King Kobra - Thrill Of A Lifetime (1986)

Tämän musapuolen lisäksi meikäläinen on aika hakki tuon kuvalaatikonkin kanssa. Tulee katsottua jos jonkinmoista leffaa. Välillä tapan aikaa jotain soosia katsellen, ihan vain yleissivistyksen puolesta, että tietää mistä muut puhuvat. Joskus metsästän kauniita naisia, niin kuin vaikka Halle Berryä tai Sandra Bullockia. Sen, minkä minä olen leffan laadun arvionnista oppinut jo etukannen perusteella on tämä: Jos siinä lukee, että tämä leffa on esim. "Hei, me mesopotamialaiset lennetään 7" ohjaajan tekemä, niin sehän on selvä, että suora pääsy Anttilan ale-laariinkin on jo kova saavutus sille elokuvalle. Eli kun leffaa mainostetaan jonkun mukana olleen aiemmilla saavutuksilla, niin tietää ettei sillä rainalla ole omia ansioita ollenkaan.

Tästä pääsemmekin King Kobra-bändin miehitykseen. Tai lienevätkö miehiä, katsokaa nyt alla olevaa kuvaa...
Siis, King Kobran ankkurina toimi rumpali Carmine Appice (mursu vasemmalla viiksineen). Herra Mursu vaikutti mm. Ozzy Osbournen bändissä ennen Kobraa. Bassossa Johnny Rod, joka tuli sittemmin tunnetuksi W.A.S.P:in riveissä (Josta erosi 1987 ja ryhtyipä sitten ensihoitajaksi.) Kitarassa Mick Sweda, joka karkasi 1987 Bullet Boysiin. Toinen kitaristi, David Michael-Phillips, soitteli ennen kärmeksen rivejä mm. Keel-yhtyeessä. Laulajan virkaa hoiti Mark Free, joka ressukkana ei ole saanut nimeään sen enempää esille muutakaan kautta, vaikka onkin sittemmin laulellut parissa muussakin virityksessä. Ja kun hänessä ei ollut tarpeeksi munaa näihin hommiin, niin päätyi poistattamaan loputkin lääkärisedän avulla ja vuodesta -93 häntä on kutsuttu nimellä Marcie Free. Eli koko remppa on "TV:stä tuttu", mutta ikävä kyllä eri kanavilta... Näitä kavereita mainostaessa pitää ottaa huomioon menneiden saavutusten lisäksi myös tulevat.

Lähestytäänpä kärmesbändin levyä kasarileffojen kautta. Ajattelin virittää arvon lukijoita biisien tunnelmaan elokuvan soundtrack-levyä ajatellen. Virittäkääpä aivot nyt kultaiseen kasariin...

1. "Second Time Around" Levy alkaa heti jatko-osalla - tämä on kuin Poliisiopisto 2-leffan soundtrackilta. Yleisöön vetoavalla sympaattisella antisankarilla alkaa lopulta mennä hommat kutakuinkin putkeen ja hän saa tyttönsä. Hevistä ei hajuakaan vaikka nahkahousuissa pyörisi mitä. Poppirenkutus.

2. "Dream On" Hieman herkempiin hetkiin tehty biisi, joka kävisi mainiosti elokuvan "Ferris Buellerin vapaapäivä" kohtauksiin, joissa Ferris on tyttöystävänsä kanssa hempeänä. Tuplamelodiakitarat ovat suorastaan legendaariset. Ei sillä, että olisivat kovinkaan komiat vaan siksi, että tuommoisia oli joka toisella bändillä tuohon aikaan. Ferris oli pohjimmiltaan kiltti poika, ei hevijätkä.

3. "Feel The Heat" Ensi metrit luovat mielikuvan Hill Street Bluesin tunnarin variaatiosta. Kuitenkin laulun tullessa mukaan laittaisin tämän mieluummin Konnankoukkuja kahdelle-sarjaan taustamusaksi. Siinä kohtauksessa Bruce Willis istuisi yksinään jalat pöydällä toimistossaan ja miettisi, että entäs jos olisi tullut pussattua sitä Cybiliä. Komediallisen etsiväsarjan musaa on tämä. Syntikat ovat se juttu tässä viisussa. Ei heviä vieläkään.

4. "Thrill Of A Lifetime" Kuvitelkaa Bruce Springsteenin keikka, jossa Queenin äijät laulavat hieman taustoja ja monitoreista näytetään Sylvester Stallonen kädenvääntöelokuvaa Over The Top. Nostatusta, nostatusta. Sitten lopuksi ollaan oikein amerikkalaista ja kaikki on mahtavaa. Jee jee. Vaan ei heviä.

