White Wizzard - Over the top (2010)

Olin jo tarjoilemassa teille naisia niukasti verhoiltuna, suutaan aukomassa tavalla joka pistää villiksi jäykimmänkin jepen, mutta koska elämme yksilökeskeisessä maailmassa, hoitakoon jokainen omat kiihottumisensa. Vaihtoehtoisesti tarjoilenkin jotain aivan muuta. NWOBHM kirjainyhdistelmä kuulostaa ensikuulemalta 70- 80- lukujen taitekohdan Neuvostoliittolaiselta kuorma- autoilijoiden ammattiliitolta ennenkuin taiteenlajilta. Suurimmat elämykset tyylisuunnalta jyräytettiinkin jo aikapäiviä sitten, eikä uusia kykyjä ole noussut aivan suurimpia nimiä viime vuosina haastamaan. Mutta nyt voin intoa pirskahdellen nostaa yhden ehdokkaan joka voi olla genren seuraava suuri johtotähti joka päivittää New wave of british heavy metalin syvimmän olemuksen tämän päivän metallipäisille teineille ja suo punatulkun maitoa kyynisemmänkin rokkarin musiikin janoon.

WHITE WIZZARD perustettiin 2007 Los Angelesissa, joka on tähän asti tunnettu lähinnä "hörpylärokistaan". Taivalta lähdettiin tekemään "White Wizzard"- ep:n (2007), ja uudelleen julkaisuna (Eri kansilla ja yhden biisin nimenmuutoksella) nimellä "High speed GTO"- ep:n (2009) antamien alkuvauhtien myötä. Ensin julkaistun Ep:n kansitaiteesta vastasi legendaarinen Derek Riggs. Henkilökohtainen mielenkiintoni orkkaa kohtaa heräsikin törmätessäni GTO:n palkittuun nimikkobiisin videoon "juu tuubissa" . Bändin tyylitietoisuus ja uljas hulluus vetosivat vastustamattomasti ainakin meikäläisen alkukantaiseen, hellyttävän helposti tyydytyksen saavaan mielihyväkeskukseen. Sittemmin bändissä suoritettiin perusteellinen verenvaihto, jonka seurauksena ensimmäistä täyspitkää työnäytettä työstämään jäi alkuperäisestä WW kokoonpanosta jäljelle vain basisti Jon Leon. Muut musikantit lähtivät läppäsemään perustaakseen Holy Grail- pumppusen.

J. Leonin kelkkaan hyppäsivät komea ääninen Wyatt " screamin" demon" Andersson, kitaristit Chad Bryan ja Erik Kluiber ja rumpali Giovanni Durst. Nyt esiteltävä WHITE WIZZARDin " Over the top"- lp ( julkaistiin tämän vuoden helmikuun 8.) haluaa tuoda NWOBHM:n tähän päivään, perinteitä kunnioittaen. Levyn on tuottanut Ralph Patlan, joka on ryölännyt myös mm. Megadethin, MSGn ja UFOn kanssa.

Nyt kuulolle mikä on meno ja mikä on meininki!

1."Over the top" Levy käynnistyy riffillä jossa on tuhtia botnea johon nojautua. Kertosäkeen koukku meinaa ensikuulemalta särähtää korvakarvoissa, mutta osoittautuukin tyylikkääksi sillaksi kertosäkeen jylhään saaristoon. Esikuvat tuodaan rehellisesti kuuluviin. Mitäpä noita salailemaan. Topakka startti levylle.

2."40 deuces" Painetta lisätään entisestään tähän laukkaan. Virtaviivaista menoa jossa jutkutus ei anna hetken rauhaa, vaan "voita tulee nokkaan" koko keston ajan. Ehjä ryöpytys joka oli tehty tyylilleen uskollisesti ilman omaperäisyyden riskiä.

3."High roller" Aina toimivalla tilu- tilu riffillä lähdetään kulmikkaasti mutta rullaavaasti pyörivään säkeistöön. Kertsi häivytetään jonnekkin rytmiikan ja tilutuksen sekaan. Yhtäpuuta, joka olisi ehkä kaivannut irtiottoa yleisetä fiiliksestä. Biisin kesto pelastaa sen jankkaamis syytöksiltä.

