Accept: Accept (1979) VS. Spice Girls: Spice (1996)

Maailmalla on lama. Suomessa on lama. Lama on darwinismia, joka kitkee heikot pois kitumasta ja jättää vahvat porskuttamaan. Tämmöisinä aikoina viikate heiluu ja herruudesta otetaan mittaa joka saralla. Niin miesten keskuudessa kuin naistenkin, taikka ristiin em. kesken.



Tänään Unohdetuissa levyissä tehdään historiaa ja nähdään eeppinen kaksintaistelu, joka kitkee heikomman. Toivottakaa ensin tervetulleeksi riivinrautaisella laulajalla varustettu saksalainen nahkahousuheviporukka 70-luvulta: Accept, ensilevyllään ”Accept” vuodelta 1979. Vastakkaisesta kulmauksesta löydämme girl poweria briteistä. Viisi riivinrautaa itsessään, jotka käyvät taistoon tanssien, tanassaan ensilevynsä ”Spice” vuodelta 1996. He ovat tietenkin Spice Girls. Taistelu tulee olemaan 10-eräinen, ellei kumpikaan luovuta ensin, lahjo tuomaria tai levyltä löydy piilotettua bonus-raitaa, joka voi johtaa jatkoaikaan. Leeeeeettsssss ruuumbleeeeeeeee!!!

1. A: Lady Lou – S: Wannabe Rähinäherkät saksalaiset aloittavat taiston kitarariffein. Jos musan on tarkoitus olla heviä ja biisin nimi on Lady Lou, niin se on kyllä enempi vastustajan tunnustelua kuin totista hyökkäystä. Laukkakomppia kyllä jo hiukan kokeillaan ja siitähän on todettava, että se on kyllä eräs hevin tehokkaimmista aseista. Tästä voimme päätellä, että saksalaiset ovat mukana tosissaan. Spicet antavat wannawannawanna-sarjatulta heti alkuun. Girl Power!! Ampuvat ensin ja kyselevät sitten. Onneksi eka kysyjä oli paras laulaja eli Sporty Spice alias Melanie C. Ei olisi sakemannien pitänyt ruveta arpomaan. Brittitytöt iskivät ekaksi hitin peliin ja voittivat tämän erän 6-0. Hyökkäys on paras puolustus.

2. A: Tired Of Me – S: Say You'll Be There Saksalaiset tavoittelevat suuruutta – niinhän ne aina. Tällä kertaa tekevät sen laittamalla biisin alkuun areena-luokan alun ja ulvomalla pitkään perään. Yrittävät osua Spaissareita arkaan paikkaan, mutta kun ei osu aina edes nuottiin. No ei Spaissaritkaan, mutta heilläpä olikin vuonna -96 jo autotune käytössä! Solingenin pojat pitivät iskunsa yksinkertaisena, se on monesti toimiva ratkaisu. Spaissarien vastaisku on vahva bassokuvio ja tasaisesti vaihtelevat lauluosuusvuorot. Molemmille matsaajille kakkoserä on siis perustasaista matsia, jossa uhrataan rivimiehiä. Salaiset aseet tai riskivedot säästellään vielä hihassa. Ehkä Mel C antaa kuitenkin kasvot tälle erälle, jos nyt jotain pitää esille nostaa.

3. A: Seawinds – S: 2 Become 1 Accept iskee röyhkeästi vyön alle - vastustajaa kumartelematta - heittämällä kehään balladin. Ja että yllätys olisi täydellinen niin sen laulaa basisti Peter Baltes. Ja riskiveto toimii! Tätä eivät britit osanneet odottaa. Toimiva heviballadi vuodelta -79 voi olla jotain, mihin kukaan ei ollut varautunut. Vähintään Baby Spice putosi pyrstölleen ja haluaa antautua/antaa Baltesille. Kuinka vastaavat Spaissarit? Aijaijai, taktiikat erittäin samoilla linjoilla. Myös Spaissarien valmentaja on suunnitellut heittää kolmanteen erään balladin. Tasaväkistä, todella tasaväkistä. Accept otti ehkä henkisen yllätysyliotteen käyttämällä ”basisti laulajana”-kortin. Todettakoon kuitenkin, että 2 Become 1 on erittäin kaunis biisi.

