KUKA: Moore. Gary Moore. Tai Gary oikeastaan vasta kolmannelta nimeltään, koko nimi on nimittäin Robert William Gary Moore (1952-2011). Syntyjään pohjois-irlantilainen siloposki, sittemmin muusikko, kitaristi sekä laulaja, vähemmän siloisin poskin.
MITÄ: Garyn 6. albumi nimeltä "Victims Of The Future" vuodelta 1983. Hänen ensimmäinen soololevynsä sattui ilmestymään tasan 10 vuotta aiemmin. Hard rockia kasarisoundeilla. Ei kuitenkaan niillä pahimmilla, mutta hiukan mauttomilla kaiuilla ja rosoisella komppikitaralla. Keskivertoa laulantaa, ei hiteimpiä biisejä, mutta mukavia kitaramelodioita sekä soolosoundeja kylläkin.
MISSÄ: Levyä puskettiin ulos Euroopassa ja Jenkeissä nyt ainakin. Jenkkiversio sai erilaisen kannen ja "Murder in the Skies" menetti kitaraintronsa. Vastaavasti "Devil in Her Heart"-kipale lisättiin mukaan. Myöskin "All I Want" sai jäädä pois jenkkien lp-versiosta mutta se pistettiin sitten kuitenkin mukaan kasettiversioon bonus-raidaksi. Älkää kysykö miksi piti vekslata.
MILLOIN: Vuonna 1983. Kollegani ovat jo nostaneet tuon vuoden merkityksen esille parissa edellisessä arvostelussa. Jos joltakulta on moinen asia jäänyt huomaamatta, niin kelaapa hieman alemmas ja ota selvää.
MIKSI: Gary oli vielä hyvässä iskussa ja hard rockilla tienasi leipää. Miehellä oli kitaroinnin saralla omaa annettavaa mutta myöskin opittavaa. Sen opittavan kuulee mm. siinä, kun hän koittaa upottaa Eddie Van Halenin juttuja omaan soittoonsa.
KUKA JELPPASI: Nimimiehet. Bassossa aussi Bob Daisley, jolla mittava ura muidenkin joskus kuultujen nimien kanssa, kuten Ozzy Osbourne, Uriah Heep, Yngwie Malmsteen... Rummuissa Ian Paice, parhaiten tunnettu Deep Purplesta. Koskettimissa Neil Carter, joka on taitojaan myös UFO:ssa esitellyt ja oli Mooren mukana aina vuosikymmenelle 2010-asti. Olivat mukana myös Neil Murray, Mo Foster, Bobby Chouinard ja Noddy Holder. Sessiomiehiä.
SYNTYIKÖ MITÄ: No toki, keskivertohittejä ainakin. Parhaillaan brittilistan 12. sijalla levy keikkui, mutta Garyn parhaat hitit olivatkin tulossa vasta 1987 ja 1990. Ainakin myyntimenestyksellä ja tunnettavuudella mitattuna. Olipa muuten Suomessakin listan sijalla 7.
PORNOA: Kitarahekumaa ihan varmasti. Muuten on porno Garyn naamataululla aika kaukana.
OSTANKO: Jos vuoden 1983 kohdalla levyhyllyssäsi on aukko, niin osta ihmeessä. Jos sieltä kuitenkin löytyvät vähintään kollegoiden aiemmissa arvosteluissa esille nostamat älpyt, niin sitten tämän hankinta on vapaavalintainen optio.
METRIÄ VAI JALKAA: Metriä, vaikka on koittanut olla jalkaakin. Tahtoo sanoa, että paremmin se puri Euroopassa kuin Jenkkilässä.
MIKSI VALITTIIN: Tätä kirjoittaessa, vuonna 2013, tulee 40 vuotta Gary Mooren ensimmäisestä levystä ja 30v juhlavuosi se on tällekin albumille. Onnea!
JÄÄKÖ NÄLKÄ: No vähän jää kyllä. Gary Mooren tuotanto ansaitsee tulla tutkituksi ja kuunnelluksi laajemminkin. Ota selvää, miksi mm. kitaramiehet kuten Paul Gilbert ja Kirk Hammet miestä arvostavat. (Minä tiedän jo.) Helpointa kuultavaa äkkinäiselle ovat aiemmin mainittujen vuosien, 1987 ja 1990, levyt.
KENELLE: Kitarafriikeille, jotka tietävät, että Alexi Laihoa parempia jannuja oli jo ennen Alexin syntymää ja älyävät niitä kuunnellakin. Alexi tietää tämän itse, mutta hänen faninsa eivät. Myös niille, jotka arvostavat 80-luvun soittoon, ei ulkonäköön, perustuvaa musiikkia.
PISTÄ MERKILLE: Laulava ja kuulas kitarasoundi, jota mm. Kirk Hammet ja monet muut ovat kadehtineet. Kuuntele esim. Empty Roomsin soolot ja Victims Of The Futuren intro.
KOITA UNOHTAA: Murder In The Skies-kappaleen alkusoolo. Tuona aikana oli jo Eddie Van Halen, joka teki tuon kaiken paljon paremmin ja oli tehnyt itse asiassa jo kauan aikaa.
KNOPPITIETONA: Gary Moore oli ennen soolouraansa Skid Row-nimisessä bändissä. Parikymmentä vuotta myöhemmin tullut jenkkiläinen Skid Row oli niin kohtelias, että kysyi Garyltä, saako nimeä käyttää. Vastaus oli: kyllä saa.
MITÄS NYT: No älkää henkeä pidätellen odottako uusia levyjä Garyn kädestä. Mies nimittäin vinguttaa kitaraa samassa bändissä Elviksen, Janis Joplinin, Stevie Ray Vaughanin sekä yhä laajenevan porukan kanssa.
PISTEITÄ: 7,2/10
ARVOSTELIJA: Mr. Tuca Ton
Gary Moore, mies joka teki kuolemattoman "Wild frontier"- albuminkin ansaitsi tämän jämäkän ja olennaisuudet kopraan tarjoavan arvostelun. Monien mielestä suuri mies teoiltaan.Joidenkin mielestä ruma naamaltaan. Jos Gary olisi näyttänyt Bon Jovilta olisi se kai ollut poissa soittotaidosta?
VastaaPoista