4."Live free or die" Tässä mennään Anthraxin ja Iron Maidenin kanssa käsikynkkää kohti suurta huomista. Biisien pääasiallista väkertäjää Jon Leonia ei ole siunattu ehkä sillä suurimmalla omaperäisyyden lahjalla mutta basistina ja yleisesti biisien tekijänä alkaa ukko nostaa osakkeitaan. Tällä vedolla festarikansa pistetään ensi kesänä onnesta mykkyrälle.

5."Iron goddess of vengeance" Jos biisille on lätkäisty noin veret seisauttava nimi on varauduttava kaikkeen. Biisi elää tunnelmasta toiseen punaisenlangan hienosti keskikaistalla pitäen. Välillä mennään siellä missä Manowarin kotikenttä on ja välillä egyptologitkin voivat höristää höröjään .Taidokasta ja tyylikästä ylevyyttä.

6."Out of control" Tykki nytkytys jossa on voimaa ja teräviä koukkuja kuuntelijaa viemässä. Toteutuksessa on hienossa paketissa kuunneltavuus ja soittamisen riemu tavalla jossa ei aitaa ole sorruttu alittamaan matalimmalta kohdalta. Nussakkaa rypistystä vaikka nousuhumalaisten juhlia sulostuttamaan!

7."Strike of the viper" Trash- vaikutteinen metalli sorvaus joka vihmoo eetteristä tanakkaa kyyn iskukyvyn ylistystä pitkin korvia. Feminiinisempien kuulioiden kannikoissa voi tuntua kuumottavaa tykytystä. Toimii kuin kyynnahkahousut junan vessassa.

8."Death race" Vauhdilla vietyä ajelua jossa viikatemiehenkin on syytä kiinnittää turvavyö. Jäin kaipaamaan voimallisempaa kertsiä, mutta instruosion euforia korvasi sen puutteen. Progresiivisesti kuorrutettu heavyajelu.

9."White wizzard" Bändin "henkkari"- biisi antaa raskaampaa mielikuvaa jossa lähennellään jo Black Sabbathinkin taajuuksia. Ei nouse aivan levyn johtotähtiin vaan tyytyy jäämään " vain" standardi vedoksi. Temmon ja tunnelman vaihdokset nostavat kibaleen kuiville tasapaksuuden suosta.


White Wizzard "Over the top" tuo tuttua ja turvallista rokin rytkettä musiikissaan 80- luvun suuruuksilta opittuihin elementteihin tukeutuen. Biiseistä haistaa esikuvat, mutta se ei häiritse kun tekemisestä välittyy näinkin harvinaislaatuinen raikkaus ja korkea tekemisen taso.
Aivan klassikko- veisua ei vielä tältä pitkäsoitolta näillä kuunteluilla noussut esiin, mutta toisaalta monta biisiä alkoi jo nousta kohti sitä kuuluisaa "sianliha"- osastoa. Myöskään heikkoja hetkiä ei levylle ole syntyä myljähtänyt.
Taitojensa ja asenteensa puolesta bändi voi haastaa kenet vain. Jon Leon on yksi parhaista (uusista) basisteista pitkään aikaan joita olen kuullut, eikä säveltäminenkään tunnu Mr. Leonille tuottavan tuskaa. Jos J.L saa rinnalleen vielä toisen yhtä terävän biisin väkertäjän, tuo se mahdollisesti vielä hieman lisää nyansseja ja omaperäisyyttä tekemiseen. Tämän jälkeen voidaan bändiltä odottaa mitä vain ja bändi voi odottaa bändäreiltä mitä vain.
Juutaan vahva ja ehjä debyytti lp "Over the top" on ja se saattaa vielä nousta arvoon arvaamattomaan. Tästä bändistä kuullaan vielä... kunhan eivät tee Dirty Trickseja...

"...Yli huipun pakenee 40 perkelettä perässään tuo ylhäinen sininärhi,
 vaihtoehtoinaan vapaus tai kuolema. 
Mutta tahtoo raudan jumalatar kostaa pahalle suojattinsa kärsimykset
 ja vapauttaa tuon urhoollisen pahan hallinnasta.
 Kuin kyy iskullaan, tuhoaa hän nuo ahdistelevat pirut. 
Päättää hän sininärhen kilpailun kuoleman kanssa,
 tehden hänestä valkeuden taikurin..."

Les Prophecies de Rockstaramus M. N, s. 1104, kappale 12 säe 113

8,66/ 10

Karl S.Puukoski