5. "Only The Strong Will Survive" Kaipuumusaa. Elokuvassa Can't Buy Me Love nyyhkitään juuri siihen malliin, että tämmöistä ruikkupitoista musaa tarvitaan. Puhtaita kitarasoundeja, eikä pahemmin säröjä, paitsi toki pitkänuottisissa sooloissa. Ei kyllä heviä silti.

6. "Iron Eagle (Never Say Die)" Biisi jossa lauletaan heti alkuun "I can do anyhting..." ja kipaleen nimi tarkoittaa rautakotkaa... Kyllä aivan oikein - se voi olla vain Top Gun. Taistellaan taivaalla ja ollaan matkalla mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta. Nostatusta ja hehkutusta. Voi luoja noita syntikoita. Niitähän ei kyllä hevissä käytetä, eihän? (Huomasin juuri, että tämä on oikeasti ollut Iron Eagle-leffassa soundtrackina. Hävittäjäleffa arvatenkin.)

7. "Home Street Home" Karmea yritys tehdä jonkinsortin räppia. Ghostbusters-leffassa voisi saada tämän istutettua johonkin kohtaan. Tosin siinä leffassa oli parempi raita itsessään. Mutta annetaan ymmärrystä kärmeksen pojille, sillä noihin aikoihin kaikki kokeilivat sotkea räppia tekeleisiinsä. Suurinpiirtein yhtä moni epäonnistui. Reisille meni nytkin. Eikä räppi ole heviä.

8. "Overnight Sensation" Sly tulee taas! Cobra-leffassa Syltty oli koviksista pahin ja pahiksista kovin. Pahat kundit ketoon, pelastetaan tyttö ja jätkä on sensaatio. Voisi olla myös Top Gun 2:ssa, jos semmoinen olisi. Lähes heviä.

9. "Raise Your Hands To Rock" Nörttien kosto elokuvassa kummajaiset haluavat antaa sporttisille ja rikkaille vähän takaisin. Tämmöisellä siivitetään rillipäät voittoon. Varastetaan sen kauniin, mutta niin ilkeän, hutsun alkkarit ja kaadetaan vaikka maalia sen kovimman amerikkalaisfutaajan niskaan. Sen, joka on komea, ja jolla on ne hieman tyhmät mutta sitäkin isommat kaverit. Ei kovin omaperäistä ja varsin ennalta-arvattavaa. Hevi osaisi yllättää.

10. "Party Animal" Tiimi-musaa. Navy Seals-leffassa (on kyllä jo 90-luvulta) pelastetaan erikoiskoulutettujen joukkojen avulla jenkit vihollisen maaperältä kotiin. Mutta tämä musa olisi vasta siellä lopputekstien kohdalla, kun kaikki on taas hyvin ja juhlitaan aikaansaannoksia. Jenkit pelastivat taas maailman. Tällä kertaa ei kuitenkaan presidenttinsä avulla. Hevi ei pelasta, se tuhoaa!

11. "This Raging Fire" The Delta Force - klassikko, jossa näyttelee maailman kovin jätkä eli Chuck Norris. Ihan samanlainen meininki kuin edellisessäkin, hieman kömpelömpi vain. Sekin johtuu vain siitä, että tämä sijoittuu vanhempaan aikaan. Kasaria ihan puhtaasti, karuine syntikoineen ja saksofonikin sinne on ängetty. Ei, ei - semmoista ei hevibändit puuhastele.


No niin, lähtökohtahan on se, että jos bändin nimi on King Kobra, niin sillä on pakko soittaa heviä. Mikään muu musiikin laji ei kertakaikkiaan käy. Vaan mitä tekevät kärmeksen pojat? Eivät soita heviä!!! Sen sijaan soittavat sitä samaa poppihenkistä söösiä, mitä kaikki muutkin soittivat tuohon aikaan. Mikä lienee sopan sotkenut? Liian monessa bändissä ollut rumpali? Munattomaksi muuttuva laulaja vai kahdeksankymmentäluvun huumaava kiilto? Oli miten oli, annamme aikakaudelleen sopivalle ja soundtrackiksi istuvalle levylle 5/10 pistettä. Ei hullummin kuitenkaan, vaikka on boltsit hukassa niin pointseja jäi ;) T: Mr. Tuca Ton