4. A: Take Him In My Heart – S: Love Thing Taistelun edetessä jo 4. erään alkaa henkinen painostus ja peli korostua. Acceptin Udo laulaa parikymppisestä naisesta, joka etsii miestä panemaan itseään. Koittaako Udo murtaa girl powerin ja spaissarityttöjen itseluottamuksen? Vai onko Udo luovuttamassa ja tarjoutuu tytöille aisamieheksi? Tämä oli henkisen taistelun veto, muuta musiikillista antia sillä ei ollut. Mitä seuraakaan Spaissi-leiristä….USKOMATONTA! Spaissarit väistävät ansan, ottavat juonesta kiinni ja tekevät siitä vastatekniikan. He laulavat ” Give me what I'm needing, you know what I'm dreaming of…” Nyt tuli paha paikka Udolle. Uskaltaako hän joukkoineen vastata tuohon? Peitsi tanassa tyttöjen luo vai mitä? Varo Udo, se voi olla ansa! Spaissariveto oli myös henkisen tason taistelua, musiikillisesti ei heilauttanut nahkapöksymaan poikia.

5. A: Sounds Of War – S: Last Time Lover Ehei! Ei mennyt vanha hevikonna Udo edellisen biisin lankaan. Rumakin hevimies on naistenmies ja häntä eivät heitukat vedätä. Nyt hanskat on heitetty ja Accept laulaa tosi sodasta. Tanakkaa perushevisettiä, jossa on rautaa vääntävä meininki. Harmi vain, että vehkeet ovat 70-luvulta ja potkua ei laitteista irtoa nykymittapuilla kovinkaan paljoa. Mutta kone jyllää tasavahvasti eteenpäin, ei siinä auta vastaväitteet. Mutta mitä tekeekään vastapuoli? Nyt tuli Acceptin isku lävitse. He yrittivät tasapaksulla rakkauslaululla. Ei, ei, ei, tässä tuli virhearvio. Biisi ei vain toimi, ei nouse liitoon, eikä mene syvällekään. Nyt lähtivät tytöt ritsalla isojen pyssyjen leikkiin ja turpiin tuli. Vieläkö nousevat tästä ja jos nousevat niin mitä yrittävät seuraavaksi?

6. A: Free Me Now – S: Mama Accept pistää nyrkkiraudat käteen ja vetää sarjoja, jotka menevät väkisinkin sisään. Psykologinen peli on ohi ja nyt pistellään tosissaan ja kovilla. Vauhtia, ei turhia selittelyitä, soolo ja se on siinä. Varmasti teki pahaa jälkeä vastapuolella. Edellinen verotti Spaissareita jo rankasti, kuinkas nyt… Ohoh, he jatkavat henkistä peliä laulamalla Acceptin tykityksen vastapainoksi äidistä. Tämä oli riskiveto, jos mikä. Tyttöbändi, jonka suurin kohdeyleisö lienee ollut 10-17 vuotiaat tyttölapset, laulaa heille äidistä. Sitä ei välttämättä teini-ikäinen likka, (jolla on äidin kanssa aina ristiriitoja) halua kuulla. Vaikka biisi listoilla aikanaan pyörikin, niin tällä tantereella se ei riitä. Saattoipa jopa laskea omienkin kannustajien intoa ja moraalia. Taktiikka petti ja tästä on jo vaikea nousta.

7. A: Glad To Be Alone – S: Who Do You Think You Are Accept ei rupea vielä varmistelemaan vaan maalailee isosti, jopa Queen-henkisesti. Tuo Udon laulupuoli ei tosin ole ollenkaan samaa kaliiberia Queenin Freddien kanssa. Yrittääkö Udon tiimi nyt jo jotain liian hienoa kuviota, johon taidot eivät riitä? Onko tämä vastustajan aliarvioimista, joka voikin kaatua omaksi tuhoksi? Pitkät soolot, niitä ei Spaissareilla ainakaan ole. Mutta eivät näemmä ole luovuttajia Spaissaritkaan. Laulavat vain, että ”Kuka oikein luulet olevasi”, vähätellen Udon jengin kieltämättä rajua aiempaa iskusarjaa. Spaissien rivit kestivät saksalaisiskun ja he antavat takaisin yllättävän järjestäytyneesti. Asennetta + Mel C:n loppulaulut kruunaavat tämän. Yksi parhaista Spaissibiiseistä tähän mennessä. Matsi ei ole vielä ollenkaan ratkaistu.

