Kasarium osa 10

FREDDIE OR NOT?


Heräsin pieneen päänsärkyyn Sabriina- tai Samantha Fox- kloonin stringit kasvoillani. Ympärillä oleva maailma oli vaipunut uneen tai sammunut. Pysähtyneeseen tunnelmaan toi eloa vain väsymättömästi musiikkia suoltava valkokangas, jolla Extreme jaksoi rokata. Giselle teki poikkeuksen. Hän selasi ahnain silmin käsin kirjoitettua, iskuja ulkoiseen olemukseensa ottanutta vihkoa.
"Mitä luet?" Kysyin haukotellen, koettaen ampua pinkit stringit kuorsaavan Bruce Dickinson- kloonin suuhun. Epäonnistuin pahasti.
"Mietin kuinka voisin hyödyntää automaattikirjoitus taitojani saadakseni tietoa Kasariumista." Giselle vastaa puolihuolimattomasti.
"Uskon että tuonpuoleisessa on joku johon saan yhteyden"
"Pitäisiköhän sinun koettaa vähän nukkua?" Kysyin epäuskoa äänessäni.
Olin aina ollut skeptinen kaiken maailman yliluonnolliseen hörhöilyyn. Sain esimerkiksi aina hillittömän hepulin, kun jotkut tahot esittelivät Dirty Clubin biiseistä löytämiään salaisia viestejä. Takaperin soitettuna niistä kuultiin milloin mitäkin. Oli ylistäviä sanoja pornotähdistä, siveettömiä vihjailuja sinne sun tänne, kehoituksia tehdä tilinsiirtoja Dirty Clubin tileille Sveitsiin ym. yleisesti arveluttavaa. Mutta kun näitä asioita ei yritetty piilottaa minnekkään. Niitä julistettiin keikoilla kaikelle kansalle ja kaikkialla!
Hävyttömyytemme oli rajoittamatonta ja vapaata. Häpeä ja omatunto oli sullottu ruumispusseihin ja säilötty sielumme kylmiin sopukoihin odottamaan aikaa jolloin meillä olisi tahtoa kohdata ja haudata ne. Thaimaassa ollessani koetin raottaa tuota kylmiöni ovea. Huomasin homman toivottomaksi. Ruumispussit kelluvat viinassa.
"Nyt voisi olla hyvä aika automaattikirjoitukselle kun porukka on unten mailla" Giselle sanoi arvoituksellisesti hypistellen Venom-bändin fanikynää paperilehtiön päällä.
"Anna mennä vain jos siltä tuntuu että linjat ovat auki." Naurahdin sytyttäessäni Bugon.
Suutani kuivi. Silmäilin jos näkisin vilauksen Kertusta. Ensihätään pelastin sammuneen "Sidin" sylistä aukaisemattoman tölkin tummaa olutta. Lämmintä mutta sai kelvata.
Giselle sulki silmänsä, painoi kynän kevyesti lehtiölle ja alkoi mumista hiljaa jotain käsittämätöntä.
Siemailin olutta ja katsoin screeniltä kuinka Axel Rudi Pell, aliarvostettu kitaravirtuoosi käynnisti "Visions in the night"- biisinsä. Odotin milloin Gisellen mumina muuttuisi kuorsaukseksi tai että hän vaihtaisi kynänsä tupakkaan.

