

Vuosi vaihtui. Ei tullut maailmanloppu viime vuonnakaan. Useampikin uskonlahko tutkailee aina kalenteria ja tarjoilee sieltä hyviä vaihtoehtoja maailmanlopun päivämääriksi. (Allekirjoittanut toivoo, että kunhan eivät pistäisi viikonlopulle. Arkena ei niin haittaa.) Siinä on hyvä sauma maailmanlopun perään kuolaaville myydä talonsa sekä autonsa ja antaa rahat pääkonttorin pojille. He varmasti tekevät sillä laadukasta Jumalan työtä sinne ennustepäivään asti. Joskus jopa sen jälkeenkin. No Refunds.

Mutta menee se pieleen joskus muillakin tuo arviointi. Painettua sanaa on perinteinen kansa pitänyt aina niin totena, että se ei pala tulessakaan. Tuossa vuoden 2011 lopulla meikäläisenkin laatikkoon tujahtava paikallinen lehti uutisoi, että hiljainen ja vaatimaton mies nimeltä David Lee Roth palaa Van Halen-yhtyeeseen. Persiilleen meni kuin arvailu Jeesuksen toisesta tulemisesta. Jeesus ei ole vieläkään stagelle tullut mutta Diamond-Dave palasi Van Haleniin jo vuonna 2007 ja oli monellakin stagella saman tien. Okei, okei...sen "hiljaisen ja vaatimattoman" keksin itse, sitä ei aviisi sentään väittänyt.

Mutta palatakseen johonkin, pitää ensin myös lähteä. David Lee Roth lähti Van Halenista vuonna 1985 huikean 1984-levyn ja kiertueen jälkeen. Hän olisi tahtonut heti kohta tien päälle uudestaan, mutta muu bändi halusi vähän puhallella ja nauhoitella uusia juttuja. Sehän taasen ei sopinut ADHD-Amazonin matkaajalle vaan hän viritti oman pumpun kasaan ja otti rinnalleen pumppumiehiksi kohtalaisen (lue: tolkuttoman) taitavia kavereita:

Steve Vai - kitara
Billy Sheehan - basso
Gregg Bissonette - rummut

Taustalla oli Dream Team. Parasta mitä rahalla saa, ja moni ei saa silläkään. Kiireellä sutaisivat levyn kasaan ja lähtivät tien päälle. Sekin on sanottua, että hätäilemällä syntyy vain #¤!#päisiä kakaroita mutta tällä kertaa syntyi muuta. Ammattimiehet kun olivat asialla. Kenties vauhti näkyy vain siinä, että muutenkin minuuteiltaan lyhyehköllä ensilevyllä on 10 kipaletta, joista 3 coveria. Toisaalta Dave on aina tykännyt vanhempien rallien esittämisestä, joten liekö tuo kiire ainut syy.

Naiset maailmalla vain odottivat maistajaansa ja tässä olivat ukot, jotka olivat valmiita syömään ja hymyilemään päälle. Katsotaanpa, että mitä supliikkimiehillä oli tarjolla. Mukana tulee aina yksi Daven lausahdus antamaan iloista elämänfilosofiaa meille melankolisille suomalaisille.

1. "Yankee Rose" eli "Yankee Rose" Kitara juttelee ja video kertoo loput. Iloittelua Daven malliin ja taidolla, johon ei suurin osa bändeistä tule urallaan ikinä yltämään. Kappale on kuin karkkikaupan hylly, jolta ei tiedä mitä ottaa, mutta paljon siinä on ihasteltavaa. Klassikko! Videossa muuten mukava "intro". "Maailma on lava ja minä tahdon kirkkaimman spottilampun."

2. "Shyboy" eli "Tímido" Tämän revittelyn on nuoteiksi raapustellut basistivelho Billy Sheehan jo ajoillaan Talas-bändissä. Riittää tempoa ja nuotteja. Ei niitä melodisimpia tekeleitä, mutta kun ensi nuotit tunnisti joko Rothin keikoilla aikanaan tai Mr.Bigin repertuaarissa nykyisin, niin kyllä se silmäkulmaa vanhalla kasarimiehellä kostuttaa. Tietämättömille tiedoksi, että Billy Sheehan on myös Mr. Big-bändin perustajamiehiä. "Täydellisen naisen ÄO on 150, hän haluaa rakastella aamuneljään ja sen jälkeen hän muuttuu pitsaksi."

3. "I'm Easy" eli "Soy Fácil" Levyn eka cover-viisu. 1976 elokuvasta 'Nashville' esille tullut kappale, johon Dave tykästyi sen verran, että halusi tekaista siitäkin oman versionsa. Siinähän tuo menee mutta ei valitettavasti päästä esille sitä potentiaalia rockseksuaalista tuhovoimaa, jota bändissä olisi ollut. Vähän kuin olisi aikeissa ampua tykillä itikoita mutta sekin huvi jää näkemättä. "Yritin lenkkeillä, mutta jääpalat tippuivat lasistani."

