Hae tästä blogista

lauantai 13. marraskuuta 2010

Firehouse - Firehouse (1990)

13.11.2010 Rakas päiväkirja ja raamattuni; tänään on se tunne, jotta voisin hakeutua jonkun mukavan, mielenkiintoisen ja rentouttavan musiikkinautinnon pariin. Kaikenlaisten sattumusten jälkeen eksyin,, (kiitos heavyrock kohtalolle) mielenkiintoisen musiikkivideon pariin. Hmmm. kyseessähän siis oli Zero Nine orkesterin biisi never stop running . Täytyy siis todeta, että musiikki joka ei vanhenna, niin se piristää. Kiitos Kepa & kumppanit ei välilevy taas purista ja on suorastaan hinku uuteen levyarviointiin unohdettuihin, joten siirtykäämme aikaavaruudessa eteenpäin.

Selailen levyvarastoani ja kas mitä sieltä löytyykään. Firehouse samannimisellä albumillaan. Bändihän on minulle tavallaan uusi löytö näin 2000-luvullta ja kiitos siitä kuuluukin nettipiratismille. Mistä hemmetistä näin hienoja teoksia löytäisi muuten, kun levy-yhtiöt julkaisevat masentavaa kakkaa.


1. Rock on the radio; Biisi alkaa jytisevällä rumpuintrolla. Jee jee jee jee. Kuuntelijaa kosiskellaan. Biisin yleisilme on raskas ja suorastaan heavy. Itse pidän biisin raskaista ja raikkaista kitararaidoista. Vokalisti laulaa hyvin, mutta tiedän että pankista löytyy parempaa ja koukuttavampaa melodiaa.

2. All she wrote; Ja kaiken minä kirjoitan,,, tässä biisi johon tutustuin ensimmäisenä muutamia vuosia sitten. Muistan hyvin sen ensikokemuksen, kun yön pimeydessä (lähes pimeyden prinssi kun olen) biisi syöksyi voimalla silloisista beyerdynamicin kuulokkeista tärykalvoilleni lennättäen korvien vaikut sieraimieni kautta pihalle. Ja mielessä ajatus Kolumbuksen "maata vihdoinkin näkyvissä". Biisin loistavat kitarariffit yhdessä lennokkaan laulun kanssa saa minut edelleenkin nyökyttelemään voitontahtoisesti,, bye bye baby,,,, and this is forever. Nam

3. Shake & Tumble; Kyseessähän on biisi, joka minun korvassani on levyn huonoimpia. Itseasiassa säkeistöt toimii pirun hyvin, mutta kertsi... Voi pyhä aasialainen nautaeläin Jakki.
Tämä ei nyt minulle aivan juhlatunnelmaa nosta. Käsittääkseni biisi on ollut bändin ensimmäinen singlelohkaisu ja heti = ei listasijoituksia. Phyi,,

4. Don`t treat me bad; Jenkkilistan # 19 enkä ihmettele yhtään miksi! Reipasta iloista akustista kitaraa, ja loistavalla melodialla varusttua stemmattua laulua.. on se niin kivaa.. että ei tunnu yhtään pahalta. Kuunnelkaa nyt noita iloisia positiivisia ja hauskoja stemmoja. Tämä saa ihmisen hymyilemään.

5. Oughta be a law; Jos joku biisi kuulostaa kasari hard rokilta, niin tässä on yksi sellainen. Kitarat toimii ja kertsi on kuin Bon Jovin aikaisemmilta tuotoksilta. Murisen ja turisen sekä raaputan mun.. Kiva biisi joka hyökkää kuulijan kimppuun.

6. Lover`s lane; Boogiewoogie hard rock rutistus, jossa tukka on takana ja kädet soittavat ilmakitaraa sekä niska nikamat huutaa hoosiannaa. You`re down*100 & biisin nimi. Jäätävän kylmä soolo, niskavillat pystyyn..

7. Home is where the heart is; Taas mennään kivasti electroakustisesti hedelmällisen laulun saattelemana, kunnes kylän pahatpojat saapuvat sähkökitaroineen. Taas melodiat on sellaista myrkkyä, että tämäkin rokkiurpo pissii hunajaa. Please soittaakaa sellainen home sweet home tyylinen soolo!?!?! Sieltähän se lännen pikajuna saapuu. Soolo ei nyt biisin parasta antia ole, mutta soolon lopun stemmalaulu tekee melkein queenit.

8. Don`t walk away; Kai se jokaisen itseään kunnioittavan kasaribändin tulee tehdä tämän niminen biisi.. Väliosan laulumelodiat selkeästi biisin parasta antia. Pyörii pyörii mukavasti, mutta se jokin puuttuu.

9. Season of Change: No nyt kitaristit menevät nailon akustisten kanssa hulluksi,,, Kieltämättä nättiä ja taidokasta soitantaa,, Instrumentaali raita joka sopii todella hyvin ennen tykkibiisiä. Lyhkäisyydessään erinomainen.

10. Overnight sensation; Minulle tämä biisi oli se HITTI-biisi. Eikä tätä ole edes julkaistu sinkkuna. Hulluja nuo amerikkalaiset, sanoisi Asterix ja Obelix... Sellaisella kitarajyrällä käyntiin lähtevä biisi, että laulajan on parasta vetää korkealta ja kovaa!! Ja laulu muuten kestää vireen tuomat haasteet. Jos olisin mr. 16 År niin kuin sisäisesti edelleenkin olen, niin punnertaisin ainakin sata tämän biisin aikana.. 1,2,3,4,5,6....... Hitto mikä biisi..... Ja soolo tulee kuin rotta kujalta tai sosiaalituristi minunkin pullapöytään.

11. Love of lifetime; Jo biisin nimi on niin sokeria,, että en ihmettele sijoitusta #5 jenkkilistalla.. Perinteinen lentäväsynamatto?? Ohjaa kuulijan sellaisen tuotetun rakkauslaulunpariin että virtsan mukana tulee jo sokeroitua mantelemassaa.. Isoa sointua ja pinkinvärisiä laulumelodioita.. Soololta olisin odottanut enemmän. Kaunis biisi..

12. Helpless; Onneksi levy päättyy sellaiseen tulitukseen, että kompuratkin ovat kovilla. Rehti hard rock biisi sopii aina päivän päätteksi kuin sonni naudalle. Biisissä hyvät kitaramelodiat ja laulu koukukas, mutta kuitenkin mielenkiintoinen.

Kiitoksia zero ninelle, että tämäkin ihmeellinen tekele tuli julkastua unohdettujen toimesta. Levy sattui syntymään ajankohtana jolloin surullisen kuuluisa Grunge musiikki alkoi valtaamaan kiihtyvällä tahdilla jalansijaa. Joten levyn 2*platina myyntiä voidaan pitää loistavana ja sen loistava levy ansaitseekin. Kokonaisuutena antasin eli tietysti annan levylle. 9-/10 bojoo.
mr. Taca Tucaon

1 kommentti:

  1. Mukaansa tempaava arvostelu, kiitos siitä Mr. Taca Tucaon! 90- luku oli musiikillisen rappion ja örveltämisen aikaa. Tämä levy nousee yllättäen arvoon arvaamattomaan jos ruvettaisiin arvioimaan 90- luvun top- levyjä. Senhän voisivat Unohdettujen Levyjen urhot laatia vaikka pikkujouluissaan?!:) t.KSP

    VastaaPoista