Yhtäkkiä käsittämätön pimeys valahti ympärillemme. Gisellen mumina oli muuttunut kovaäänisemmäksi, ja joku oli lisännyt siihen roimasti kaikua. Siitä huolimatta tai juuri sen takia en saanut siitä vieläkään selvää.
Hädin tuskin näin ympärillä olevia ihmisiä, jotka kaikki jatkoivat ruususen untaan. Lisäksi huomasin liikkeideni olevan kuin hidastetusta elokuvasta, koska pään kääntäminenkin vaati ponnistelua.
Gisellella oli vauhti päällä. Hänen kynänsä liikkui paperilla vaikka Giselle itse mumisi omiaan ja huojui penkillään silmät suljettuina kuin transsissa. Oikeastaan hän ei huojunut. Pikemminkin liikkeet olivat luonnottoman teräviä ja nopeita. Koetin kutsua häntä nimeltä mutta ääntä ei tullut. Näin vain suustani nousevan puhekuplan, joka nousi ja poksahti kuin saippuakupla. Giselle katsoi minua käden jatkaessa kiivasta työtään paperilla. Silmät olivat mustat kuin pikinapit,eikä niissä näkynyt elämää. Ne alkoivat vuotaa kyyneleitä. Mustia valtavia kyynelkelloja, jotka kiilsivät kuin öljy. Olin juuri kauhistelemassa että hän tuhrisi penkit, mutta puhekuplani poksahtaessa, edessäni alkoi sarastaa valon kajo, joka oli aluksi hyvin heikko ja ja hentoinen, mutta voimistuessaan minun oli kaivettava aurinkolasit silmilleni. Valon keskeltä erotin hahmon jonka ääriviivat voimistuivat samalla kun Gisellen muminaan sekoittui screenilla soiva Queenin "I'm going slightly mad". Hahmon ääriviivat olivat selkeät mutta kasvot olivat teatraalisesti käsien suojassa.
Giselle pysähtyi mutta kynän kuula pysyi naulittuna paperilla.
Ympärille laskeutui entistä syvempi pimeys, joka korosti nyt jo selkeästi näkyvän hahmon ympärillä loistavaa yliluonnollista valoa.
Hänessä oli jotain tuttua.
Jeesus?
Ei. Jeesuksella ei ollut käsittääkseni tummaa pukua.
"Pöö!" hahmo sanoi ja paljasti kasvonsa valkoisilla hanskoilla suojattujen kasiensä takaa.
Freddie Mercury. Voi helvetti sentään!.
Yksi suurimmista laulajista koskaan seisoi edessäni hymyilevänä, liikkeiltään elävänä mutta juuri sen verran kalpeana että kuoleman tiesi meikanneen Freddien kasvot.
"Viritin vinkin aivoillesi aavistamattomille." Freddie osoitti screenia tanssahdellessaan teatraalisesti valokeilan seuraamana ja nukkuvia matkustajia uteliaana hypistellen.
 Koetin sytyttää tupakan. En vain ollut polttanut edellistäkään. Yllättävä tapaaminen idolinsa kanssa hermostutti.
"Ystäväsi leikkii tulella, polttaa korvat ei sävelille tarkoitetut." Freddie sanoo, arvoituksellisesti Guns'n' Rosesin 'Civil warin' introssa olevan miehen äänellä, Gisellea osoittaen.
"Aika määrätty jokaiselle. Miksi kiire?" hän jatkaa katsoen tuimasti minua yliampuvasti meikatuilla silmillään.
"Kuulostaa vitun ärsyttävältä tuo epämääräinen selvittämisesi. Puhu niinkuin miehet!" Ryypyistä rohkaistuneena uskalsin roiskaista legendalle niin että puhekupla puhkesi ja roiskaisi kirjaimet Freddieta kohti.
Freddie puuskahti ja lysähti istumaan sipaisten r- kirjaimen hihaltaan. "No joo. Oli vain hauskaa päästä keikistelemään ihmistenilmoille pitkästä aikaa. Olisiko tarjota paukkua?"
Huomasin matkustamon saavan jälleen normaalin valaistuksensa. Myös Freddien ääni muuttui normaaliksi. Tai sen verran normaaliksi mitä nyt kuolleelta voi odottaa.
Puolikas vodka vaihtoi omistajaa White Lion- kloonibändin juomattomaksi jääneestä tarjoiluvaunusta.
"Jäitä ei mahda löytyä?" Freddie kysyy mittaillen katseellaan sammunutta Mike Trump- kloonia.
"Ei, mutta voin käydä hakemassa." Vastaan ja huomaan Gisellen nukkuvan levollisesti.
Jääpalakulho kainalossa marssiessani, mietin olinko hullu, humalassa vai oliko tajuntani laajentunut niin ettei mitään rajaa. Jos meikäläinen pystyy haastelemaan edesmenneiden kanssa, meediona meikäläinen nousisi jälleen verotietolistalta kateellisten kahvipöytä keskusteluihin.
Jääpalakone työskenteli antaumuksella. Jos jokainen tekisi oman ruutunsa samalla teholla, olisi maailma valmis.
Avasin jääpalakoneen luukun.
Näin Kertun.
Suljin luukun.
Olinko jo paljastanut hänelle aikeeni?
En muistanut että olisin kertonut Kertulle että suhteemme olisi mahdoton. 
Mielessäni ei ollut jälkiä että keskustelua olisi käyty minusta merituulena, jonka täytyy puhaltaa rannoille joille naiset juoksevat paljastamaan rintansa.
Olinko avautunut Kertulle, että olen kuin vuori, jonka huipun saavuttaisi vain lisähapen kanssa.
Minun täytyi olla uros- Knu, joka johtaa ilman kahleita kiimaansa nääntyvät naaraslaumat, yli tummien virtojen, käyskentelemään viileille vehreille lakanoille.
Olin kyllä valmistellut sanani tarkasti mutten muistanut että "bänä"- keskustelu olisi jo käyty. Pistin muistamattomuuteni humalan piikkiin.

