Hae tästä blogista

lauantai 19. toukokuuta 2012

JackFlash - JackFlash (1991)

Kirkalla, Albert Järvisellä (Jore Marjaranta laulamassa) ja Andy McCoylla on varmasti paljon muutakin yhteistä, mutta yksi yhteneväisyys löytyy myös JACKFLASH orkesterin piiristä. Kyseessä on mr. Esa Palosaari nykyään Hämeenlinnan hotelli Vaakunan hotellinjohtaja. Näin äkkipäätä voisi kuvitella hotellinjohtajan majoittaneen kyseisiä valtakunnan staroja, joista kaksi on kuollut ja kolmatta ei saa hengiltä itse viikatemieskään. Mutta hei, Esa Palosaari on palvellut kyseisiä artistaja kunniakkaasti. Ei niinkään hotellipalvelujen tuottajana, vaan taidokkaasti mm. lauluäänen ja rytmirummuttelun merkeissä. Ja valtakunnan oloissa varsin mallikkaasti siitä suoriutuikin.

Allekirjoittaneella on ollut kunnia kokea Palosaaren tairteellisuus livenä kahdesti 1986 Kirkan rumpalina (kun kirka oli ROCK 1, 2  kannuisssa Palosaari tukasta päätellen, ) sekä Shooting Galleryn solistina. Molemmissa duuneissaan Esa oli varsin pätevä vaikka Andy on julkisuudessa väittänyt muuta. Näkemäni liven perusteella Andy puhuu paskaa!!

1991 Palosaari askarteli kasaan yhtyeen, jonka sävellyksistä ja sanoituksista taisi vastata aika itsenäisesti. Ja jälki olikin seuraavaa.
Esa Palosaari: Rummut ja laulu
Petteri Hirvanen: Kitarat
Liksa Liikala: Basso
Taustalauluja; Sami Saari ja Aki Sirkesalo

1. Run For The Money: Kohtalaisen karujen kitarasoundien ohjaamaa hard rokkia. Palosaari vokalisoi varsin mallikkaasti ja vokaaleissa on ideaa. Sellaista tuunatun Ladan hard rock-vedätystä. Soolo vähän tylsä melodioiltaan. Kokonaisuutena mallikas biisi, mutta kärsii surkeasta miksauksesta. 8/10

2. Make It Real: Boogiie-fiilistelyä löytyy taustalla. Laulajalla kiitettävän iso ääni. Kohtalaisen kiva biisi ja kuunneltava, mutta kokonaisuus aavistuksen tylsä. Soolossa hiukan melodian tynkää. 7-/10

3. She´s 17: Kiva kitarariffi ja biisissä kokonaisuutena sellainen "80-luvun biletysmeininki" Tätä on varmaan ollut kiva tehdä studiossa. Kuitenkaan ei pärjää vastaaville amerikan ihmeille. 7,5/10

4. All Nite Long: Ihan kiva chorus-aloitus. Näitä viljeltiin 80-luvulla suorastaan paljon. Biisin alkuhan on yllättävän heavy.  Kitarat hyvät ja raskas basso yhdessä jämäköiden rumpujen toimii hyvin. Kertsin aukeamista olisi toivonut hiukan nopeammin. 7,5 / 10

5. Sunny Side: Biisissä on yritetty olla David Lee Roth. Mutta matkaa samaan kukkoiluun on valovuoden verran. Vahinko, kun biisi on ihan kiva, mutta Timantti-Dave on antanut kyseisestä tyylilajista pommivaroituksen ja tämä kuvaa lähinnä papattia, kuitenkin toimien.

6. Welcome The To Time: Tasaista boogie-vaikutteista hard rokkia. Kokonaisuus ei vain lähde toimimaan allekirjoittaneen korvassa. Parempaa kuitenkin kuin rap. 6/10

7. A Little Dream:  Kitaristin häröilyä. Missä tunne ja lataus? Aivan turha veto tälle tuotokselle. 5/10

8. Ghost Of The Rhythm:  Biisissä lähestytään kansainvälistä meininkiä. Kertsissä ideaa, mutta kokonaistuotanto hiukan kökköä. 6/10

9.  I Don`t Wanna Be A Man: Valitettavaa sanoa, mutta biisi on aivan täytebiisi tällä levyllä. Kokonaisuuden miksaus yms. täysin persiillään. 6/10

10. Some People: Ja muuten jysähtää. Biisissä sopivasti vaaran tuntua ja koukutttavaa melodiaa. Jopa Bon Jovi olisi kiitollinen vastaavasta kertsistä. Biisi kärsii vain asiantuntevasta tuotannosta... Kyllä tämä oli bändin se biisi, josta joku voi muistaa bändin 21 v myöhemmin.  Ja kuunnelkaa biisin loppu ;-) 8,5/10

Kokonaisuutena levy on aika turha teos, mutta muutama helmiaihio sieltä lyötyy. Levyn hienous on oikeastaan mukana olevissa henkilöissä Sirkesalo, Saari ja tietenki Esa Palosaari. Näin 20 vuotta myöhemmin kyseisen levyn hankinta ei kaduta pätkääkään. Tätähän se elämä on.

Kokonaisuus 7-/10 Mr. Taca Tucaon

3 kommenttia:

  1. On suorastaan kulttuuriteko mr. Taca Tucaonilta tuoda päivänvaloon tämmöinen suomalaisen hair/sunshine- rockin UNOHDETTU pläjäys! Huomasin vinyylilaaria penkoessa että omistan kyseisen levyn itsekkin. Anttila- tavaratalo on myynyt sitä aikoinaan hintaan 9,90 markkaa mutta olen saanut sen näköjään "kuolemankorista" vitosella! Täytyy sanoa että hinta/laatu- suhde on tässä tapauksessa vähintäänkin loistava. Tätä pitää kuunella kesään sopivana enemmänkin. Kyllä itse antaisin jopa 7,5/10

    VastaaPoista
  2. "Some people" soundaa Hanoi Rocksille. Jos Palosaari on yhtä hyvä johtajana kuin laulajana niin mies on palkattava nostamaan Nokiaa suosta! Kelpo levy biisienkin puolesta. Mr.TT on arvostelussaan ankara ;) t.KSP

    VastaaPoista
  3. Onpa muuten käytetyllä nyt hintaa Äxällä, 20 euroa. Siis lp. Omani ostin Anttilan tarjouslaarista jollain 20 markalla cd:nä, eipä niitäkään ole montaa sittemmin vastaan tullut. Liekö vain hinta ollut ostopäätökseen vaikuttamassa tuoreelle cd-harrastajalle mutta enpä ole ostosta katunut. Arvio kuulostaa myös ankaralta, pitääpä kuunnella levy uudestaan pitkästä aikaa. Enkä tiennytkään tuota Kirka-yhteyttä. ROCK on todella rock.

    VastaaPoista