4. "Ladie's Nite In Buffalo" eli "Noche De Ronda En La Ciudad" Mielekästä kuulostella, että kuinka dynaamiset rokkarit taipuvat tämmöiseen tyyliin. Erityisesti korvaani viehättää Vain kitarointi. Monen muun soolot olisivat kuulostaneet tässä kappaleessa pakkopullalta mutta ei tämän miehen käsissä. Ehei! "Ei se ole siitä kiinni, kuka haluaa maata kanssasi; se on siitä kiinni, kuka haluaa maata kanssasi uudelleen."

5. "Goin' Crazy!" eli "¡Loco Del Calor!" Omia suosikkejani tällä levyllä. Rytmikästä etenemistä, rennonhelppoa soitantaa, iloisen ilmava soolo ja hauska video. Mitä sitä enempää ihminen kaipaa? Tätä sen olla pitää ja tähän pitäisi kaikkien bändien pyrkiä. Jos ei musiikkilajilta niin asenteelta ainakin. Van Halen ja Roth toivat aikanaan ilon ja hymyilevät naamat rokkiin. Se puuttui siihen asti ja puuttuu monelta vieläkin. "Rahalla ei saa onnea, mutta sillä saa niin ison huvijahdin, ettei se haittaa."

6. "Tobacco Road" eli "La Calle Del Tobaco" Toinen coveri, joka potkii edellistä paremmin. Voisipa olla aivan hyvin Daven omiakin biisejä. Tässä on saatu enemmän irti osaavista soitajista ja revittelyn henkikin on päästetty pullostaan pihalle. Hyvä jätkät! Lisää tätä! "Olen perheorientoitunut ihminen. Itse asiassa olen perustanut niitä jo neljä tai viisi tänä vuonna."

7. "Elephant Gun" eli "Arma De Caza Mayor" Taisi ollakin se pullonhenki aika räyhähenki. Soundimaailmaa muuttamalla tämä olisi oikea rytinähevin joukkotappelu. Mutta kontrolli pysyy, kun tietää asiansa. Ja tällä tontilla luonnollisesti kaikki tietävät. Ei biisinä parhaita mutta nostattaa varmasti hikeä keikalla. Hiivatin lyhyt spurttaus, vain n. 2:20 min. "Kaikkien näiden vuosien jälkeenkään en tarvitse laseja – juon suoraan pullosta."

8. "Big Trouble" eli "En Busca De Pleito" Laulajana Roth ei ehkä ole niitä huippuja mutta juttumiehenä ihan parhaita. Jutunheittoa ovat tämän biisin laulelot enemmänkin kuin nuottiorjuutta. Jostain syystä Rothin jutut eivät kelvanneet kovin pitkään hänen astuttuaan Howard Sternin kenkiin radiojuontajaksi. Sääli, itse kuuntelin niitä hymyssä suin. "Minulla oli huumeongelma, mutta nyt tuloni ovat tarpeeksi suuret joten se ei ole enää ongelma."

9. "Bump And Grind" eli "Cuánto Frenesi" Täytebiisi, joka pitää yllä samaa henkeä kuin edellisenkin kappaleen jutunheitto. Paljon jekkuja soittopuolella mutta eivät ne tällä erää biisiä kauniimmaksi tai komeammaksi tee. Mutta jos keskittyy vain niihin, niin onhan sekin jo paljon. "Työnnät pääsi esiin yleisön joukosta, kiinnität huomiota ja joskus joku nakkaa sinua kivellä. Se tulee territorion myötä. Ostat maata ja inkkarit tulevat kaupan mukana."

10. "That's Life" eli "Así Es La Vida" Tässäpä nyt se kolmas coveri. Leppoisa Frank Sinatran alunperin esittämä kipale, josta Roth saa puristettua paljon irti. Kuvastanee hänen elämänasennettaan sen verran kohdilleen, että sinisilmä-Frankin versio kaikessa hyvyydessään tuntuu hieman laimealta tämän rinnalla. Merkkimiehiä molemmat, ei haukuta kumpaakaan. "Musiikki on kuin tyttöystävät minulle. Ihmettelen aina minkälaisia valintoja ihmiset tekevätkään."


Kaikessa siinä, mitä timantti-Dave onkaan tehnyt, tämä levy ei ole paljonkaan. Mutta jo itsessään tämä levy on todella paljon. Se on ansainnut paikkansa aitojen levyhelmien kaulaketjussa. Ja vaikka Unohdetuissa Levyissä olemmekin, tämä ei ole itseltäni koskaan unohtunut. Se murtautuu aina kaiken elämän surkeuden läpi. Ja murtaa se myös kielimuureja - Roth teki saman levyn myös espanjaksi. Siksi siis kappaleilla kahdet nimet ja linkit, jos arvon lukija niitä ihmetteli. Arvosanaksi 9+/10 ja toiveena olisi ollut levylle vain lisää pituutta! Hyvää uutta vuotta 2012, sillä rockin & shown Timantti-Jeesus on edelleen joukossamme! T: Mr. Tuca Ton