Aukaisin luukun uudelleen. Kerttu oli nyt ottanut asian liian vakavasti. Aikuinen nainen. Ampua nyt tuolla tavalla otsaansa. Syytin itseäni että olin antanut Kertun odottaa meistä liikoja. Matkustamosta kantautunut Pretty Maidsin 'Rodeo' herkisti. Täytin jääpalakulhon ja huokaisin.

Vodka jäillä näytti maistuvan Freddielle.
"Tuonpuoleisessa kyllä herkästi niuhotetaan jos meinaa näkäräisiä ottaa työaikana."
"Työaikana?" Kysyin ja seuran vuoksi kaadoin itsellenikin.
"Meillä on kiertävä päivystysvuoro kulttuuripuolella. Vaihdettiin juuri Elviksen kanssa päikseen vuoroja. "Kunkun" piti päästä hakemaan kamansa Marilyn Monroen kämpästä."
"Ovatko Elvis ja Marilyn Monroe kimpassa?"
"No ei nyt taas tällä erää. Niillä on ollut jo pitkään sellainen on-off suhde. Elvisiksellä jää aina välillä elvistelyvaihde päälle ja Marilyn lemppaa sen pihalle. Aina se ottaa "kunkun" kuitenkin takaisin."
En tiennyt mitä sanoa joten otin poskellisen miestäväkevämpää.

"Taivaassa on seurailtu närkästyneinä teidän intoa haalia Kasariumin, "kuoleman säveliä", tänne maanpäälle. Tekijänoikeudet ne on tuollakin puolella. Manalan porukka piruillessaan "loudaa" aina nuotin sieltä, tahdin täältä jos vain suinkin taivaallisissa suojausohjelmissa aukkoja löytyy. Sitten niitä jaetaan tänne koska vain elävien kokoamana Kasariumista hyötyy helvettikin." Freddie tilittää asiantuvasti ja jatkaa:

"Nyt on vain se ongelma, että teillä alkaa olla koko sävellys maan päällä. Kun koko teos kootaan yhteen, sen pystyy tavan eläväisetkin kuulemaan. Mitä vittua sitä sitten enää kuoleman jälkeen tuttua rallia pyörittämään taivaaseen saapuville. Viehätys on kadonnut kuin paska tuuleen, kun sitä kuitenkin renkutetaan täällä kyllästymiseen asti."
Kyykistyn ottamaan Gisellen jalkoihin pudonneen vihkon.
"Printtasivat meille näköjään listan biiseistä joista Kasariuminkin nuotteja löytyy."
Huomasin biisien olevan tuttuja. Klassikoita ja ikivihreitä sävellyksiä.
"Ikävä puoli hommassa on se että kun manalan porukka antaa luomisen tuskissaan kärvistelevälle taiteilijalle säveliä, ei niissä kaupoissa koskaan rahalla selviä." Freddie siemaisee lasista mutta kieltäytyy tarjoamastani Bugosta.
"Yleensä kaupat tehneeltä muusikolta tai läheiseltä riistetään henki ennen aikojaan. Lievemmilläänkin sairautta, onnettomuutta tai jotain muuta pirullista on luvassa. Taivaanportilla sitten on näillä artisteilla karmea setviminen ja paperityö. Montaa taiteilijaa on kehoitettu painumaan helvettiin. Yhtä moni on seurannut perässä väsyttyään byrokratiaan, joita loputon selvityspyyntöjen tekeminen aiheuttaa."
"Huomaan että listalla ei ole kovin montaa biisiä tältä vuosituhannelta. Onko vuodot pimeälle puolelle vähentyneet?" Halusin osoittaa Freddielle olevani kärryillä.
"Juuri näin. Taivaallisia palomuurinvartioita on lisätty. Siellä ollaan hieman kusi sukassa asian suhteen. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu jos perkeleen-jengi saa koko Kasariumin haltuunsa. Uhkakuvana on että kuoleman jälkeen porukka lähtee tuttujen sävelien siivittämänä väärää kaistaa helvettiin asti."
"Ja tästä sitten seuraa..?" Kysyin tietäen heti kumonneeni väitteen ettei tyhmiä kysymyksiä ole.
"Työvoimapula. Taivaassa on jo nyt joillakin aloilla pulaa pätevistä ihmisistä. Nykyisin ihmiset elävät niin holtitonta elämää, että virta vie helvettiin yhä useamman. Taivaassa on jopa puhuttu jo kriteerien laskusta, jotta virta taivaaseen päin saataisiin kääntymään. Kymmenestä käskystä ainakin "älä tee huorin" on ollut liipasimella."
"Tiedän että loppusoittoa sävellys vielä huutaa jotta se olisi kokonainen ja käytettävissä." Kerroin ja tumppasin varmuutta huokuen. Silmäilin jälleen listaa.
"Teiltäkin näyttää olevan teos listalla."
"Ai on vai? 'Don't close your eyes' varmaankin?" Freddie heittää ja silmäilee outo kiilto silmissään Mike Trump- kloonia.
 Katson Freddietä pitkään.
 "Se on Kixin biisi."
 "Paper sun?"
 Katson Freddietä vielä pitempään.
"Ei. Se on Def vitun Leppardin. Olit jo haudassa kun biisi julkaistiin."
"No 'Back in fire sitten!" Freddie heittää arpaa selkeästi tuskastuneena.
"Se on vittu vie savolaisen Tarotin!" Kuiskaan ja katson Freddietä Smith&Wesson 500:n piippua pitkin. Varmistin on poissa ja vaistot huutavat kivuliaasti. Kohde tähtäimessä. JOKU täällä mättää!
Freddie irroittaa viipyillen katseensa Mike Trumpista kääntääkseen sen asettani kohti. Hänen katseessaan on pahuutta, joka materialisoituessaan olisi raskasta kantaa. Hänen silmänsä tuntuvat porautuvan minuun vihalla jota en ollut koskaan ennen nähnyt tai kokenut.
Minua kylmi. Kylmyys tuntui repivän lihojani mutta sain pidettyä 500:n kohteessa.
"Lopeta perkele" sain kakistettua.
"Vai ihan perkele. En kai nyt sentään." Freddie sanoi semi-kylmästi vodkaa siemaillen.
Samassa huomaan Smith&Wessonin piipun kääntyvän itseäni kohti.
Vänkään vastaan mutta aseen piippu ohjautuu oman käden ohjaamana kylmän hikiselle ohimolleni. JOKU TÄÄLLÄ mättää!!
"Jätkä meinaa jelhistellä. Katsotaan kellä ne ohjakset on!" Freddie huutaa elitismiä ja saatanallista nöyryyttävyyttä äänessään.

Huomaan oikean käden etusormen nykivän liipasimella. Huolestatuttavinta on ettei liike tapahdu omasta tahdostani. Ase pysyy ohimollani vaikka kuinka taistelen vastaan.
JOKU TÄÄLLÄ MÄTTÄÄ!!!

Jatkuu...


Karl S. Puukoski