8. A: That's Rock N' Roll – S: Something Kinda Funny Nyt menivät Acceptin rivit sekaisin. Epämääräistä ja sekavaa yritystä on tämä. Nopeatempoinen, mutta todellakin sekava ja kaikki eivät tuntuneet ehtivän mukaan tähän lähtöön. He laulavat jo itsestäänkin, se on selvä merkki siitä, että väsymys jo painaa ja omia joukkoja koetetaan tsempata. Spaissarien edellinen vastaisku oli siis ilmeisen toimiva mutta vei se voimia heiltäkin, sillä se kuulu girl power uupuu nyt kyllä kokonaan. Ihan tasapaksu pakkosuoritus lähinnä. Ei tällä voiteta matsia, eikä edes erää. Ottaen huomioon molempien heikot biisit, tämä erä oli tylsä ja tasaväkinen. Ei mitään jälkeenpäin muisteltavaa.

9. A: Helldriver – S: Naked Udo kaivaa voimia ja kiljuu/karjuu korkealta ja kovaa. Hän ei koko levyllä ole kuulostanut oikein omalta itseltään eli siltä, miltä 80-luvulla olemme oppineet hänen kuulostavan. Tämä onkin poikien ensilevy, joten tiettyä märkäkorvaisuutta on vielä. Uskovat kuitenkin asiaansa, eivätkä lähde ihan kokonaan muuttamaan linjaansa ja taistelustrategiaansa. Taustatietona kerrottakoon, että Acceptin ensilevy oli lähinnä kokoelma heidän biisitekeleistään, tyyliltään hieman heittelehtäviä. Mutta, mutta…..Spaissarit yrittävät filmata ja vaikuttaa tuomariin laulamalla alastomuudesta. Naked-biisi luo kieltämättä arvostelijan päähän rohkeita mielikuvia Scary Spicesta alias Mel B:stä, mutta nämä aatteet jääkööt ääneen lausumatta. Kieroa peliä pelaavat Spaissit, mutta niinhän se pitääkin. Kaikki on sallittua. Jos biisi olisi ollut parempi, niin erä olisi mennyt Spaissareille varmasti. Tuomaripistein kylläkin.

10. A: Street Fighter – S: If U Can't Dance Viimeinen erä ja kaikki peliin. Accept laulaa vihasta ja mustasta nahkasta, kitarasooloja joka väliin, vibrakampea ja kaikkea. Nyt ei säästellä vaan yritetään kaikella mitä arsenaalissa vielä on. Ehjä biisi, ei tosin löydy yllätyksiä mutta kohtuullisen hyvässä vireessä ollaan ja lopetus on napakka. Ei parhaansa antanutta voi moittia. Katsotaan vieläkö britit löytävät hihoistaan jotakin? Girl power löytyi uudelleen! Tytöt laulavat, että ”jos et osaa tanssia”…tekevät siis pilaa vastapuolesta ja näyttävät, että heillä on vielä ässä hihassa tai rintaliivin olkaimen alla. He suorastaan leikittelevät ja lopetusbiisinä tämä on kyllä astetta Acceptia parempi. Viimeinen erä on raju mutta taipuu Spaissareille lähinnä energian avulla, ei tekniikalla.

Kaksintaistelussa kohtasivat lähinnä yhtyeet ja levyt. Otettakoon huomioon, että taistelua kuitenkin käytiin röyhkeästi kaikilla osa-alueilla ja mainittakoon niistä vielä pari. Ulkonäön osalta Spaissarit ottelevat niin eri sarjassa, että Udo kehoitti porukkaansa luopumaan saman tien. Udo kun itsekin on sen näköinen, että hänen plastiikkakirurginsa ei paljon veistä käyttele - ostaa varmaan leipänsäkin valmiiksi viipaloituna. Soittopuolella taasen Spaissarit eivät edes yritä. Playback ei nosta heillä karvoja pystyyn, vaan sääret pysyvät siloisina. Acceptin parasta aikaa oli 80-luku ja tämä taistelun levy on vuodelta -79. jolloin he eivät todellakaan olleet vielä parhaimmillaan. Sen sijaan Spice Girls oli juurikin parhaimmillaan vuonna -96 ensilevynsä tullessa. Tasan eivät käy onnen lahjat. Pojat Saksan Solingenista saavat levylleen 3,5/10 pistettä ja Spice Girlsit omalleen 5/10 pistettä. Saksalaiset häviävät siis Briteille jo toistamiseen sitten vuoden 1945. Niin siinä nyt kävi. T: Mr. Tuca Ton

P.S. (Mel B, jos luet tämän niin soittele!)